anteeksi tilitys. tuli ikävä vanhoja aikoja :)
"niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan.
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan.
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan,
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi.
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi.
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee.
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee.
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle.
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen.
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan,
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan.
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen,
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet.
itken sun tähtesi jälleen,
on pimeempää sun lähtösi jälkeen.
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen.
haluun kuulla äänesi jälleen,
on hiljaista sun lähtösi jälkeen.
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua.
vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni.
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni.
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes.
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta,
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta.
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata.
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille,
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille.
vain muistoni voi enää tuoda takas,
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas.
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle.
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle.
hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy.
mut kaikki sekava lopult selvänä piirtyy.
ei ikin voinu arvata toiseen että näin kiintyy.
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy.
vaik nyt oon onnistunu kai päästämään irti,
tunteita sua kohtaan mä tuun ain säästämään silti.
pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten.
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään.
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää.
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään.
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan,
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa.
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa."
