Savu palaa ikkunasta takaisin,
vaikka yritän puhaltaa sen ulos.
Sinä käyskentelet huoneessa,
on niin hiljaista,
että voisin vannoa kuulevani lumihiutaleiden laulun.
Tulet taakseni, halaat.
Tupakan savu tavoittaa silmäsi,
punertava katseesi kertoo kaiken.
Viereesi jään.
Vuodatetut kyyneleet lämmittävät.
Ja niin minä tulen sinua lähemmäs,
vaikka olemmekin jo kiinni, niin lähellä.
Minä löydän sinut,
ideasi, ajatuksesi, mietteesi.
Enkä siltikään näe sinussa mitään vikaa.
Sinä ole täydelliseni,
minun täydelliseni.
Heitän tupakan ikkunasta ja nojaan rintaasi.
Siihen jään,
lähellesi!