IRC-Galleria

Mein Prinsessa ei oo ollu enää monee päivää kotona, vaan se on asuskellut tossa naapurissa Virolaisilla. Sit yks päivä näin sen ulkona ja hain sen sisälle, ni se ei oo sen jälkeen enää menny takas sinne Virolaisille, vaan se on ain välillä vaan käynyt ulkona ja tullu aina sen jälkeen kotiin. Luulen et se ymmärsi et siitä todella välitetää koska se haettiin kotiin, eikä vaan mietitty et tulis vaan. Se palas koska siitä välitetää. Tuli täst koko jutusta mieleen yks opetus mikä liittyy iha ihmistenkin jokapäiväseen elämään:
"Jos et lähde haluamasi perään, et koskaan saa sitä."
Mietein kuinka monta ihmistä mun elämästä puuttuis jos olisin vaan ollut joka kerta hiljaa ja antanut olla. Eihän mulla olis lähes ketään. Hassua miten pienistä sanoista tai teoista asiat on kiinni. Ehkä teidänkin tulevat aviopuolisot kävelevät jokapäivä teitä vastaan, mutta ette ole vaan koskaan uskaltaneet mennä tervehtimään toisianne. ?
Mulla ainakin taitaa olla jo se mun tuleva aviopuoliso. Koska en vain antanut olla. <3
Ruotsin sukulainen (Olavi)kin soitti tänään ja ensimmäinen lause oli minkä se sano: "Mitäs morsiammelle kuuluu? Onkos se sulhasmies siellä tän viikonlopun"
Tuli aika onnellinen olo. Oon onnellinen, koska oon sen kanssa ketä ilman en voisi olla. Sen joka on se oikea. Ja sitäkään ei olisi jos oltaisiin vaan annettu olla.
<3

I want you to know that, you're the only one for me.