Jälleen löysin jostain
Se vei mua taas
kuin arjen ylle nostain
Ja muistelin kun tyypit nään
Meidän uhmaa nuorta
Me siirrettiin
kai sillä vaikka vuorta
Vaan hiljalleen
Myös kasvoi järki päähän
Opeteltiin alkeet elämän
Enemmän kuin milloinkaan
Nyt tunnen sen
Käydä voisin uudestaan taa vuosien
Sieltä alkaa voisin
Enkä eläis toisin
Miettinyt niin mä oon
Selvemmin kuin milloinkaan
Nyt nähdä voin
Paljon antoi tullessaan
Se minkä koin
Useinkaan ei rahat maineet
Oo onnen alkuaineet
Siihen riittää kun
Päivän taas sain elää