Mutta älkääpä siskot langistuko! Mikäli jollain muullakin on samaa ongelmaa, voi suunnata ajatuksensa, energiansa ja silmälasinsa tähän suuntaan: http://pikkuvarpunen.blogspot.com/ ! Löysin siis aivan mahtavan blogin ihan puolipuolipuoli vahingossa! Eihän ne vahingot käy kello kaulassa, mutta tää kyllä melkein kävi! Kerrankin aikaa paneutua sisustuksen, vaatetuksen ja elämisen hykerryttävän suloiseen, vekkulaiseen ja vallan ihastuttavaan maailmaan! KUKA VOI OLLA NOIN KEKSELIÄS?? Sen haluaisin tietää!
...Ei ainakaan tuo yläkerran sivunaapuri(?) (ei siis yläpuolelta, vaan sivulta), joka soittaa tuota mahtavaa transea pitkin yötä. No, ei tuo tunnelmamusiikki blogistimammaa haittaa, eikä tämän nukkuvaa perhettäänkään, mutta sääli vähän käy tuota sivualakerran naapuria, joka on viimeisillään raskaana, eikä mahdollisesti saa muutenkaan unta, vaikka mahdollisesti haluaisi...
Oon kyllä niin vekkulilla päällä ton blogin selaamisen jälkeen, et voisin kyllä hyvillä mielin mennä vähän ottaa tanssiaskelia tuohon pihaan tän transen siivittämänä! -Tässähän on jo ihan transsissa!
Palatakseni yökukkujan ihmeelliseen bloginlukumaailmaan; TUO BLOGI ON HYVÄ! Siis varmasti hienoin, mihin olen tähän mennessä koskaan törmännyt! Olen seurannut Kalastajan vaimoa, Kaunista pientä elämää, Hunajaista jne jne jne! Hui, mutta tämä vetää ylivedon.
Jos jossain maailmassa olisin oikein oikein aikaan saava, ajatuksiltani rikas, maallista mammonaa omaava ja rohkea - sisustaisin tasan tarkkaa näin! Jos jossain siinä maailmassa olisin äiti, joka saisi päättää ihan ypöyksin rohkeasti lapsensa nimen, voisi se myös melkein olla Varpu. Jopa Saima Varpu Astrid. Siinä maailmassa ei tunnettaisi muiden mielipiteitä, eikä siinä maailmassa tarvitsisi pelätä valkoisen likaantuvan!
Oli ihanaa ottaa rentouttava aikahyppy tuohon ihmeelliseen maailmaan ja suoraansanottuna melko ankeaa palata tähän nykyiseen "ai sullakin on tommonen - ai ikeasta" yhteisöön, jossa oma mielikuvitus on kummasti tukkeutunut ja asunto ei näytä kuitenkaan omalta, vaikka toisina päivinä se näyttääkin!
Joku päivä, kun olen sairaanhoitaja ja rakas mieheni rakennusmestari, tulee meillä olemaan ainakin kolme lasta, moderni omakotitalo ja kalustus, joka muistuttaa enemmän modernintaiteen museota, kuin suomalaisten käsitystä kotoisuudesta. Ainakin niin voi toivoa!
Nyt syvennyn edellä mainitun blogin vuoteen 2009, jonka jälkeen kömmin uinuvan mieheni poukkuun unta pussuttamaan, mikäli nukkumatti saadaan oikeille linjoille....
Ei enää näitä päiväunia kiitos,
Amanda!
ps. Niin ja mainittakoot, että en kyllä lukenut kuin max 10 riviä koko blogista, nuo kuvat saivat jo semmosia "vibroja" liikkeelle, ettei siinä enää tekstejä tarvittu!
