IRC-Galleria

minuutit muuttuvat tunneiksi ja tunnit päviksi. Päivät viikoiksi ja viikot kuukauksiksi.
Kyllä aika menee nopeasti ,mutta kuitenkin tuntuu kun kaikki oisi tapahtunu vasta eilen.
Olin tänään koulussa. Oli pakko lähteä pois koska musta tuntu väärältä katsoa ku ihmiset hymyilee ja nauraa. Itseä ahisti niin kamalasti.
Kävin koulun jälkeen myös haudalla sytyttämässä kynttilän ja viemässä kukan.
Ikävä on niin sydäntä raastava. Kaipaan kaikkea sinussa.
Mitä enenmmän aika menee eteenpäin sitä enemmän kaipaan pauliinaa.

Vaikka hymyilen ja nauran se ei meinaa että en kaipaa.

Pauliinan kanssa niin monta yhteistä muistoa. Oli ylämäkiä ja oli alamäkiä, mutta kaikesta niistä selvisimme yhdessä läpi. Paitsi viimenen koettelus mihin meidät laitettiin, siitä minä joudun yksin jatkamaan matkaa. Voi kun asiat olisivat tosisin. .


In my dreams
I'll always see you soar
Above the sky
In my heart
There always be a place
For you for all my life
I'll keep a part
Of you with me
And everywhere I am
There you'll be
And everywhere I am
There you'll be

Ikävä on kauhea. Luin justiinsa läpi noita paukun muisto yhteisöön kirjotettuja juttuja.Kyyneleet vaan virtas pitkin poskia.

Ajoin tänään ekaa kertaa kolarin jälkeen sitä nykabin tietä. Se tunne mikä oli koko ajan siellä ajaessa oli ihan kamala. Muistot siitä viimesestä reissusta paukun kans nousi mieleen.Se matkan aikana sain kuulla sun naurun ja nähdä sun hymyn.Meillä oli mukavaa kunnes se tapahtui.

Tämä tunne mikä mun sisällä on, on ihan kamala. Se ei vaan lähde kulumallakaan pois. Vaikka en puhu kolarista koko ajan, niin se ajatus ,se kuva siitä on koko ajan päässä.

Pauliinaa mulla on niin kamala ikävä.Mä niin haluaisin kiivetä tikapuita pitkin taivaaseen ja hakea sen takaisin. Sitten kun saisin sen takas en enään IKINÄ päästä paupauta menemään. Mä tiedän että sä oot täällä meidän joukossa edellen vaikka me ei sua nähä. Sä halaa meitä vaikka me ei sitä fyysisesti tunneta, sä lohdutat meitä vaikka ei sun sanojasi kuulla. Mä tiiä että sä suojelet ja varjelet kaikkia meitä sun rakkaita, koska sellanen sä oot.

Kuinka kauan kestää käsittää että sä oot poissa? en vieläkään voi ymmärtää.

25.11.2007 se on mun elämäni kamalin päivä. päivä jota en koskaan tule unohtamaan. Päivä jonka tapahtumat kulkevat mukana koko elämäni ajan. Päivä jolloin sydämmestäni irtosi pala. Päivä joka muuttin minun ja monen muun elämän. Päivä jolloin minä ja moni muu menetti Pauliinan joka oli niin suunttoman rakas ja tärkeä kaikille.
Lepää rauhassa :'(

<3 <3 <3 <3

Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.

<3 <3 <3 <3

Justiin pääsin kotia.. Sattuu vähän joka paikkaan mutta luulin että olisin vielä kipeämpi.
No mutta nyt on tuoki leikkaus sitten ohi..
En saa kahteen viikkoon syödä mitään rasvasta eli ei pizza eikä mäkkkäri ruoka.. goodbye nami ruoka, tervetuloa kehiin vihannekset ja hedelmät..

Nyt mulla sitten on neljä reikää mahassa..Eli se meinaa neljä kaunista arpea lisää..

Nyt alkaa kahden viikon sairas loma..Meinaan vaan nukkua ja rentoutua..tai ainakin yritän..

Huomenna mulla on sappileikkaus..iik.. Vähän pelottaa ja jännittää.
En varmasti tuu nukkumaan yöllä yhtään ku perhosia on mahassa.

No mutta eiköhän se hyvin mene..

Vihdoin koitti se päivä mitä on kauan odotettu.KESÄLOMA ALKO.!!!!

Joka aamuna tämän puolen vuoden aikana olen herännyt
aamulla ja toivonnut herääväni kamalasta painajaisesta
mutta kuitenkin joudun taas palaamaan karuun totuuteen että tämä on totista totta.

Ikävä on niin kauhea että en tiedä mitä tehdä ja miten olla.
Voi kun sais vaan sut takas, niin en ikinä päästäis sua enään irti
Pitäisin susta kiinni kovaa.



<3
Kaikki maailmatkaan
Meitä ei vois koskaan
Erottaa toisistaan
Valovuodetkaan
Sä laulat mun korvaan
Pohjoistuuli kuiskuttaa
Mua seuraat päivin, öin
Enemmän sua ikävöin
Varjosi luoksein jäi

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Vaikka tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin

Jos vielä voisin, sulle kertoo tahtoisin
Kuinka tärkee mulle on
Tää ystävyys loppumaton
Varjosi luoksein jäi
Varjosi luoksein jäi

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin

Osa susta säilyy täällä
Vaikka ootkin niin etäällä
Etsin sua ja suljen silmät kii
Ja siinä eessäin oot

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin

<3


Kaipaan sua :'(

Life do not alwats go my way.

Eläminen on jotenki niin vaikeaa. On ongelmia joihin ei löydy ratkaisuja,
on kysymyksiä joihin ei saa ikinä vastauksia ja on asioita joita on vaikeaa käsittää.
Joillekin ihmisille elämä on vaan suotu olemaan raskampaa. Iskä sanoin että sellaisia ihmisiä kutsutaan huonon onnen sotureiksi, ja minä olen kai sellainen.
On sellainen olo että kaikki mihin kosken murenee palasiksi.
Miksi minulla ei voi olla midaksen kosketus, kaikki mihin koskisin muuttuisi kullaksi.



Enkeli

Unta nähdä sain että saavuit päälle maan, kanssa enkeli siipien.
Ne sinulta selästä irroitin ja kaappiini piilotin että et koskaan lähtisin enään pois.
Sä tiedät miten minut saa nauramaan, sä tiedät mikä minut saa toivomaan koska kerran sinä olit enkeli päällä maan.

Pauliina sinä olit/ olet varsinainen enkeli. Kauhea ikävä on sinua.

Tänään mä olin ekaa päivää koulussa.
Oli niin outoa taas istua koulun penkkiin ku on 3 kuukautta vaan ollu ja laiskotellu.
Mua vähän jännittää ja pelottaa että mitenköhän saan ajatukseni pysyyn koossa edes koulupäivän ajan.







Pauliina.
Sä oot ajatuksissa joka minuutti.Kaipaan sua niin paljon. Käyn haudallasi melkeen päivittäin juttelemassa vaikka tiedän että et ole siellä, mutta sen tiedän että sinä kuulet minua missä ikinä olenkin. Kunpa vaan voisit tulla takasin, voitaisiin jatkaa elämistä niinkuin ennen kolaria.
Súa koskaa mä unohta en.


Istun sängyn laidalla ja hiljaa rukoilen
vaik` en aina usko silti susta haaveilen
Jostain tuuli silloin kauniin ajatuksen tuo
mun ois aika lähtee ja tulla sun luo
Mä syytin joskus sua miksi lähdit yllättäin
miksi juuri silloin kun sut parhaimpana näin
kokemusten arkku pikku hiljaa täynnä on
mutta ilman sua se on mulle tarpeeton
Jos sä ootkin enkeli joka vaan hetkeksi palasi
etkö jää mun untani valvomaan
hei ootko sä enkeli etkö enää voi mua koskettaa
tyydytkö vaan kaukaa katsomaan
Mä oon jo väsynyt yksin täällä olemaan
mul on koko ajan kylmä oonko valmis kuolemaan
Jos me vielä joskus jossain kohdataan
oisko liikaa pyytää ettet lähtis uudestaan
Kai pilven reunalla oottaa paikka luona sun
paikka josta koskettaa voit sydäntäni mun
hei voisitko sä peittää mut suojaan siipien
lämmölläsi tuudittaa mut uneen rakkauden
Hei ootko sä enkeli joka vaan hetkeksi palasi
etkö jää mun untani valvomaan
hei ootko sä enkeli enkö enää voi sua koskettaa
tyydytkö vaan kaukaa katsomaan
etkö luokses mua saa

On hyviä päiviä ja on huonoja päiviä.
Mutta nyt vasta mä oon pikku hiljaa älynny sen että mun on pakko jatkaa elämää.
Mä en voi jäädä ikuisesti menneisyyden vangiksi vaan pitää ottaa itteään niskasta kiinni ja jatkaa.
Tottakai ajattelen Pauliinaa ja kolaria päivittäin, mutta niiten asioitten kanssa mun pitää vain
oppia elämään.

Mä todella arvostan että sain elämässäni toisen mahdollisuuden. Jokainen päivä minkä elän, jokainen nauru munkä nauran, ihan jokainen hetki joka elän elän Pauliinan muistolle.
Hän on läsnä joka hetkessä.

Kaipuu,tuska ja suru tulee aina olemaan sydämmessäni, mutta ajan myötä ne haalenevat ja muuttuvat kultaakin kalliimmiksi muistoiksi.

Leona Lewis-Better in time

It's been the longest winter without you
I didn't know where to turn to
See somehow I can't forget you
After all that we've been through......

Elämä romahtaa kässiin, seinät kaattuu päälle, syyllisyys painaa ja tuska raastaa..
Aamulla ei jaksa nousta sängystä.haluais vaan vetää peiton korviin asti eikä ikinä nousta.
Öitä ei saa nukuttua ku painajaiset vaivaa.
Mua vaan itkettäää, itkettää ja itkettää..

Mä kaipaan Pauliinaa joka ikinen sekuntti.Mulla on niin kauhea ikävä.

Nyt miettii että miten mä voin elää koko loppu elämän tämän asian kanssa.
Miten sitä jaksaa. Tää on raskasta.Todella rakasta.
Mistä saan energiaa jaksaa?


Pauliina mä niin toivon että sanoisit mulle unessa että et syytä mua,haluaisin vaan tietää
että pystyt antaan anteeksi mulle.
Ei ollut sun aika mennä.


En todellakaan tiiä miten mä selviän.