IRC-Galleria

Meillä taas kipeitä oltiin ja sairaalan käytävät vaan tulee entistä tutummaksi. 9.11 tultiin kyläilemästä kotiin ajatuksena siivota. Minulla osui käsi lapsen otsaan ja ihmettelen, että johon kuumotti. Mittasin mielenkiinnosta kuumeen lapselta ja se oli 38,7. Matka kaupungin sairaalaan sai alkunsa. Siellä lääkäri tutki ja totesi oireena olevan virtsatie tulehdus. Päästiin kotiin ja antibiootti hoito aloitettiin (crb 62 ja nousussa). Meille sanottiin, että kontrolli omalla terkkarilla tiistaina 11.11. Maanantai aamuna 10.11 minulle tuli sellainen tunne, että jos nyt soittaisin lääkärille ja kysyisin voitaisiinko tytön crp tarkistaa. Äidin vaisto sanoi, että kaikki ei todellakaan ole kunnossa. (väitän tuntevani jo lapseni sentään) No, käytiin kokeissa ja tultiin kotiin syömään. Joskus iltapäivällä puhelin pirisi ja vastasin. Kaupunginsairaalan hoitaja soitti ja ilmoitti crp:n olevan 132 ja siihen jäi ruokailu. Lähdettiin samantien PHKS:n ja siellä hoitajan ja lääkärin kanssa tutkittiin niin vaihteeksi osasto 11 kutsui. Otettiin siinä sitten uudet tulehdusarvot niin ne näytti 144 eli nousee todella nopealla tahdilla. Nenämaha letku taas tuli tutuksi ja nesteytys alkoi, kun vaihteeksi oli mennyt huonoon tilaan. Sain tietää, että se antibiootti mitä oli annettu ei olisi auttanut. Siellä Hennuli oli taas.

OSASTO AIKA 10.11-12.11.

Sain diagnoosin korva- ja nielu tulehdus (vaihteeksi). Sain lääkäriltä vaadittua, että kirjoittaa korva polille lähetteen, jos vaikka putkitus onnistuisi. Hoitaja joutui vaan todistamaan, että tästä on puhuttu aikaisemminkin, kun en muistanut paljon niin tulehduksia on tässä ollut. Lääkärillä paperit nenän edessä ja vaatii multa vastausta. Mistä helvetistä minä muistaisin, kun tässä on juostu sairaalassa jos jonkin oireen takia. Tuli taas todistettua kuinka herkästä tyttäreni tulee sairaala kuntoon, kun vähän vaan oireilee. Päivässä kaikki oli taas toisin. Voin jotenkin kiittää taas äidin vaistoa, kun vaadin päästä aikaisemmin kokeisiin. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisin oikeasti sinne tiistaihin odottanut todella sairaan lapsen kanssa.

Näin meillä vaihteeksi. Jotenkin on sellainen tunne, että ei vaan joulu menisi sairaalassa, kun tuntuu sairaala reissut olevan aika tarkalleen tietyn väli ajan sisällä.