IRC-Galleria

Palelee eikä kukaan lämmitä
Väsyttää eikä kukaan peittele
Olen sairas, eikä kukaan toivota paranemisia
On ikävä etkä ole täällä...

Tule tänne, minä pidän sinulle seuraa.

Toivotan päivänvalon tervetulleeksi ja silti odotan iltaa.
Menneet ajatukseni ovat sekavia,
ne ovat nousseet hetkeksi pintaan ja tukahduttavat:
"Tiedän lasikenkien sopivan monelle
- mikään ei ole ainutlaatuista.
Etsiikö joku minua?
Kenen enkeli minä olen?
En enää ihannoi pinkkejä perhosia.
Kaikki mikä on kadonnut muistetaan kyllä.
Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi ymmärtänyt
Tahdoin vain nähdä liian selvästi.
Oliko sillä edes merkitystä?
En halua mitään mitä minulle ei ole annettu..
Ei puutetta murheista,
mutta ei oikeutta puhua kurjuudesta.
Nykyisyydessä olen onnellinen.

Aurinko nousi, aurinko laski
taisin oppia olemaan yksinäinen..
Unohdan itseni helposti,
nauran loputtomasti..

Yhtäkkiä löysin lauseen joka kertoo mitä minulle tapahtui:
- kenen sydämessä ei olisi ongelmia?"
....

Olen taas unohtanut yksinäisyyden.
Kiitos! Tykkään susta poika. Tunnistat kyllä itsesi. :)
Sanat, joita ei ole vielä sanottu, täyttävät sieluni.
Kerro minulle jos tiedän jonkin olevan kauniimpaa.
tulee vielä aika, sen vain pitää olla oikea.

Olenko minä nyt onnellinen?
Kysymys on kerrankin osoitettu itselleni.
Onnellisuus on suhteellista, taidan silti olla.. ^^