IRC-Galleria

no me ajetaan niin lujaa kun tällä laatikolla voi
kaheksaakymppiä väärää kaistaa ja korvissa tuuli soi
sä silität mun niskaani ja minä kehrään vaan
kiinni pistän simmuni kun ojaan lasautetaan

Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta
Kuljen aamutaivaan alla
Silmät sokeina, jalat rakoilla ja
Sydän hakkaa kahtasataa

Oli pakko - vaihdoin suuntaa
Palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire
Päivä nousee sittenkin...
Nyt tiedän mitä sanoa

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
Ovat jättämäni syvät arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika

Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,
Pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan
Tahdon kuitenkin palata ja huutaa

VIHAAN SINUA IHMINEN
JÄLJITIN SEN, JÄLJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA

VIHAAN SINUA IHMINEN
EI MINULTA MITÄÄN PUUTU NÄILLÄ MENNÄÄN, EI MIKÄÄN
MUUTU

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, EN AIO ENÄÄ VAIHTAA SUUNTAA

Takalukossa on ovi,
Kynnys on ylitetty viimeistä kertaa
Menneen talven lumia kaikki,
Hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin
Päivä kääntyy ehtoon puoleen,
Minä käännyn selin ja isken tulta koska
Jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa

Ei askeltakaan, ei sanoja
En löydä enää tarvetta karata
Jos totuus ei pala tulessakaan
Oli paluuni oikein ja puhe turha

Ootellaan omakotitaloa ja koiraa. <3

Selän takana paskaa niskaan kaadetaan,
se ilomielin vastaanotetaan.
Niin se metsä tuppaa vastaamaan,
kun sinne huudetaan

Ei ole sääliä katseessa,
Mies tappaa koiransa
Ei lämpöä kosketuksessa,
Mies hakkaa vaimonsa
Ei ole toivoa kotona,
Mies jättää lapsensa
Ei kyyneltä silmäkulmassa kun
Mies jättää kotinsa

Ei ole palavaa rakkautta
Kun mies tuhoaa tunteensa
Ei intohimoa suhteessa
Kun mies menettää otteensa
Ei mies katso eiliseen
Ei hän usko huomiseen
Hän elää tässä hetkessä
Maahan valuu kyynel silmästä

kertosäe:
Minä huudan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa

Ei ole valoa tunnelissa
Ei ole parempaa huomista
Ei mies tunne ylpeyttä
Vaan rypee itsesäälissä
Mies tarttuu hiljaa aseeseen
Ja pyyhkii silmästä kyyneleen
Hän kiroaa syytään elämäänsä
Ennenkuin päättää päivänsä

Minä kylvän epätoivon sieminiä
Minä sammutan toivon kipinöitä
Romahdus on kynnyksellä
Mielikuvitus on sen lääkkeinä

Ei oltu nähty pitkään aikaan, kauas kotoa muutettiin
usein ajattelin sua, tulit samaan kaupunkiin
Vaan kun viimeinkin sut kohtaan, mikään ei oo ennallaan
tapaan toisenlaisen naisen, enkä kuulu sen maailmaan

Mä kosketusta turhaa hain, sua kutsuu kiireeseen deadline

kertosäe:
Sullon jäänyt liian monta unta näkemättä
On muka liian vähän aikaa jäljellä
Sun on pakko hellittää, pian se on liian myöhäistä
En tahdo nyt sua menettää

Ootko unohtanut menneen, kaikesta me haaveiltiin
nyt sä naurat ettet enää usko niihin unelmiin
Vaan kun katson noihin silmiin naisen kovan ja uupuneen
ennen kuin sä käänsit selkäs ehdin nähdä kyyneleen

Mä kosketusta turhaa hain, sua kutsuu kiireeseen deadline

Nyt palo käämit, NYT PALO!
Eka ne saatana vallottaa tietokoneen, sit rupeevat keittiössä majailee ku kotonaan!
Viiminen pisara ku ruippaa meneevät härnäämään!
Nauttikaa huomisesta, sillä se jää teijän viimeiseks!
Vipeltäkää nii että jalat vaa vilisee.

Saatanan muurahaiset!

Operaatio HOK on käynnistynyt jälleen.

On kauan seissyt päällä maan, niin vakaana ja paikallaan,on nähnyt enemmän kuin mikään muu, tuo vanha seetripuu. Nähnyt ihmisrodun lapsuusajan maahan piirrettävän rajan puisen nuijan iskuun nousevan.

Ihmiskunta sitten varttui rautamiekkaan käsi tarttui miehet komennettiin aseisiin ja sitten taisteltiin, päätti hiljainen tuo todistaja vanhan puun on kerrottava ihmisistä ehkä joku ymmärtää.

Ettekö te kuule kuinka maa nyt valittaa
Ettekö te kuule kuinka pellot huokaa
valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa lepohetki hetkiseksimeille suokaa
maa nyt huokaa, valittaa.

Kun riittänyt ei keihäs pistin pystyttivät puisen ristin kohtalonsa siihen nauliten ja vielä pilkaten ja niin piirrettiin taas uudet rajat syntyi uudet puhdistajat uskon vuoksi toista vainottiin.

Ja kansa nousi kansaa vastaan turhaan itki äidit lastaan uskottiin vain tykinpuheisiin ja jälleen taisteltiin, katsoi tuota puu kuin kauhu-unta onko tämä ihmiskunta? Alkoi hiljaisesti laulaa lauluaan

Chorus..

Vanha puu nyt seuraa hiljaa kuinka sade ruokkii viljaa ihmisveljiin vielä uskoen ja yhä toivoen, että vältettäisiin uusi uhka ettei peittäis' musta tuhka Luojan luomaa lahjaa ihmisen