IRC-Galleria

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1) Laulan itsekseni, kun luulen, että kukaan ei kuule. Ja paljon. Yleensä kiinaksi tai japaniksi juuri ymmärtämättä mitä päästän suustani. :)

2) Minulla taitaa olla pakkomielle vilkaista itseäni vaikka kaupungilla kävellessäni heijastavista näyteikkunoista sun muusta vastaavasta. Ihan vain varmistaakseni ettei päässäni istu varista tai ettei poskesta roiku spakettia tai jotain muuta vastaavan typerää.

3) Minulla on muutamahko pari kenkiä omassa huoneessani, joita on kiva kokeilla päälle päivän mittaan tylsyyksissään... 0:) [alkava fetissi..?]

4) Inhoan Nalle Puhin nasua [tarkoituksellinen pieni alkukirjain]. O_O Syystä jota tiedä en. Ehkä se herättää jotain lapsuuden traumoja, mutta en vain pidä siitä tunteesta.. Se saa aina kulmakarvani yhdistymään ja pitää päästä heti ajattelemaan jotain muuta. >_< Joten ajatellaanpa jotain muuta.. -->

5) Uijuijui... yaoi ja schöpöt pojat! ^^ hihihiii...! V(^o^)V



Audee
Nektis
riffis^
^meinu
Mayris

^^ Go for it!

HEHEHEHEE!! :D Nyt mä yhtäkkiä tajuun miksi kaikki muusikot himoaa päästä Kosovoon! Kiitos linkistä hyvälle kamulleni, joka jääköön nimettömäksi, koska ei omista irc-persoonallisuutta. Mutta kiitos kiitos! ^^

--> http://www.break.com/index/kosovo.html

Eilen muuten... juma. Ku tuo.. eiku.. mistä sitä alottais?

Siis... asiat nyt jotenki toistaa itteään aika paljo! Ja mä en nyt tykkää siitä! >_< Vetäis kunnon tiivistelmän tähän nyt mutta ketään ei kiinnosta.

Oma vika ku luette..

No tuota --> miehet!! >_< Miksi miksi miksi?! Toimiiko ne kaikki samalla kaavalla? Että jokaisen yksilön pitää jossain vaiheessa elämää päästä jättää joku tekstiviestillä? (... *mutinaa* [niih, ja ku nyt poistin edelliset päiväkirjamerkintäni, niin muistutettakoon, että mut on jätetty kahdesti peräkkäin tällä nykyteknisesti loistavalla ja ylimaalisen helpolla tavalla]) Tai sitten lähteä rauhanturvajoukkoihin Kosovoon!?! O_O Ja miksi aina mun kohdalla?! :(

Jo toinen tapaus! Joo, menkää vaan, mut voi jättää Suomeen, kyllä kyllä. Mutta en mä teitä oottele. :/ Voitte sitten perustaa leirin sinne, nimetkää se vaikka 'me jätettiin Minna tekstarilla RY'ksi ja paistakaa vaahtokarkkia nuotiolla! Kaakao virtaa koko yön!

Muutenki, miksi kaikki potentiaaliset asuu Etelä-Suomessa ja on muusikoita, että kaikki niiden aika varmasti menee siihen soittamiseen? Tää kuulostaa jo vähä liian tutulta tässäki vaiheessa ku viikon "tuntenu".. enkä vielä tosiaan ees tunne. Mä vedän puoleeni näkkyy aina samanlaisia persoonia. What can I do.. ... live with it.

Hmm.. jotenki jää varmaan sellanen olo tästä viestistä, että hirmu katkera oisin. No en mä ole.. vaikea selittää. :/ Kyllä saa harrastaa mitä haluaa ja unelmat täytyy toteuttaa jos se kerran Kosovoon ilmoittautumalla selviää. Mä vaan mietin omalle kohdalle. Toki, ainahan minä. Minä-minä-minä!! Ei kait tässä voi ku nauraa ku on jo kokenu tämänki "uuden elämäntilanteen". Déjà vu on luusereille. Mä elän konkreettisesti samat asiat ja monesti!


Mutta nyt --> autokouluun.. nainen ratissa, saletisti ojassa. Ja kytkin pohjassa ihan vaan kaiken varalta.

Tuota noin.. enpä ois uskonu, mutta täytynee yleisön (useamman henkilön!!) pyynnöstä palauttaa eräs runo, jonka tuossa eräänä päivänä poistin muun päiväkirjani mukana. Siis useammalta taholta tullu käskyä tai kysymystä palauttamisesta.. O_O Ei kuulema saa poistaa sitä miltä on joskus tuntunu. Asiat pitää muka käsitellä...? Ja antaa sitten olla käsiteltyinä ja paremmaksi muokattuna menneisyytenä? Muistuttamassa silti "virheistä" että voisi oppia jotain? Miksi ihmeessä? Tulevaisuuden varalle..? Oh come on! Miksei voi vain ottaa tilakseen kestomuotoisen verbin "paeta"? nojaa.. umm, eli kirjoitin tän ekan kerran tänne päiväkirjaan joskus oisko ollu 14. päivä tammikuuta 2006... ... bu tai hao... -_-

--->

Taas kirjaan riimiä riimin perään
Miksi ahdistus tekee minusta luovan?
Jos silmäni aukaisen, ehkäpä myös herään
mutta mitä todellisuuden edes odotan tuovan?

Olen jo ennen sanoiksi pukenut
heikkona piiloudun riimin kieleen
Mutta se aatteitani on nytkin tukenut:
pakotettua kauneutta - loukattuun mieleen

Saisit kyllä anteeksi
sinun vain pyytää täytyisi
Sovinto saada aikaiseksi..?
ehkemme enää moitteita syytäisi..

Tai siis tiedän kyllä osani
taidan itse olla syypää
Mutta löydätkö tosiaan välittävän ihmisen
joka huomiota ei tahdo pyytää?
Ymmärrän tosin kantasi
ilmaisit sen vaan huonosti
"hus, pois! katoa luotani!"
mieleni kääntää hiljaisuuden karusti

Anteeksi, voinko muuta sanoa?
Pääni alas painaa ja hymyä anoa?
Tiuskin ja olin äkäinen
en tiedä ymmärrätkö edes miksi..
Ei tarvitse vihata ollakseen vihainen
mutta vaikkei loukkaa, voi tulla loukatuksi

Olkoon niin...
....olen tottunut pettymyksiin.

Silti kiitos sinulle kaikesta
seurasta lähes kaltaisesta
ystävyydestä, melkein samanlaisesta
anata wa watashi no deshita



[... happy now? Hope so. It must be you guys who are still dealing with all this. I think I've found my inner peace already, as much as it's possible to find right now... I'll live. I'm sorry that I dragged you into all this. But I couldn't really help it at the time.]

Uusi projektini: Pitää kasvattaa kynnet. Taas. Ehkä se jälleen toimisi. *kasvattaa kynsiä*

You don't have to mind. The tears just happened to be falling.. :)