Aika on mennyt nopeaa.Tänään on tasan 2 kuukautta kolarista,
2 pitkää ja tuskallista kuukautta takana.
Tuntuu kun kaikki oisi tapahtunu eileen.
En saa mielestäni kolaria hetkeksikään.
En voi vieläkään uskoa että Pauliina todella on poissa.
Pauliina on ajatuksissa, unissa ja sydämmessä päivittäin.
Kuulen kokoajan mielessäni Pauliinan naurun.
Olen miettinyt päivittäin, miksi minä olen elossa ja Pauliina kuollut?
Mitä minulla on jäänyt kesken? Miksi olen tässä näin?
Ihmiset ovat sanoneet että koska olen vahva ,sen takia olen tässä näin.
Mutta en ole vahva.
Voi rakas Pauliina sinä tiesit jokaisen pikku salaisuuteni, sinä lohdutit minua kun olin allapäin, sinä sait minut nauraan kun olin masentunut.Sinä olit päivänsäde.
Minulla on monta ystävää mutta samanlaista ei kuitenkaan löydä kuin sinä.
Joka päivä olen laittanut käteni ristiin ja jutellut kanssasi. Kerron sinulle edelleen salaisuuteni koskan tiedän että kuule vaikka et vastaa.
Pauliina rakas.Anteeksi. Kaipaan sinua.
Kia-Pauliina Höri 4.4.1989-25.11.2007
Mun sydämeni tänne jää
Kun aika on mun mennä pois
Syystuuli vaan soi lauluaan
Kuin kaiken tietää vois
Mun sydämeni tänne jää
Aina asuinpaikalleen
Vaik' itse saan vain viivähtää
Kesäiltaan viimeiseen
Kun mennyt oon, niin kuulet
Vain kuiskeen rantamainingin
Jos uskot enemmän, kuin luulet
Siinä sua tervehdin
Sä kevään näät taas kerran
Ja kuulet laulut lintujen
Jos herkistyt ees hetken verran
Silloin ymmärrät sen
Mun sydämeni tänne jää
Se lähelläsi aina on
Sen tavoitat, jos haluat
Vaik' maa ois lauluton
I will never ever forget you.<3