IRC-Galleria

Ja se tuojotustapittaa sua sen kurkistusmöllötys silmillä, eikä se toinen uskalla sanoo mitää, sit vaa ollaa. Ja siinä on hyvä olla, emmä tahtois missää muuallakaa olla, siin vaan tuijotetaan samalla ku suu hakee hymyä. Mä en pysty miettiin mitään tulevaa, tai katteleen menneesee. Siin hetkes ei elä ku yks aika, se aika, aika jos meijän kasvot on nii lähekkäi et meiän nenät melki hipasee toisiaan ja ripset takertuu yhtee. Aika hassu fiilis itse asias, semmonen värinä et se kulkee päästä sormenpäihin, kutittaa masun pohjast, ja lopulta vääntää varpaat kippuraan. Siin vaihees ku se on kulkenut mun koko kehon läpi, mä huiskasen hiuksia korvan taakse, iha ku ne nyt olis oikeesti tiellä, samalla kurkaten alaspäin, vähän naurahtaen. Sit on ku olis juonu vähän turhan paljo kahvii, ei pysty olee paikallaa, tekis mieli nauraa, hymyil ja riehuu vähä, mut emmä viiti. Sit ku mä nostan sen katseen takas suhun, mä en oikein tiiä mitä mä tekisin, kiinnitän asioita ihan pöhköihi jutskii, niiku mu hengitykseen ja sit tuntuu ku ei osais enää hengittää, ja sit vähä ku tukehtuis, kuiteski niiku ihan hyvällä tavalla, vaik emmä tiiä voiks tukehtuu hyväl taval. Mut emmä mitää tukehdu, mä palaan takas su silmii, meen niihin nii syvälle, etten enää muista tietä takas. Unohdan hetkeks sen miten se värinä kutitti mun masuu, ja sen et kello ei oo mun kaveri, se hoputtaa koko ajan. Mä unohdan et mun sormet on jääs ja et mun kaulalle on eksynyt yks hassu hiussuortuva, joka kutittaa sitä kivasti, kuiteski sillai et jos muistaisin sen nii varmaan nostaisin hiuskset taakse ylös, ku olisin laittamas niit kiinni, sit tipauttae ne mun selkää vaste. Sit mä nostan siin ihme unes mun kaulakorus keskel roikkuva helmen mu huulil, iha ku pussaisin sitä, en mä pussaa- emmä oikein tiiä mitä teen, kai se on jotain refleksin omast, tai sit vaa nii tärkeet et mä teen sen siin horrokseski, mis en muista mitää. Sit mä alan taas muistaa juttui, mä muistan kuinka hengitetään taas, ja vedän syvään henkee. Mä mietin miten sä voit olla noi rauhas, sit mä mietin et mitä sä mietit ja sit mä mietin et.. emmä kerro mitä mä sit mietin.

Niin pieniä ja turhia asioita kummastelen ja mietin, kun seikkailen järjen rajamailla. Ihmissydämen kätköistä löydän jotakin paljon ihmeellisempää, paljon suurempia kysymyksiä. Vastatkaa minulle kysymyksiini, ja minä selvitän teille evoluution avoimet kohdat, maailman seitsemän ihmettä.

ihan tosi pöpi-pimee päivä x) ..mut huomen viä kivempi, ja viä hullumpi hihii :D

-se on vaan elämää ja aina et voi tehdä enempää.

klikkaa kymmenen satunnaista galleriasta ja laita niiden oletuksen kuvatekstit numeroiduille paikoille klikkailu järjestyksessä heittomerkkien väliin.

1. heräsin tänään aamulla ja totesin: "hukka ja minä.. eli mitäs me juopot."
2. toistelin: "On se vaan niin ettei bussissa tarvitse maksaa."
3. sanoin luokkatoverilleni: "Hei tsemii"
4. sitten piti tehdä: "never let me down <3"
5. joka kerta kun oon kotona sanon: "-Hyi- (kännissä vuonna nakki)"
6. vaihdan ehkä oletuskuvani tekstiksi: "ei jaksa kotona istua... joten sohva ulos ja KALJA.. :D nii telkari puuttuu :D"
7. oon saletisti: "nukutti."
8. kiljasin eilen kaupungilla: "mailman kovin mies!"
9. ensivuoden tuleva mottoni on: "-white-"
10. viimeiset sanani tulevat olemaan: "Tallinnaan menossa taas vaihteex..."

Hetken vielä tämä puoli maailmaa,
hetken vielä nukkuu yötä valkeaa
Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin,
parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin
Hetken vielä nukkuu puoli maailmaa,
hetki vielä kirkas aamu aukeaa

-Juha Tapio, Kelpaat kelle vaan