IRC-Galleria

Listen,
To the song here in my heart
A melody I start
But can't complete

Listen, to the sound from deep within
It's only beginning
To find release

Oh,
the time has come
for my dreams to be heard
They will not be pushed aside and turned
Into your own
all cause you won't
Listen....

Listen,
I am alone at a crossroads
I'm not at home, in my own home
And I've tried and tried
To say whats on my mind
You should have known
Oh,
Now I'm done believin you
You don't know what I'm feelin
I'm more than what, you made of me
I followed the voice
you gave to me
But now I gotta find, my own..

You should have listened
There is someone here inside
Someone I'd thought had died
Sooo long ago

Ohh I'm free now and my dreams 'll be heard
They will not be pushed aside or turned
Into your own
All cause you won't
Listen...

I don't know where I belong
But i'll be movin on
If you don't....
If you won't....

LISTEN!!!...
To the song here in my heart
A melody I start
But I will complete

Oh,
Now i'm done believin you
You dont know what I'm feelin
I'm more than what, you made of me
I followed the voice, you think you gave to me
But now I gotta find, my own..
my ownn...

täytyy kyllä hommata soundtrack jostain x) ..vähän vaihtelua perinteisen teinipopituksen väliin :D

Ja se tuojotustapittaa sua sen kurkistusmöllötys silmillä, eikä se toinen uskalla sanoo mitää, sit vaa ollaa. Ja siinä on hyvä olla, emmä tahtois missää muuallakaa olla, siin vaan tuijotetaan samalla ku suu hakee hymyä. Mä en pysty miettiin mitään tulevaa, tai katteleen menneesee. Siin hetkes ei elä ku yks aika, se aika, aika jos meijän kasvot on nii lähekkäi et meiän nenät melki hipasee toisiaan ja ripset takertuu yhtee. Aika hassu fiilis itse asias, semmonen värinä et se kulkee päästä sormenpäihin, kutittaa masun pohjast, ja lopulta vääntää varpaat kippuraan. Siin vaihees ku se on kulkenut mun koko kehon läpi, mä huiskasen hiuksia korvan taakse, iha ku ne nyt olis oikeesti tiellä, samalla kurkaten alaspäin, vähän naurahtaen. Sit on ku olis juonu vähän turhan paljo kahvii, ei pysty olee paikallaa, tekis mieli nauraa, hymyil ja riehuu vähä, mut emmä viiti. Sit ku mä nostan sen katseen takas suhun, mä en oikein tiiä mitä mä tekisin, kiinnitän asioita ihan pöhköihi jutskii, niiku mu hengitykseen ja sit tuntuu ku ei osais enää hengittää, ja sit vähä ku tukehtuis, kuiteski niiku ihan hyvällä tavalla, vaik emmä tiiä voiks tukehtuu hyväl taval. Mut emmä mitää tukehdu, mä palaan takas su silmii, meen niihin nii syvälle, etten enää muista tietä takas. Unohdan hetkeks sen miten se värinä kutitti mun masuu, ja sen et kello ei oo mun kaveri, se hoputtaa koko ajan. Mä unohdan et mun sormet on jääs ja et mun kaulalle on eksynyt yks hassu hiussuortuva, joka kutittaa sitä kivasti, kuiteski sillai et jos muistaisin sen nii varmaan nostaisin hiuskset taakse ylös, ku olisin laittamas niit kiinni, sit tipauttae ne mun selkää vaste. Sit mä nostan siin ihme unes mun kaulakorus keskel roikkuva helmen mu huulil, iha ku pussaisin sitä, en mä pussaa- emmä oikein tiiä mitä teen, kai se on jotain refleksin omast, tai sit vaa nii tärkeet et mä teen sen siin horrokseski, mis en muista mitää. Sit mä alan taas muistaa juttui, mä muistan kuinka hengitetään taas, ja vedän syvään henkee. Mä mietin miten sä voit olla noi rauhas, sit mä mietin et mitä sä mietit ja sit mä mietin et.. emmä kerro mitä mä sit mietin.

Niin pieniä ja turhia asioita kummastelen ja mietin, kun seikkailen järjen rajamailla. Ihmissydämen kätköistä löydän jotakin paljon ihmeellisempää, paljon suurempia kysymyksiä. Vastatkaa minulle kysymyksiini, ja minä selvitän teille evoluution avoimet kohdat, maailman seitsemän ihmettä.