IRC-Galleria

<..JuSt LiKe LiFe..3Lauantai 30.12.2006 15:36

[Ei aihetta]Lauantai 23.12.2006 22:16

klikkaa kymmenen satunnaista galleriasta ja laita niiden oletuksen kuvatekstit numeroiduille paikoille klikkailu järjestyksessä heittomerkkien väliin.

1. heräsin tänään aamulla ja totesin: "hukka ja minä.. eli mitäs me juopot."
2. toistelin: "On se vaan niin ettei bussissa tarvitse maksaa."
3. sanoin luokkatoverilleni: "Hei tsemii"
4. sitten piti tehdä: "never let me down <3"
5. joka kerta kun oon kotona sanon: "-Hyi- (kännissä vuonna nakki)"
6. vaihdan ehkä oletuskuvani tekstiksi: "ei jaksa kotona istua... joten sohva ulos ja KALJA.. :D nii telkari puuttuu :D"
7. oon saletisti: "nukutti."
8. kiljasin eilen kaupungilla: "mailman kovin mies!"
9. ensivuoden tuleva mottoni on: "-white-"
10. viimeiset sanani tulevat olemaan: "Tallinnaan menossa taas vaihteex..."

[Ei aihetta]Torstai 07.12.2006 22:15

Hetken vielä tämä puoli maailmaa,
hetken vielä nukkuu yötä valkeaa
Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin,
parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin
Hetken vielä nukkuu puoli maailmaa,
hetki vielä kirkas aamu aukeaa

-Juha Tapio, Kelpaat kelle vaan

September tearsSunnuntai 19.11.2006 20:46

There ain't so many people that really can make you cry
And there ain't too many things that really reach you inside
When it happens It feels like we all wanna die
And the best time for answers might be when we cry

Aren't we really really living, when we cry?
Aren't we really really feeling, when we cry?

People might say they don't pray but, still they hope
We hope though we don't belive or when we don't call
And then we die with the hope

Aren't we really really living, when we cry?
Aren't we really really feeling, when we cry?
Olipa kerran perhe joka asui mutalan synkissä metsissä.. perhe sai pienen suloisen tyttövauvan joka kumminkin osoittautui hirveäksi riiviöksi!! vanhemmat olivat kovia kalastamaan ja sienestämään. kerran isä vei tytön kalaan mutalajokeen.. joessa oli paljon kaloja jonka takia myös lokit liitelivät joen yläpuolella. pieni katri-tyttö ihastui näihin pieniin valkoisiin lentokoneisiin ja alkoi matkimaan niiden ääniä-- *krääk* *krääk* sitä jatkui koko päivän.. kunnes he tulivat kotiin ilman mitään.. tyttö sentään toi mukanaan lokkivillityksen ja pian he koko perhe ääntelivät soinnukkaasti lokin ääniä. toisena päivänä katri lähti äidin kanssa sienestämään mutalan metsäpolulle.. äiti ei ehtinyt vahtia lastaan kokoajan vaan katri sai olla vähän omissa oloissaan ja etsiä sieniä äidin puiseen koriin. katri näki ison sienen joka oli punainen ja jossa oli pieniä vaaleita pisteitä.. se riemastui ja ajatteli että vien tuon äidille! samalla hän tunsi mahansa murisevan nälkää.. katri ajatteli että jos hän söisi puolet tästä sienestä nyt ja veisi loput äidille. niin hän tekikin.. pian sen jälkeen.. hän tunsi olonsa kipeäksi ja oksenteli pitkin polun vartta.. noo.. nämä tapahtumat toistuivat joka viikko. paitsi että katri oppi ettei sieniä saa syödä!! hän varttui ja varttui ja kasvoi isoksi tytöksi ja oppi elämään mutalan metsissä. kuitenkin näistä lapsuuden sienileikeistä ja lokkijutuista oli jäänyt jotain traumoja :/ niistä hän ei ole päässyt yli. hän kasvoi niin isoksi että alkoi liikkua yksin metsässä.. eräänä pimeänä yönä hän näki metsässä ison karhun!! se ei ollut yhtään pelottava.. he ystävystyivät hyvinkin nopeasti. heistä tul iläheisiä ystäviä.. pian katri huomasi että metsässä on muitakin eläimiä.. ja ystävystyi niidenkin kanssa pian
mutta.. mutalassa on myös vaarallisia paikkoja kuten taikametsä!! sinne katria oli kielletty menemästä. häntä kuitenkin houkutti ajatus mitä siellä olisi.. hän päätti kerran lähteä sinne kun vanhemmat olivat töissä. siellä hän seikkaili ja etsi uusia paikkoja. pian tulikin pimeä.. lunta satoi ja jalanjäljet peittyivät lumeen.. katri ei osannut takaisin kotiin :/ hän huusi karhuystäviään mutta kukaan ei kuullut.. häntä rupesi pelottaan. hän koitti huudella lokkeja paikalle näyttämään tietä mutta mitään ei tapahtunut.. alkoi käydä tylsäksi.. niinpä hän alkoi nimeämään lähimpiä puita jotta saisi ystäviä. hän nimesi ne näin... kuusi....kuusi..........kuusi. silloin saatana maallistui, nousi maan alta ja söi pikku katrin.

http://koti.mbnet.fi/pikpak/ig/index.htmMaanantai 13.11.2006 22:54

Katri syntyi maailmaan eräänä miellyttävänä iltapäivänä. Melkein heti näki että hänestä tuli poika.. Perhe oli varakas ja he söivät vain sianruokaa. Koulussa hän opetti muita, siellä häntä ihannoitiin rumista isovanhemmista.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi miellyttämään sanakirjat, niinpä rakkaaksi harrastukseksi tuli laskuvarjot.

Katri kehittyi kuudennellakymmenellä varsin laiskaksi. Päähänsä hän sai punaiset hiukset, sekä siniset silmät.
Surusta seuraten hän oli aika puhdas. Lempiruokaansa fluoritabletteja hän sai työskennellen kardaaninrasvaajana.

Katri tupakoi ja käyttää nuuskaa ollessaan kenkäkaupassa. Alkoholia hän juo härkätaistelussa.

Hän koppasi itselleen puolison jonka kanssa meni humalapäissään naimisiin.

Sen pituinen se.

xD

[Ei aihetta]Maanantai 09.10.2006 23:58


...
Tivolitkaan ei saa mua nauramaan
Eikä sirkus tai sata hattaraa
Mene vaan, mene vaan
En kävele vastaan
Toinen toistansa täällä jumaloi
ketään täysin ei silti saada voi
Älä järjetön enää kapinoi
Mene vaan

Lumi on syönyt kaiken
Routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
Unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
Lähtisin
Mut se vaan ei mee enää niin
Ei mikään mee enää niin

Aina kovaa
Ei ikinä pehmeää
Enkeleitä ei meille riitäkään
Mene vaan
Mä voin kääntää pään
Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
Mene vaan
...