IRC-Galleria

Sinun ei tarvitse ymmärtää kaikkea mitä teen.

Sinun ei tarvitse ymmärtää ratkaisuja,
joita teen elämäni eteen.

Ehkä sinun ei edes kannata ymmärtää.

Riittää kun vain rakastat - rakastat niinkuin et olisi koskaan pettynyt rakkauteen!

Jos osaisin, tahtoisin ystävyyden instrumentilla soittaa luoksesi taivaan enkeleitä.
Täyttämään sydämesi syvimmät toiveet.
Parantamaan sydämesi syvimmät haavat.
Suojelemaan sinua, antamaan sinulle turvaa.
Saada sinut nauramaan, kun sitä tarvitset.
Itkemään kanssasi surun kyyneleitä,
itkemään kanssasi onnen kyyneleitä.
Mutta ystäväni, en osaa.
Sinä olet minun enkelini.
Sinä annat minulle kaiken tämän, ja paljon muutakin, päivittäin.
Sen vuoksi toivon, ystäväni, anna minun olla sinun enkelisi. Anna minun antaa sinulle kaikki se, mitä olen sinulta saanut.
Silloin ymmärrät, miksi rakastan sinua niin paljon.

Sytytä mun liekki taas palamaan,
auta mua, nosta mut taas jaloilleni.
Mä oon maannut maassa jo liian kauan.
Tuu taas, ja anna mun tuntea että mä olen jotain enemmän.

Jos mä nyt lähtisin ja jättäisin taakseni kaiken,
olisitko vielä vastassa kun palaisin?

Jos tulisin takaisin, olisin valmis taas ottamaan tän kaiken,
antaisitko? Antaisitko takaisin tän rakkauden.

Jos mä lähtisin ja taas palaisin, osaisitko viimein arvostaa tätä rakkautta?
Osaisitko vaalia tätä tunnetta?

Sillä jos mä en lähde, mä en myöskään voi palata.
Mä en osaa ikävöidä, jos oon koko ajan lähellä.

Rakas, anna mun mennä. Mä tarvitsen sitä.

Sinunko vuoksesi vuodatan nämän kyyneleet?
Kyyneleet jotka maistuvat vihalta, surulta, katkeruudelta.

Ilman sinua menneisyys pyyhkiytyy pois.
En halua muistella menneitä, en halua muistella
sitä kaikkea hyvää.

En nyt, kun tää kaikki päättyikin näin.

Mä olisin niin mielelläni ollut se, jonka poskelle painat iltaisin suudelman.
Jonka hiuksia puhallat pois silmiltä, kun aurinko on säteillään avannut maailman.

Olisin toivonut olevani se, joka sinulle olisi tuonut tunteen vahvimman.

Mutta se en ollutkaan minä.

Minä katselin viereltä, kun joku toinen vei onneni.

nyt on taas semmonen olo ettei pitkään aikaan..ikävä teitä, isä ja tirppa! <3
.toivottavasti te vaan tiedätte tän kaiken. tän mitä mä tunnen..
mä toivon että te tiedätte että kaipaan teitä molempia joka hetki takasin.
mä tekisin mitä vaan että saisin teidät tänne.

Tykkään susta.


Mutta ei sen enempää.
En halua mitään mikä ehkä sattuis kestämään.

Emmä tiä mitä mä haluaisin.
Haluaisin vaan että tää menis jotenkin toisin.

Ei kipua, ei surua.
Ei sairaita mustasukkasuus kohtauksia.
Ei liikaa rakkautta, ei liikaa tunteita.
Vain se tunne ku annetaan toisillemme jotain ainutlaatuista.

Päivänsäteelle, auringonpaisteelle,niin rakkaalle pojalle!

Tahdon kaikkea hyvää sille toivottaa,
jonka hymy aina rauhoittaa.

Pieni poika täynnä elämäniloa.

Sun kauttas mä aina näen sen,
ja tunnen elämän hyvyyden.

Kun on aikoja jolloin masentaa,
halauksesi,hymysi, katseesi,
se kaikki aina lohduttaa.

Saat mun elämänliekin taas palamaan.

En olisi koskaan voinut uskoa,
että joku voisi olla näin iso osa mua.

Sä olet pala mun elämää, pala mun sydäntä.

Tänään mä taas huamasin, kuinka rakas tää poika on mulle.
Rupesin oikein miettiin mitä tekisin jos sitä ei olisi. Itku tuli.
Se on vaan niin rakas. Mä kuolisin sen puolesta.

Emmä voi, enkä mä osaakkaan.
Noi sanat mä vastaan,
ja tunnen sisälläni piston voimakkaan.

Sä haluat mut kokonaan.
Mut en oo varma, oonko valmis luopumaan.
Oonko valmis taas antamaan, luottamaan, rakastamaan.

Viime kerrasta on jo aikaa,
ja se kerta viilsi muhun monta syvää haavaa.

Ehkä mun ois nyt jo aika opetella elämään,
kaiken sen jälkeen mitä jouduin kestämään.