IRC-Galleria

Mä en usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Jos olen joskus aikaisemmin niin väittänyt, niin unohtakaa kaikki, mitä olen asiasta sanonut! Kun puhun rakkaudesta tarkoitan tällä kertaa vain naisen ja miehen välistä rakkautta, tai noh, nykymaailman mukaan ja tasapuolisuuden nimessä kahden naisen ja kahden miehen välistä rakkautta myös. Sitä romanttista rakkautta nimenomaan. Vanhempien ja lasten välistä rakkautta on turha sotkea tähän. Se on kuitenkin täysin oma lukunsa.

Niin, mä en vaan vilpittömästi voi uskoa, että kukaan ihminen voi rakastua toiseen ihmiseen ensisilmäyksellä(toivottavasti kaikki ensisilmäyksellä rakkauteen uskovat, repivät hiuksiaan irti päästään juuri tällä hetkellä). Kuitenkin, kun näemme uuden ihmisen, muodostamme hänestä ensivaikutelman aluksi ihan vaan noin ulkoisenolemuksen perusteella. Ja kenenkään on turha väittää, että aina ensitapaamisesta asti muka antaisimme kaiken ja olisimme juuri tasan tarkkaan sellaisia niinkuin oikeasti olemme. En voi väittää, että teeskentelisimme jotain, mitä emme ole, mutta ihmisillä on kuitenkin tietynlainen toisten ihmisten miellyttämisentarve ja enpä usko, että sinäkään, jonka silmät liikkuvat näiden kirjainten yli, haluat antaa itsestäsi uudelle ihmiselle vittumaisenpaskapään- kuvan heti kättelyssä.

En halua edes puolikkaalla sanalla väittää, että tietäisin mitä rakkaus kokonaisuudessaan on. Uskaltaisin kuitenkin väittää tietäväni edes murto-osan siitä, mitä siihen rakkauteen kuuluu. Tiedän, että rakkaus ei ole pelkästään toisen ihmisen ulkonäön tai luonteenpiirteen ihailemista. Rakkaus on jokin isompi kokonaisuus, missä rakastetaan koko ihmistä kaikkine vikoineenkin.

Got the point? Olishan se tosiaan hienoa voida sanoa, että " kyllä se oli sitä rakkautta ensisilmäyksellä, heti toisiimme rakastuttiin". Niimpä niin. Se mitä ihmiset väittävät ensisilmäyksellä rakastumiseksi, on ehkä sellaista suuresti tykästymistä. En väitä, etteikö ihmisestä voisi pitää suuresti heti ensitapaamisesta lähtien, mutta rakkaudesta lähtisin puhumaan vasta sitten, kun on nähnyt sen pienen(tai joskus aika isonkin) kusipään, joka meissä kaikissa ihmisissä asustaa. Jos jaksaa vielä katsella sen toisen naamaa multivitutuksen jälkeen, voi oikeutetusti sanoa olevansa rakastunut.

Mä olen rakastunut ja luulen, että muakin rakastetaan samalla tavalla. Mä en rakastunut ensisilmäyksellä, en sitten niin millään. Ja suuttuisin, jos Lauri väittäisi rakastuneensa muhun ensisilmäyksellä. Mä en nimittäin mielestäni esitellyt itseäni Laurille tyyliin: " Moi, mä olen Lotta. Mä olen uskomattoman mustasukkainen ja vaikea ihminen. Mökötän aina monta päivää putkeen ja olen aika kapeakatseinen ja suvaitsematon. Riitely minun kanssani on jotain kamalaa, koska minä en koskaan ole väärässä ja tiedän tasantarkkaan kaikesta ja kaikista kaiken, jopa sinun tunteistasi ja tekemisistäsi, vaikka minulla ei todellisuudessa olisi niin minkäänlaista hajua mistään!"

Joten näin olen taas saanut vuodattaa itseäni. Rakkautta ihmiset. Let there be assholes and love...