en tajunnut että voisin menettää jtn niin tärkeetä. mutta tänään sen tajusin. enkä todellakaan halua menettää tärkeintä ihmistä miun elämästä. ei sitä ikinä osaa edes ajatella että menettäminen on pelottavaa. sitä vaan aina ajattelee et kyllä mie nyt tuotakin ilman pärjään. mutta todellisuudessa sitä ei sitten kuitenkaan pärjää. "kenelle mie nytten puhun pitkiä puheluita puhelimessa?" "kenen kanssa mie nytten nauran tyhmille jutuille?" ja muuta tämmöistä. se on vain jtn ainutlaatuista mitä toisen kanssa kokee eikä sitä ehkä jonkun toisen kanssa koekaan.
tuli vaan jostain tuokin mieleen. oli aivan pakko kirjottaa. nyt mie voin hyvällä mielellä ruveta nukkumaan. miulla on ihana poikaystävä(?) joka välittää miusta(?) ja rakastaa minuu(?) eikä päästä koskaan irti(?) eikä haluu koskaan menettää(?). mie en ainakaan haluu. ja rakastan tätä ihanaa kusipäätäni joka on aivan liian suloinen ollakseen totta <3 awwww. mie vaan tykkään niin paljon. jtn parasta mitä miun elämässä on ikinä tapahtunut. <3
Joonas.
