IRC-Galleria

Taas kaiki oudolta tuntuu sisältäni pyrkii vain joku ulos mutta se ei pääse ei löydä reittiä haluan huutaa äänneni päästä pois sisältäni kaatua vain maahan mikään ei oo taas kohdallaan kehoni tuntuu raskaamalta kuin ennen taakkani on lisääntynyt mutta syytä siihen tiedä en mikä on vinossa kerta kaikki ei ole kohdallaan mikään ei muutu vaikka mitä tekisin kaiken mitä teen tuntuu kuin se olisi väärin jokainen äännähdys sanonta tai liike on virhe mitä teen hukassa vain taas mä oon mitä teen pulassa ollaan huolet vain noiskaan kasaantuu ja taakka vain kasvaa kasvamistaan mitä teen mailmanpyörä ympärilläni pyörii mitä teen siis auttakaa!

miks aina käy näin elämä on hajalla ja mikään ei oo kohdallaan kaikki häviää kuin savuna ilmaan kuolema meinas tänään olla lähellä mikään ei oo hyvin rakkaat häviää viereltä elämäni hajoaa tuhansiin sirpaleisiin hukun veitsi viiltää sydämessäni sitä ei kukaan voi korjata kaikki katoaa kuin savuna ilmaan elämä on yhtä tuskaa mikään ei oo kohdallaan kaikki kaatuu niskaan!

Miks mikään ei tunnu oikeelta mitä teen vittuilua tulee melkein koko ajan ja tekee mieli koko ajan tehä itelleen jotain pahaa vaik siihen ei oo syytä mut silti tuntuu pahalta. Johtuuko se mustasukkaisuudestani parasta kaveria ja ihastustani kohtaan vai mikä?? En tiedä olen pulassa ja välillä tuntuu kuin vain kuolema sen voisi poistaa tuskan sisälläni ja itseni satuttamisen sillä mielestäni muuta keinoa ei välillä ole.

Parhaalle kaverilleni en voi asiasta puhua kuinka paljon minua sattuu kun näen heidät yhdessä ja ihastus sama homma kolmas hyvä kaveri en voi sillekkään puhua koska kertoo kummiskin parhaalle kaverille ja ihastukselle joten tuskan kärsin itse ja pois pääsyä ei ole.

Sydäntäni raastaa ja tuntuu kuin puukkoa vedettäisiin syvälle sydämeen ulos ja takaisin sisälle uudestaan ja uudestaan tgoistaen samaa monta kertaa.

Haluun vaan pois kaus pois täält jonnekkin muualle, haluisin alottaa alusta mutta se ei taida olla ihan mahollista.

Kaikki vaan kaatuu niskaan ja kaikki menee pieleen oon pulassa en tiiä mitä mun elämä enää on? Onko se. Tuskaa, surua, itsesääliä, ittensä satuttamista, vai jotain muuta kukaan ei voi auttaa sillä kukaan ei ymmärrä minua ei edes läheiseni eikä varsinkaan kolme parasta ystävääni/kaveria haluan vain pois mailmasta ja silloin saisin viimein rauhan itselleni. Ikuisesti!

Jos sä luet tän kirjeen nii mä oon jo menny

Mä en enää jaksanu sen takii mä oon lähteny

Mä kirjotin koska halusin teijän tietävän

Miks mä lähdin ja lopetin mun elämän

Se ei ollu hyvä, eikä se enää toiminu

Ketään ei huonoi välei mun kanssa solminu

Haistatti vaan vitut niiku pomo ku sain potkut

Mun elämä meni vituilleen ku vedin ekat koksut

Mä yritin korjata kaikki mun sotkut

Mut en onnistunu ja tiesin et se on loppu

Tää ei ollu kenenkään syytä enkä mä syytä ketään

Mä toivon ettei teissä syyllisyydentunteet herää

Koska sil ei oo mitään merkitystä enää

Mul ei vaan ollu mitään syytä enää elää

Mä lähin sen takii ku ei ollu hyvä olla

Joka vitun asias mä olin täys nolla

Mä en enää kestäny se oli pelkkää paskaa

Mul ei ollu yhtäkään syytä enää jatkaa

Teijän pitää vaan koittaa ymmärtää

Mä en pystyny antaa teille tän enempää

Kiitos ku jaksoitte tukea ja rakastaa

Uskoo luottaa ja mun takii jaksaa

Mä en tienny miten oisin voinu tän teille maksaa

Käyks jos mä suojelen teitä taivaasta?

Nyt kerron sinulle mitä olen tehnyt vuoksesi

Olen vuodattanut 50 000 kyyneltä

Huutaen

Kavaltaen

Ja vuodattaen verta vuoksesi

Etkä siltikään kuule minua

...Vajoan alemmas...

En halua kättäsi tällä kertaa

Pelastan itse itseni

Ehkä herään kerran

Kiduttamattomana päivittäiseen lannistuukseesi

Juuri kun luulin tavoittaneeni pohjan

Kuolen uudelleen

Vajoten alemmas

Hukuttautuen sinuun

Vajoan ikuisesti

Minun täytyy selvitä tästä

Olen vajoamassa alemmas

Sumentaen ja hämmentäen totuuden, ja valheet

Joten en tiedä mikä on totta ja mikä ei

Hämmennyn aina ajatuksista pääni sisällä

Joten en voi luottaa itseeni enää