IRC-Galleria

Kappale taas erittäin ajankohtainen, vielä 22 vuoden takaakin.

Viimeaikoina on ymmärrettävästi kohistu ehdokkaiden vaalirahoituksesta. Koska avoimuus näissä asioissa kannattaa, avaan oman rahoitukseni jo ennen vaalipäivää täällä blogissani. Vielä virallista vaalirahailmoitustani ei löydy osoitteesta www.puoluerahoitus.fi, koska vielä viime päivinä suunnitelmat ovat muuttuneet ja pieniä lahjoituksia on tulee loppumetreille asti.

Pääosin vaalibudjettini koostuu omista rahoista. Olen saanut, kuten muutkin alle 30-vuotiaat ehdokkaat, Kokoomuksen Nuorten Liitolta avustusta kampanjaani. Tämän lisäksi kannatusyhdistykseni Hyvää Rabonaa ry. on saanut pieniä lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä. Nämä lahjoitukset ovat olleet muutamasta kympistä muutamaan sataan euroon.

Kirjoittelin vaalibudjettini auki lähes samalla tavalla kuin se julkaistaan puoluerahoitus.fi -sivuilla. Korostan, että summat tarkentuvat vielä varsinaisessa ilmoituksessa. Viimeiselläkin viikolla voi tapahtua muutoksia suuntaan tai toiseen.

Vaalikampanjan rahoitus yhteensä 16985,3

Rahoitus sisältää omia varoja yhteensä 6984,3
Rahoitus sisältää yksityishenkilöiltä saatua tukea yhteensä 1200 euroa
Rahoitus sisältää yrityksiltä saatua tukea yhteensä 1300 euroa

Rahoitus sisältää puolueyhdistyksiltä saatua tukea 6000 euroa
- Kokoomuksen Nuorten Liitto 5000 euroa
- Uudenmaan Kokoomusnuoret ry. 1000 euroa

Muuna kuin rahana annettu tuki 1501 euroa (Tommi Ojala: vaalivideot)

Vaalikampanjan kulut yhteensä 16985,3

Sanoma, ilmaisjakelu- ja aikakauslehdet 4 948,92 euroa
Tietoverkot 1376 euroa
Muut viestintävälineet 1842,92 euroa
Ulkomainonta 1968 euroa
Vaalilehtien, esitteiden ja muu painettu materiaali 2844,46 euroa
Vaalitilaisuudet 1254 euroa
Muut kulut 1250 euroa
Vaalivideot 1501 euroa

Sofia Vikman

Korkeakoulujen ei pitäisi olla tutkintotehtaita, joiden tehtävänä ottaa yhtenä vuonna ihmisiä sisään ja sylkeä heidät muutaman vuoden päästä paperit kourassa ulos. Parhaimmillaan koulut voivat toimia uuden kasvun kiihdyttiminä ja työllisyyden edistäjinä. Tähän niitä pitää myös rahoituksella ohjata.

Niin yhteisen kuin henkilökohtaisenkin kakun kasvattaminen tulevaisuudessa tapahtuu työn ja yrittäjyyden kautta. Tästä huolimatta korkeakouluilla ei ole todellista motiivia kiinnostua heiltä valmistuneiden työllistymisestä, eikä valmistuneita yrittäjyys (tai siihen kouluttautuminen) liiemmin näytä kiinnostavan. Yrittäjyyttä tukevat opinnot koskevat vain harvoja ja valittuja. Tähän on viimein tultava muutos.

Suomen tulevaisuus nojaa suomalaisten innovaatioiden ja yritysten syntymiseen. Korkeakouluissa on oltava sopivat puitteet luovuudelle ja opiskelijoita tulee kannustaa hyvien ideoidensa kaupallistamiseen.

Onneksi sentään opiskelijat itse ovat ymmärtäneet työllistämisen merkityksen ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet. Ainakin suurissa yliopistokaupungeissa, kuten Helsingissä, Turussa ja Tampereella on syntynyt opiskelijoiden toimesta yrittäjyysyhteisöjä (entrepreneurship society), joiden tehtävänä on, paitsi houkutella opiskelijoita yrittäjyyden ihmeellisen maailman pariin, myös tuoda erilaisia ideoita yhteen erilaisten toimijoiden luokse ja tukea yritystoimintaansa aloittelevia opiskelijoita. Parhaimmillaan tämä johtaa uusiin menestystarinoihin, jotka työllistävät suomalaisia osaajia.

Lisäksi on tärkeää, että perinteisten asetelmien – kuten ajatus kauppatieteilijöistä yrittäjinä ja humanisteista työttöminä tai tutkijoina – ravistelu aloitetaan sieltä, missä tulevaisuuden tekijät kouluttautuvat. Suomella on vain voitettavaa siinä, että yhteiskuntatieteilijät ja muotoilijat löytävät toisensa. Uskon, että näin voimme kääntää esimerkiksi ikärakenteemme voitoksi, kun monialainen yhteistyö synnyttää uusia sosiaalisia innovaatioita, joiden kaupallistamismahdollisuudet ovat rajattomat!

Yrittäjän menestyminen on yhteistä

Olen myös pohtinut paljon sitä, miksi yrittäjyys on niin suuri kirosana Suomessa. Koemme, että yrittäjän menestyminen on muilta pois, vaikka käytännössä koko Suomen hyvinvointi nojaa kasvavaan yrittäjyyteen ja työhön. Rahanahneiden kapitalistien sijaan yrittäjät ovat monesti pienituloisia puurtajia, jotka haluavat olla oman itsensä herroja tai tehdä töitä juuri itselleen mielenkiintoisen ja tärkeän asian puolesta.

Kateuden kyllästämä vihamielinen ilmapiiri ei kannusta ketään ottamaan riskiä ja kokeilemaan omia siipiään. Jotta luovuudelle, rohkeudelle ja ennakkoluulottomalle yrittämiselle olisi tilaa, on meidän ymmärrettävä, ettei yhden onnistuminen ole muilta pois vaan nimenomaan muille lisää. Jokainen kasvava yritys tuo meille verotuloja ja luo työpaikkoja – uusista tuotteista ja palveluista puhumattakaan.

Tarvitsemme asennekasvatusta, ja ennen kaikkea kasvulle ja innovaatioille myönteisen ilmapiirin. Mikä olisi sen parempi parempi paikka aloittaa, kuin korkeakoulumme? Rahoitusperusteet kuntoon, oikeaa asennetta kehiin ja sallitaan taas onnistuminen Suomessa. Siitä voi matka kohti paremminvointivaltiota alkaa.

---

Alkuperäinen blogiteksti luettavissa täältä.

Kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ajatuksia.

Eduskuntavaaleissa vain yksi vaalipiiri: koko maa. Äänestäjä merkitsee lippuunsa yhden ehdokkaan sijaan ehdokaslistan haluamassaan järjestyksessä.

Ääntenlaskussa lasketaan ensin ensisijaiset äänet. Ehdokkkaat jotka saavat ensijaisilla äänillä yli äänikynnyksen ovat varmasti valittuja. Seuraavaksi aletaan siirtämään ääniä niiltä ehdokkailta, jotka eivät ylittäneet äänikynnystä ja jotka saivat vähiten ensi- ja toissijaisia ääniä aloittaen vähiten ääniä saaneesta ja edeten eniten ääniä saaneen mutta äänikynnyksen alle jääneeseen ehdokkaaseen. Siirrossa ensisijainen ääni epäsuositulta ehdokkaalta siirtyy äänestäjän toissijaiselle ehdokkaalle. Näin siirretään ääniä ehdokas kerrallaan ja jos jossain vaiheessa joku ensisijaisilla äänillä äänikynnyksen alle jäänyt ehdokas saa ensisijaisista ja toissijaisista jo siirretyistä äänistä tarpeeksi ylittääkseen äänikynnyksen, siirtyy hän valittujen joukkoon eikä hänen ääniään siirretä eteenpäin.

Kun kaikkien (pois lukien ne, joiden ensi- ja toissijaiset äänet riittivät äänikynnykseen) ensisijaisilla äänillä äänikynnyksen alle jääneiden äänet on uudelleenjaettu toissijaisille ehdokkaille aloitetaan alle äänikynnysten jääneiden toissijaisten äänien siirto samalla periaatteella kuin ensimmäinen siirto ja näin jatketaan kunnes ei ole jäljellä enää ainuttakaan siirrettävää ääntä. Tämän jälkeen valitut ehdokkaat saavat kaikki äänensä mukaan eduskuntaan, jossa niiden painoarvo on: omat äänet / kaikkien edustajien äänet.

Näin jokainen valituksi tullut edustaja on aidosti edustamassa jokaista häntä kannattanutta ja äänestyksissään vain siirtää suoraan saamansa äänet äänestystulokseen. Ikään kuin suora kansanäänestys, mutta niin, että edustajasi käyttää äänesi äänestyksessä. Eli edustuksellista demokratiaa.

Kun nyt jokaisella äänestäjällä olisi nyt suoraan oma ehdokas, joka käyttää hänen ääntään, niin esitän lisäpohdinnan. Mitä jos äänestäjä voisikin kesken kauden siirtää äänensä toiselle ehdokkaalle, jos ei ole tyytyväinen oman ehdokkaansa toimintaan. Tämä varmistaisi ehdokkaan jatkuvan vastuunkannon ja sallisi käytännössä suoran demokratian niille, jotka sitä kaipaavat. Mistä tahansa eduskunnan päätöksestä josta suoraa demokratiaa kannattavat haluavat kansanäänestyksen, voidaan sellainen tehdä vain vaihtamalla ehdokasta äänestyksen ajaksi sellaiseen, joka varmasti äänestää omaa kantaa.

Kansanedustajien palkkauksen voisi muuttaa pelkäksi eläkkeeksi, joka on sidottu suoraan valtion taloudelliseen kehitykseen. Jolloin edustajilla olisi kolme hyväksyttävää motiivia toimilleen: 1. Äänestäjien suosio (mahdolliset potkut kesken kauden tai kauden jälkeen) 2. Valtion pitkän tähtäimen taloudellinen kehitys oman eläkkeen muodossa 3. Omatunto.

Siviilipalveluksesta on haluttu tehdä lähes rangaistuksenomainen vaihtoehto asepalveluksesta kieltäytyjille. Koulutuskeskus on kuin toisinajattelevien individualistien päiväkoti, josta ponnistetaan mitä erilaisempiin paikkoihin suorittamaan palveluksen loppuosa. Varusmiespalveluksen sisältöön kiinnitetään jatkuvasti paljon huomiota, mutta keskustelu siviilipalveluksen kehittämisestä tyssääntyy julkisuudessa usein vain palveluksen pituudesta kinasteluun.

Totuus kuitenkin on, että Suomi tarvitsee sivareita sekä rauhan että kriisin aikana. Siviilipalvelusmiehet tekevät yhteiskunnassamme paljon hyviä töitä ja moni koulu olisikin aika tiukoilla ilman sivareiden apua. Eivätkä kriisin sattuessa kaikki voi olla rintamalla kiinni, vaikka tilanne olisi kuinka paha.

Olisiko vihdoin aika pohtia, mitä hyötyä siviilipalvelus voisi tarjota sen suorittavalle ja sitä kautta myös koko yhteiskunnalle?

Armeijassa on perinteisesti voinut suorittaa erilaisia siviilielämässäkin hyödyttäviä lupia, kuten metsästysluvan, ajokortin, tulityökortin tai vaikkapa räjähdeluvat. Miksei siviilipalveluksessa voi suorittaa vaikkapa ensiapu- , kuljetus- tai järjestyksenvalvojan lupia? Siviilipalvelusmiehillemme voisi kouluttaa esimerkiksi elintarvikkeiden jakoa, väestön ja ympäristön suojaamista sekä pelastustehtävien hoitoa kriisien varalle.

Entä miten on johtajakoulutuksen laita? Jos Suomi joutuu joskus aseelliseen konfliktiin, tarvitsemme ihmisiä, jotka pystyvät johtamaan, organisoimaan ja toteuttamaan kotirintaman väestönsuojelullisia tehtäviä, kun ampumataitoisille on suurempi tarve rintamalla.

Reservin upseerina voin todeta, että Haminan koulutuksesta ja siellä opituista asioista on ollut hyötyä niin intissä kuin siviilissäkin. Usein RUK:n johtamista kritisoivatkin eniten juuri he, jotka eivät sitä ole koskaan käyneet. Soisin mielelläni vastaavaa johtajakoulutusta ainakin osalle siviilipalvelusmiehistämme.

Ei se pituus vaan se sisältö

Mielestäni siviilipalveluksen pituuden tulisi olla yhtenäinen varusmieskoulutuksen kanssa. 6, 9 ja 12 kuukautta ja palveluksen pituus riippuisi koulutettavista tehtävistä ja niistä saaduista taidoista. Esimerkiksi kuljetustehtäviin erikoistuva sivari selviää varmasti kuuden kuukauden koulutuksella, kun taas ensiapuun erikoistuva siviilipalvelusmies on järkevää sijoittaa palvelukseen 12 kuukaudeksi. Kannustavan pidemmästä siviilipalvelusajasta tekisi se, että pidemmän ajan palveluksesta saisi paremman hyödyn – tietenkin korkeamman päivärahan, mutta myös laajemman työkokemuksen vaativammista tehtävistä sekä tulevaisuuden kannalta hyödylliset kurssit.

Lisäksi on syytä muistaa, että siviilipalveluksen järkeistäminen voisi palvella myös alati kasvavia paineita pidemmistä työurista. Entä jos sairaskuljettajaksi mielivä siviilipalvelusmies saisi tarvitsemaansa työkokemusta tai vaikkapa korvaavia suorituksia siviilipalveluksestaan? Hän voisi siten lyhentää opiskeluaikaansa tai kehittyä paremmaksi ammattilaiseksi ja siksi myös työllistyä nopeammin.

Toimiva maanpuolustus kaipaa muutakin kuin vain osaavia taistelijoita. Tämä tulisi ottaa paremmin huomioon ja sivarit pitäisi nähdä maanpuolustuksellisena resurssina, kuten varusmiehetkin. Selvää lienee ainakin se, ettei nykymuotoinen siviilipalvelus palvele juuri muita kuin niitä paikkoja, jotka pääsevät heidän työpanoksestaan nauttimaan.

Otto sanoo:

mutta niillä on niin paljon tota kakkaa ettei niitä halua äänestää
kun tommonen SUAMI JA NATIONALISMI on ihan lololoo

BRAVO. sanoo:

yeah :---D
sillai kaikki maahanmuuttajat helvettii suomest ja kirkkoonliittymispakko kaikille
suomalainen inkvisiittio mikälie vois olla aika lol
vähän haluisin nähä sen
koputtais oville sillai
"onkos sitä ylistetty jeesusta tänään?"
paitsi jos ne ois sellasii new age kristittyi
ne ois sillai
"Kaveerasitko jessen kaa jo hei?" *hehehehe*
new age kristityil on semmonen phony ja creepy nauru
</3
new age kristityt on kyl muutenki kauheen creepy

Otto sanoo:

se persujen mikälie taiderahoitusjuttu on kanssa aika lollo, kun pitää tukea vain KANSALLISTA MIELIALAA KOHONTAVAA TAIDETTA

BRAVO. sanoo:

huohhhh
ainii se
paskaa

Otto sanoo:

kun nuo kansallisromantiikkajutut tais olla suomessakin wanha jo siinä sata vuotta sitten

BRAVO. sanoo:

vaan suomalaista esittävää klassista taidetta missä on romanttinen mökki ja järvi
niitä vaan galleriat täyteen
taikkiin uus linja taidemaalarin alle "Mökkimaalarit"

Otto sanoo:

muut linjat suljetaan

BRAVO. sanoo:

jep

Otto sanoo:

kalevala ja gallenkallela sieg heil

BRAVO. sanoo:

emt saisko gallenkallet siel ol
niis on kuitenki ehk liian epä-esittävii juttui
must se mökki ja järvi linja pitäis pitää tiukkan
ja sen mökin pitää aina olla punanen tai semmonen puinen
muuten ei kelpaa
inkivisiittio hakee jos maalaat pastellinsinisen mökin
sehän nyt on jo jumalan pilkkaa, nuo pastellinsiniset mökit!

Otto sanoo:

ei soini tiedä muita suomalaismaalareita kuin kallelan niin sen piti varmaan sitten sanoa se

BRAVO. sanoo:

tai vaihtoehtosesti saa maalata jonku karun sytisuomalaisuutta kuvastavan romanttisen puliukon, kumisaappaat (mis pitää lukee pienel nokia) ja sit puisen pöydän
ehkä tupakan suupieleen.
niin kai : ( sad panda for dat.

Otto sanoo:

mutta saahan se soini ihan hyvät rahat noista politikoinneistaan
kautensa jälkeen se voi varmaan sitten lopettaakin työnteon loppuelämäkseen

BRAVO. sanoo:

nii on se hyvä et jollekulle maksetaan siitä että se voi harjottaa fanaattisuutta ja olla taideasiantuntija

Otto sanoo:

jepjep

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen mielipide minusta.

Tätä mieltä on ulkoministeri Alexander Stubb.