Kuinka ihmisestä voi tulla niin haavoittuvainen,
kuinka ihminen voisi olla onnellinen,
kun tietää ketä saattaisi rakastaa,
mutta vastapuoli sydämen pakastaa.
On opittava hautaamaan tunteet,
niin syvälle kaivaa, haikeet,
ettei ne enää vahingossakaan häiritse,
elämän kulkua hidasta, estä.
Tietää kenen kanssa voisi olla onnellinen,
mutta tämä jokin onkin liian todellinen,
ei edes mahdollisuutta anna,
koska on itse niin onnellinen.
Joku aika sitten sain tilaisuuteni,
sen omalla välinpitämättömyydellä menetin,
olisin saanut mitä halusin,
mutta asiat muuttuvat niin nopeasti,peruuttamattomasti.
Voinko vieläkään sanoa,
voinko vieläkään unohtaa sinua täysin?
En voi, tätä tunnetta ei voi kuvailla,
mutta olen vahvistuvalla tiellä, toivottavasti.