IRC-Galleria

Merkintä on myöskin täyttä faktaa enkä kaipaa mitään üüber-säälivää palautetta vaan ihan oikeesti apua.



Kaikki alko joskus viime vuoden loppupuolella ihan puhtaasti koulun aiheuttamasta stressistä. Pimeämpi vuodenaika masensi ja ainut mikä tuntu auttavan oli kavereiden kanssa vedetyt kännit. Jossain vaiheessa niistä kännien vetämisestä alko tuleen päivittäinen tapa ja jos kavereilla ei ollu rahaa ne maksettiin mukaan.
Jossain vaiheessa kai yritinkin joillekin puhua siinä samassa, mutta muistaako kukaan sanoneensa mulle että jauhan aina samaa tai että puhun päälle aivan toista juttua tai parhaimmillaan todennut suoraan ettei kiinnosta?? Empä ihmettele jos ei muistu.. Ei niitä kertoja niin usein oo ollu. Ei ainakaan enää viimesen 4 kk sisällä..
Oon myös huomannut ostavani kavereita lähelleni. Toisin sanottuna aina kun mulla on ollu rahaa niin seurakin on kelvannut kummasti jopa ihmisiltä joiden kanssa muuten ei pääse edes saman pöydän ääreen. Rahaakin oon lainannu sokeesti joka suuntaan edes tietämättä keille kaikille sitä oon jakanu, varsinkaan kun en tunnu saavan niitä takasin millään.. Ei kai rahallakaan ole nykypäivänä mitään arvoa...

Laskut alkoi kertyy työharjottelun aikana kun ei ehtinyt tiistai iltaisin teivoon ja kun rahaa meni päivittäin syömiseenkin, vaikka sitäkin yritin vältellä kovasti. VTSkin päätti nostaa vuokraa sen 50e kerta heitolla niin ettei kelan tuet enää riittäneetkään siihen. Joululahjat jäi kauppaan joulun alla samaa kyytiä kun omat syntäritkin meni penkin alle. Eikä niistä synttäreitä niikään mut kun perheessä on yks jolle joulu vielä oikeesti jotain merkitsiskin ja joka olin aidon ilonen niistä leluista mitä sais. Itelle tuli jouluna vaan paha fiilis kun muut oli ostanu hirveen kasan lahjoja eikä mulla ollu niille mitään. En kehdannu ees avata niitä äitillä...

Harjottelun jälkeen mun oli pakko käydä nostamassa opintolainaa saadakseni edelleen roikkuvat laskut pois ennen kuin ne olis ollu ulosotossa. Ikävempi puolihan oli siinä et sieltä oli sitten vaan niin helppo nostaa rahaa... Rahat meni taas yllättäin kaikkeen kummalliseen ja turhaankin. Juomiseenkin yllättäin...
Juominen jäi taas päälle ja tuntu siltä ettei ystäviä saa nähtyäkään muuten kuin tarjoomalla muillekin juomat.

Kuten arvata saattaa hetken päästä otiin taas samassa tilanteessa kuin aiemminkin eli rahat oli loppu ja laskuja alko pukkaamaan...
Yritin haalia itelleni jotain duunia mut tää lama on vetäny tilanteen siihen ettei mihinkään tunnu pääsevän ilman maisterin tutkintoo ja 5 vuoden työkokemusta.
Ihan tuurilla sain sen yhden DVD-projektin tähän väliin, että siitähän mä rakennan itelleni helposti vähän rahaa. Noh, vähän rahaa oli ihan hyvä termi tähän. Myin sen homman sitten lopupeleissä ihan liian halvalla, enkä saanu edes sillä maksettua laskuja pois. Luokkakaverillekin annoin oikeestaan liikaa siitä työstä minkä se teki, mut ei vaan ollu tänään enään energiaa väitellä sen kanssa asiasta.
Kai mä oon alkanu muutenkin jo luovuttaan tässä koko hommassa.... Teivo ei enää kiinnosta millään tavalla, jokainen tiistai lähinnä tuskalta...
Tiistaista on kylläkin saattanut tulla jo jonkin sorttinen pelkokin mulle. Toissa viikon tiistaina lähdin kesken illan Teivosta Hatanpäälle päivytykseen kun selän ja jalkojen lihakset veti niin jumiin ettei ilman kipulääkettä ja lihasten rentouttajaa selvitty. Viime viikon tiistaina tulin tarkalleen ottaen kotiovelle toteamaan että jollakulla oli varmaankin ollut asiaa kun ovi ja sen edusta oli veressä. Eilen sitten bussikuski meinas vetää toisiks viimesessä mutkassa ojaan. Että voipi olla myös siitä kiinni....

Aurinko paistaa ulkona, mut minähän en voi siitä nauttia. Tiedättekö miksi? Koska siellä on siitepölyä. Mä en kykene hengittään siellä ollenkaan. Ja tiedättekö miksi näin? Koska mulla ei ole enää varaa edes lääkäriin tai lääkkeisiin! On ihme jo ittessään etten oo tukehtunu vielä...
Selkäänkin sattuu taas niin perkeleesti! En olis koskaan uskonu että pyykkien ripustamisesta voi tehdä niin kivuliasta. Lääkäri käski kävellä ja ottaa kipulääkkeitä... No minähän oon kävelly Hallilan ja Hervannan väliä ja ottanu tarvittaessa lääkettä mut tää on jo kidutusta!

Jooh, eiköhän tää ollu tässä... Otanpa toisen pillerin ja toivon tän kivun helpottavan että josko sitä vaikka sais tiskattua tänään...
Ai niin! Yks vittuttava asia vielä!
Meidän opettajat hukkas mun lopputyöni.... Et heippa vaan ei tässä oo enää mitään järkee varsinkaan kun numeroitakin jaetaan pärstäkertoimilla!