IRC-Galleria

masentaa vituttaa surettaa.. jne jne.. eli siis kaikki tunne myllerrykset käyn sisälläni läpi.. koko ajan väsyttää ja tekis mieli vaa nukkuu päivät ohite.. vielkin Henryl mut sunnuntaina meinasin mennä käymään siellä "kotona".. jos pääsen vaan sisälle edes..

iskä ois häätämässä mua jonneki kullan luota tai tulee muute hakee mut.. töitäkää ei oo löytyny enkä tiiä mitä tässä keksis..
vois vaikka ampuu ittesä jos vaikka piristäis ja värittäis elämää.
vituttaa koko paska.

vieläkin kullan nurkissa pyörin, onneks oon saanu olla täällä..

huh.. on se elämä aika rankkaa..

olen etsiskellyt töitä huonoooin tuloksin.. numeroihin ei ole saanut oikein yhteyksiä.. noo etsiminen jatkuu, ennen ku ei ole töitä, ei ole myöskään rahaa > eli ei myöskään kämppää..
iskän kanssa edelleen sukset pahasti ristissä enkä ajatellut mennä kotiinkaan..
ehdotuksia hyviä sellaisia??

mua tuskin näkyy netissä hirveemmi.. en enää asustele kotosalla

muutto hommissa mukana tiistaista lähtie ja kaupungissa jo kaks yötä, tänää jos murmelin kanssa menis kotia kuuntelee saatanan moista saarnaa ja siivoilis.. enkä vielkää sinne shoppaamaan oo päässy :( haluja ois kyllä mennä :/

Sulle vannoin sydämeni, sen annoin.
Sulle rakensin luottamuksen, petit jollain tapaa sen.
Nyt se pitäisi saada takaisin, sun täytyy ansaita sekin.
Yks munaus, se oli pala irti palapelist, jota vaivalla ja työllä rakensin.
Saat silti aina anteeksi.. rakastan sua, sanon sen taas vaihteeksi.

Kaikki mieleeni palaa, joskus siihen aikaan tahtoisin takaisin salaa.
Mietin vain, miksi sitten kävi näin, että loppujen lopuksi kaikki yksin jäi.
Miten ne muistot tekeekin edelleen kipeää, miten se kaikki sydäntäni repii ja viha päässä viiltää.
Kuitenkin pakko myöntää, mä tosiaan kaipaan, miksi tyrittiin ja toisemme mentiin erilleen työntää.
Olit yks rakkaimmist, se paras ja tärkeinkin..
Tää vaan musertaa enemmän, kun on kauhee ikävä.
Anteeks mä annoin vaikka sattuu edelleen ja vihaavani aina vannoin.
Mut nyt tää tuska vaan kasvaa, mua enää vaan yksinäisyys tiellä kantaa.
Olit se kenet tarvitsin vierelle, mut minkä mahdetaan tunteille.
Mikään ei ole niinkuin silloin, jolloin juteltiin ja naurettiin aamuin illoin.
Sun mukana lähti yli puolet, toivoin sillo vaan et aikun nopeesti kuolen.
Elämä ilman sua, olikin niin tyhjää, sydämeni rikkinäinen pamppailee silti aina yksin jää.
Minusta tuli niin kova, tunteitten oma orja, mikään ei paikkaa tuskaa eikä sinua korvaa.
Jaksanut vaan en enää pitää kiinni, kun aina satutit silti.
Tuskin tahallasi, et tarkoittanut ja olet pahoillasi.
Minäkin sinua satutin, kun sut ystäväni tosta vain kadotin.
Eikä siinä kyse vain meistä ollut, muutkin meidän takia on ollut musertunut.
Jos saisin palata ajassa takaisin, muuttaisin kaiken paremmaksi.
Haluan sun voivan hyvin, molemmat meist kai jollain asteel vaan tyri.
Oon pahoillani.. kaipaan sua joka päivä, itkenkin et asiat meni näin.

hehehehehehhehehehehehhihihhihhhihihiahahiahaihahiahhi.. elämä on :))))

näääin iihan random unta jajaja heräsin jo ysiltä, unirytmit on tosi ihanat ja silleee..

ja kuolen tylsyyyteeen -.-'''