IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Minä ja muut
Perustettu
Ennen yhteisöajanlaskun alkua
Tilastot
Käyntejä: 180 (1.7.2008 alkaen)
Koko
36 jäsentä
Tyttöjä: 20 (56 %)
Poikia: 16 (44 %)
Keski-ikä
26,6 vuotta
Otos: 25 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 26,0 vuotta
Poikien keski-ikä: 27,6 vuotta

Jäsenet (36)

NonnuskaNicodemus7Himpi-Hinkerilittle_devil87mettolaVPNburningheart_boNooruusKiraffi-CzaEisenkreutzretrato_UnnamedGiksuliRuinariAdelHeidi
« Uudemmat - Vanhemmat »

rosadinaLuonut: rosadinaSunnuntai 20.11.2011 00:59

bible-image.jpg


Minä Luojalta kaksi kättä sain.
Luoja kuiskasi;- Rakasta niillä.
Otan kädet käyttöön, odota vain.
En voiman suo salassa piillä.

Mutta en oppinut rakastamaan,
minun käteni taskuihin jäivät.
Ne kuihtuivat hiljaa piilossaan.
Ohi kulkivat vuodet ja päivät.

En oppinut käsiä käyttämään
ne olivat kömpelöt, kovat.
Niitä Luojalle lähdin näyttämään:
- Katso, millaiset käteni ovat.-

Mitä tahansa tahdon koskettaa,
se musertuu kätteni alla.
Minun käteni kylvää kuolemaa,
ja rakastaa rikkomalla.

On siis paras, kun käteni taskuun jää.
Kädet huolella kätken ja peitän,
niin ne eivät tuhoa enempää.
Niiden päälle nyt multaa heitän.

Näin Luojani silmissä kyyneleet,
en jälkeäkään syytöksestä:
- Anna minulle kädet likaiset.
Minä tahdon ne hoitaa ja pestä.-

Mitä tapahtui silloin, tiedä en.
Tuulet alkoivat huminoida.
Ne pyyhkivät lian ja katkeruuden.
Minun käteni alkoivat soida.

Ja ne soittivat outoa sävelmää
ensin arasti ja aivan salaa.
Sitä säveltä voinut en hiljentää,
kun se villinä valtasi alaa.

Ja se levisi hurjalla voimalla
minun tuttuihin käsiini näihin,
jotka ilosta uhkuivat soimalla.
Valo virtasi sormen päihin.

Jumala, Sinulta käteni sain.
Koko sieluni Sinua Kiittää.
Minun käteni ovat kanava vain.
Mitä tahdot, se tee, se riittää.




DaealisVihaisia ateistejaLuonut: DaealisKeskiviikko 13.10.2010 16:52

Alkuperäinen blogi josta tekstin suomensin.
Olen jättänyt listalta pois kaikki lähes yksinomaan Amerikassa tapahtuvista kohdista, mutta mikäli nekin kiinnostavat, suosittelen lukemista.


Netissä usein äänekkäille ateisteille tökätty kysymys on "miksi ateistit ovat niin vihaisia?" Joten tässäpä vastauksia:
1. Miksi ateistit ovat niin vihaisia
2. Miksi se viha on tarpeen ja paikallaan

Olen vihainen...

...Koska ihmisiä kuolee Afrikassa ja Etelä-Amerikassa AIDSiin koska katolinen kirkko on saanut ihmiset vakuutettua, että kondomien käyttö saa jeebuksen itkemään.

...Koska naiset joutuvat hankkimaan takakujilla tehtyjä epähygienisiä abortteja - Tai pitämään lapsen, jota eivät halua - koska uskonnolliset järjestöt ovat ajaneet eri maissa läpi lakeja abortin vaikeuttamiseksi tai jopa saaneet sen laittomaksi.

...Kun uskonnolliset hahmot tarjoavat ihmisten ongelmiin opastusta - seksuaalisuuteen, parisuhteisiin, masennukseen ja stressiin, jne - ei sen perusteella, miten asioiden on todistetusti havaittu toimivan ihmisen aivoissa tai elämässä, vaan sen mukaan, mitä heidän uskontonsa opetukset sanovat jumalan haluavan heiltä.

...Koska monet uskovat ihmiset käyttävät rukousta kuten kauppalistaa, toivoen kaikkea mahdollista urheilujoukkueen voittamisesta lähtien. Erityisesti tämä käytös ärsyttää sairauden kohdalla. Pienille lapsillekin opetetaan että kun rukoilee tarpeeksi kovasti, niin jumala parantaa. Pohjimmiltaan opettaen lapselle, että mikäli et parane, se on oma syysi, koska et rukoillut tarpeeksi ahkerasti.

...Kun uskovat käyttävät törkeästi tragedioita hyväkseen nostaen omaa uskontoaan jalustalle omassa hyvyydessään, tai vaihtoehtoisesti tuomiten ateistit ja sekularistit.

...Äiti Teresalle joka otti oman tuskansa ja epätoivonsa kadotetusta uskostaan ja käänsi sen pakkomielteeksi, pitäen ahdistusta vapahtajan kauniina lahjana ihmiskunnalle ja tarpeellisena osana pelastumista. Ja olen vihainen koska tämä johti Teresan kiduttamaan miljoonia avuttomia köyhiä ihmisiä kieltämällä heiltä sairasvuoteellaan tarpeellisetkin kipulääkitykset.

...Kaikille niille vanhemmille, jotka traumatisoivat lapsiaan raamatun verisillä tarinoilla. Lapsia jotka 1)uskovat vielä nuorena kaiken vanhempiensa kertoman, ja 2)ottavat kaiken hyvin kirjaimellisesti, jolloin tarinat helvetin kidutuksesta pelottavat riittävästi etteivät he uskalla kyseenalaistaa uskontoa.

...Vielä enemmän, kun näen uskonnollisen johtajan(tai vanhempien) sanovan ettei uskoa ja helvettiä tulekaan kyseenalaistaa, koska se on synti jolla helvettiin joutuu varmasti.

...Koska uskonnolliset dogmit opettavat lapsia vihaamaan omaa ruumistaan ja seksuaalisuuttaan.

...Katolisen kirkon pedofiili-käytännölle. Olen RAIVOISSANI siitä, että katolinen kirkko on tietoisesti, toistuvasti, vuosien ajan suojellut pedofiili-pappejaan siirtämällä heidät toisaalle, salaten heidän henkilöllisyytensä ja rikokset ihmisyyttä kohtaan. Olen raivoissani siitä, että kirkko piilotti nämä rikokset, koska näki oman maineensa tärkeämmäksi kuin lasten turvallisuuden.

...Koska monet maat perustavat suuria osia laeistaan - ei vain homoavioliittojen osalta, vaan myös kantasolututkimuksen ja koulujen seksuaalivalistuksen osalta - eivät todellisiin hyötyihin ja faktoihin, vaan ikivanhoihin uskonnollisiin teksteihin ja poliitikkojen henkilökohtaisiin mielipiteisiin tekstien tulkinnasta. Vailla minkään sortin todisteita.

...Kun uskontoa ylistetään jokaisesta hyvästä asiasta, joka on tehty sen nimissä. Kun jotain negatiivista sen sijaan esitetään, se ei ollut uskonnon ansiosta, se oli politiikan tai ahneuden takia, näin olisi tapahtunut ilman uskontoakin, tai sitä ei vain pitäisi laskea uskonnon syyksi.

...Kun uskovat tekevät ateismia vastaan argumentin tietämättä yhtään mitään ateismista. Aina samaa vanhaa paskaa kuinka "ateismi on nihilistinen filosofia, vailla iloa ja elämän tarkoitusta ja moraaleja tai etiikkaa", kun sekuntien etsinnällä löytyisi useita ateisteja, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä ja tietävät sen suunnan varsin hyvin.

...Kun uskovat käyttävät termiä "fundamentalisti ateisti" tajuamatta edes sanan fundamentalisti sisältöä. Mikäli et pysty näyttämään mikä on se oppi, mitä ateisti seuraa järkkymättä ja todisteista riippumatta, pistä pääsi kiinni.

...Kun uskovat perustavat koko elämänsä jollekin, mitä voi parhaimmillaankin kutsua aavistukseksi; hylkäävät järkeviä vastalauseita mikäli nämä vain sattuvat olemaan ristiriidassa heidän uskomustensa kanssa. Ja sitten syyttävät ateisteja ahdasmielisiksi ja sokeiksi totuuden edessä.

...Kun uskova kertoo voivansa tietää universumin suuria totuuksia, koko maailmankaikkeuden merkityksen, vain istumalla hiljaa ja kuunnellen sydäntään. Ja sen jälkeen syyttävät ateisteja ylimielisiksi.

...Kun uskova kertoo koko universumin käsittämättömässä monimutkaisuudessaan olevan luotu vain ja ainoastaan ihmistä varten - siinä missä ateistin mielestä me olemme vain mikroskooppinen piste mikroskooppisella pisteellä, silmänräpäys avaruuden ja ajan keskellä - ja jälleen ateisti on se, joka on ylimielinen ja röyhkeä.

...Koska joka kerta kun tiedemiehet löytävät luonnollisen selityksen asialle, jota uskovat pitävät jumalan tekemänä, he joko yrittävät hyssytellä asian maton alle(evoluutio) tai sitten sanovat "okei, ehkä se ei sitten ollutkaan yliluonnollinen... Mutta entäs tämä täällä? mitäs tästä aukosta selitätte? Ette pysty! Se on jumala!".

...Kun uskova ottaa kritiikin hänen uskoaan kohtaan - esim. kun osoittaa, että hänen uskonsa on selitys maailmalle ja filosofia muiden uskontojen joukossa ja kuinka se pärjää vertailussa muille tarjolla oleville maailmankatsomuksille - henkilökohtaisena loukkauksena ja suvaitsemattomuutena.

...Koska ateisteja väitetään suvaitsemattomiksi kun emme ole samaa mieltä uskonnon oppien kanssa ja sanomme sen ääneen perustellen kantamme.

...Koska monet uskovat vähättelevät tai sivuuttavat nämä ongelmat, koska "eivät kaikki uskovat ole tuollaisia. Minäkään en ole". Niin kuin sillä olisi jotain väliä. Nämä ongelmat ovat suurien uskontojen aiheuttamia ja henkilökohtaisesti se raivostuttaa, että uskovat vähättelevät näitä ongelmia, koska se ei kosketa juuri heitä. Sama asia jos valkoinen henkilö hetken mustan rasismivaikeuksia kuunneltuaan ilmoittaisi että "enhän minä ole rasisti". Jos kerran et ole kiihkoilija ateisteja vastaan niin voisitko olla 10 sekuntia hiljaa ja kuunnella mitä ongelmia meillä on uskontojen takia, ilman että alkaisit puolustella ettei se ole sinun syytäsi? Mistä lähtien uskontojen ja ateismin kansainvälinen konflikti muuttui sinun henkilökohtaisten tunteittesi käsittelyksi?

...Koska kuulen siitä niin monta kertaa. "Miksi olet koko ajan niin vihainen?", "Jos kerran ateismi on niin hienoa, miksi sitten monet teistä ovat niin vihaisia?"

Tästä pääsemmekin sujuvasti toiseen osaan: Miksi tämä viha ei ainoastaan ole oikeutettua, vaan tarpeen ja arvokasta.

Tähän kysymykseen on helppo vastata: Koska viha on aina tarpeen.

Viha on yksi sosiaalisen muutoksen suurista eteenpäin vievistä voimista maailmassa. Työväenliike, ihmisoikeusliikkeet, moderni feminismi, homoseksuaalisuuden tasa-arvo, 60-luvun sodanvastaisuus, sodanvastaisuusliikkeet tänä päivänä... Kaikkien näiden suurena ajavana voimana on ollut viha. Vihaa epäoikeutta, kaltoin kohtelua, väkivaltaa ja avuttomuutta kohtaan.

Miksi monet muuten vaivautuisivat? Jotkin liikkeet tuovat mukanaan ongelmia, ne vaativat energiaa, jopa vakavia vaaroja terveydelle, yhteisölle ja omalle uralle. Ketä kiinnostaisi ryhtyä moiseen, elleivät he olisi raivoissaan asioiden nykyisestä järjestyksestä.

Joten jos sanot ateistille ettei hänen pitäisi olla niin vihainen koko aikaa, sinä yrität saada meitä antautumaan. Yrität saada meitä lopettamaan, laskemaan sen ainoan aseen, ilman jota yksikään sosiaalisen muutoksen liike ei ole onnistunut. Yrität käskeä meitä olemaan kohteliaita ja korrekteja, kun historia on osoittanut että diplomatia toimii sosiaalisessa liikkeessä paljon, paljon paremmin kun sillä on seuranaan harras raivo.

Viha on vaikea työkalu, jopa vaarallinen. Se saa ihmisen toimimaan harkitsemattomasti, se vaikeuttaa selkeää ajattelua; sillä voidaan tulkita potentiaaliset ystävätkin vihollisiksi. Pahimmassa tapauksessa se johtaa väkivaltaan.

Mutta niin kauan kun ateistit eivät vahingoita tai vaaranna ketään, uskovilla ei ole mitään sanomista siitä miten meidän tulisi käyttää tai olla käyttämättä tätä työkalua. Ei ole uskovien asia kertoa miten ateistit menevät liian pitkälle ja heidän pitäisi rauhoittua, aivan kuten valkoisen miehen sanoa mustalle, sovinistin feministille, tai heteron homoseksuaalille. Kun uskova sanoo sen meille, se ei auta asiaa. Se on alentavaa. Se kuulostaa siltä kuin yrittäisitte tyynnytellä ja vaientaa meidät. Ja se suututtaa vain enemmän.

Ja kun uskovat sanovat, ettei kiihkoileva, vihainen ateisti ja äärimmäisyyksiin viety liikehdintä ole koskaan oikea tapa hoitaa asioita vaan jonkinlainen kultainen keskitie, niin he erehtyvät. Lukekaa vain ihmisoikeusliikkeiden, sodanvastaisten järjestöjen ja vastaavien julistuksia ja tulkaa sitten sanomaan, että keskitie on oikea tapa ratkaista asiat.

Vielä yksi asia suututtaa. Olen tässä kirjoituksessa hädintuskin hipaissutkaan niitä satoja asioita, mitkä ärsyttävät uskonnoissa. Tämä on vain pieni pintaraapaisu. Kun julkaisen tämän kirjoituksen mieleen juolahtaa varmasti puolen tusinaa kohtaa, jotka olisi pitänyt lisätä listalle. Niistä voisi kirjoittaa kokonaisia kirjoja.

Katseletko tosissasi tätä listaa, tuhannen vuoden epäoikeudenmukaisuuden, pahoinpitelyn, huijauksen ja tahallisen typeryyden historiaa - ja toisaalta muutamaa vuotta kun ateistit ovat olleet sarkastisia netissä - ja näet nämä kaksi tasa-arvoisina? Tai vielä ärsyttävämpää, näet ateistit suurempana ongelmana?

Mikäli olet tätä mieltä, ole hyvä ja hyppää kalliolta.

KayinKuolemanpelko ja usko.Luonut: KayinMaanantai 14.07.2008 20:51

Nämä asiat tuntuvat menevän käsi-kädessä sitä enemmän, mitä enemmän tutustun niihin. Miksi se ikuinen elämä on niin tärkeä? Mikä kuolemassa on niin hirvittävää? Ajatelkaahan seuraavaa:

Jos menisit illalla nukkumaan ja et heräisi seuraavana aamuna, olisiko se hirveä kokemus? Ei, koska et tietäisi siitä mitään. Mietitkö yöllä nukkuessasi että "nyt nukun"? Et, koska tiedät nukkuvasi vasta kun heräät. Et edes tiedä nukahtaneesi ennenkun heräät. Jos et herää, et tiedä nukkuvasi. Ja kuolleenahan ei ole edes olemassa, joten ei silloin tiedä mistään mitään. Joten mikä ihme siinä pelottaa niin helvetisti? Pelottaako illalla mennä nukkumaan? Ei? No miksi se kuolema sitten pelottaa?

Monet ihmiset tuntuvat hylkivän tätä kuoleman ajatusta tarrautumalla käsitteeseen ikuinen elämä.
Se tuntuu olevan monelle ihmiselle hirvittävän tärkeää että saa elää ikuisesti. Tämä johtaa moneen negatiiviseen asiaan. Maailma on perseestä? Ei haittaa, aivan sama, mä pääsen taivaaseen ja te jäätte mätänemään tänne. Onneksi on kuolemanjälkeinen elämä niin pääsee pois tästä läävästä. Elämä ainutlaatuista? Sehän jatkuu ikuisesti, kyllä tätä piisaa. Jos jätän tänään jonkun asian tekemättä, ei hätää, voin tehdä sen vaikka pyöreästi 3000 vuoden päästä. Jee. Jos teen tänään jonkun mokan, ei hätää, mulla on ikuisuus aikaa korjata. Miksi tehdä mitään tänään, kun voin tehdä sen huomenna. Aikaa on loputtomasti.

Mutta entäs jos ei ole? Entäs jos se voi loppua jo huomenna? Silloin tämä päivä on arvokas. Silloin jokainen hengenveto tuntuu hyvältä. Elämä oikeasti maistuu. Kahvin maku tuntuu taivaalliselta. Linnun laulua kuunnelleessa voi tulla jopa ihan tippa silmään, sillä se kuulostaa niin ainutlaatuisen kauniilta. Yhtäkkiä koko maailma aukeaa silmien edessä ainutlaatuisena ja tajuaa kuinka etuoikeutettu on, että saa elää edes hetken täällä. Silloin myös jokaisella teolla on merkitys, koska se voi jäädä viimeiseksi. Voi olla että et ehdikään korjata virheitäsi. On siis tärkeää tehdä hyvää. On tärkeää rakastaa lähimmäistäsi koska tämä maailma on ainut mitä meillä on, siispä tehkäämme tästä ainokaisesta elämästämme hyvä itselle ja toisille, sillä muuta meillä ei ole.

Elämä ei olekaan enää merkityksetöntä. Se on kallein lahja.
« Uudemmat - Vanhemmat »