IRC-Galleria

Tässäpä ei ole ihmeempiä tapahtunut, jalka on koko ajan paremman ja paremman näköinen ja varovaisen toiveikkaana olen shoppaillut taas jonninverran varusteitakin :)

Muuten ei ole ollut havaittavissa tyytymättömyyttä sisällä olon johdostakaan, mutta Tessu on nyt jokusen päivän sotkenut heiniänsä. Palattiin puolen vuoden tauon jälkeen takaisin heinäverkkosysteemiin, huomenna näkee onko auttanut yhtään.

Kuinka sitä voikin olla näin iloinen oman hevosensa selässä ISTUMISESTA...

Poni on lihonut (hyvähyvä!!) ja siitä on tullut varsin rasittava huomionhakuisuutensa kanssa. Tessu on aina mukana, tehtiin tallissa sitten ihan mitä tahansa. Valitettavasti, ainakin mulla alakaa jo ottaa vähän hermon päälle se huomion vaatiminen.. :D

Ja mun olkapäitä särkee ko se hoitaa mua niin kovasti. Miten sille selittäs että minä EN ole hevonen, ei saa niin kovasti rapsuttaa.

Otin tukisiteen jalasta pois, koipi on sula, siisti ja aivan yhtä viileä kuin viereinenkin jalka. Jospa tuosta vielä eläjä tullee.

Olihan reissu.. tästä ei ihan heti toivukkaan *virnistys*

Perjantaina ennen lähtöä vaihdoin tukisiteen koipeen, ja sen saisi nyt periaatteessa jo ottaa vaikka poiskin. Jos vermeet kestää kasassa, ajattelin kuitenkin pitää jalkaa paketissa vielä tämän viikon lopulle varmuuden vuoksi.

Tänään vastaanotto Kannikossa oli hmm.. mielenkiintoinen. Poni oli ratketa liitoksistaan ko mamma tuli, mutta samalla piti yrittää mököttää kun oli kerta niin julmasti tullut hylätyksi ja vielä ihan kahdelsi päiväksi. Hassu :)

Seisoskeltiin ovensuussa kahtelemassa ilta-aurinkoa ja Tessu kävi irtaallaan parturoimassa ovenpielistä voikukat veks. Vieläkään se ei yritä mun luota minnekkään.

Tänään olikin Tessulla tapahtumarikas päivä, Kengittäjä kävi vuolemassa kaviot. Hienosti poni käyttäytyi jälleen kerran ja niinkuin monesti aiemminkin, Kengittäjä totesi Tessun kiinnilaittamisen käytävällä olevan hätävarjelun liioittelua. Hiljaa katselin miehen ja hevosen yhteistyötä, kipeän jalan kohdalla Kengittäjä polvistui melkein Tessun mahan alle ja vuoli ja raspasi kavio oman jalkansa päälle nostettuna, ettei vuohinen päässyt vahingossakaan taittumaan. En minä ehtinyt kissaa sanoa ennen ko mies oli kontallaan ja poni tuijotti toimitusta silmä kovana. Helppo on uskoa hevosensa kaviot nuin hyvän hevosmiehen huomaan.

Polttiaiset ja muut öttiäiset ovat saapuneet talliin Tessukan kiusaksi, ja se on onnistunut hankaamaan kaulaansa pari verestävää kohtaa. Probin kesäihottumaöljyt on taas arvossansa :(

Aukasin taas paketin koivesta, jalka näyttää mahottoman siistiltä. Ei uskoisi, että sielä on niinkin pahat vauriot..

Hyttyset tekkee Tessun hulluksi. Mistä niitä prkle vieköön sikiääkin tuollalailla! Poni kutisee niin kovasti että on kohta harkittava ötökkälointa myös sisätiloissa.

Riisuin Tessun etukengätkin tänään, se onnistui yllättävän helposti vaikka työasennosta oli ergonomia aika kaukana. Paketoitua koipea ei saanut normaalisti polvien väliin joten piti soveltaa, mutta onnistui kuitenkin. Ja mulla oli hyvä henkinen tuki ;)

Mulla on sylihevonen. Mihin tahansa karsinassa kääntyykin, edessä on musta naama joka silmät tapillaan tuijottaa ja vaatii rapsutuksia. T on yllättävän notkea vaikka jalka onkin paketissa, hämmästyttävää miten nopeasti se ehtii kierähtämään tielle kun siivoaa karsinaa. Vajaa 20 neliötä on mitä ilmeisemmin liian pieni meille kahdelle ja talikolle..

T:n kanssa katseltiin heinävajan ovella sadetta, se ei edelleenkään yritä paeta vaikka on irrallaan (=kokonaan ilman päitsiä tms). Ei vaikka karsinan ovenkin jättäisi selälleen. Kai se ymmärtää.

Se oli sitte siteen vaihto tänään. Ihan siistin paketin sain aikaseksi ja oli nyt illallakin vielä koko harjotus ojennuksessa niinkuin pitääkin.

Meinasi tulla rytmihäiriöitä ko töiden jäläkeen pistäydyin vielä tallilla, ja T liikkui tosi tönkösti. Lähestulkoon ontui kipeää jalkaansa. Hetken haukoin henkeäni ennen ko älysin, että sehän johtuu siitä hemmetin tukisiteestä :D
Kun sen paketin vetää kireälle koipeen kiinni, menee melkein vuorokausi ennen ko side alkaa antaa senverran periksi että liikkuminen normalisoituu. Maanantaina painin tämän asian kanssa viimeksi, mulla on kultakalan muisti tai jotain ;)