en voi, en saa vastustaa
taas tuulten tie mua kuljettaa
soi tuulessa kaipaus
ja kaipaus on tie
se tie kotiin jälleen mut vie
mä sieltä löydän taas oven sun maailmaas
ja niin uudestaan sut luoksein saan
on kaipaus kuin koski
sen armoille jään
mä liidän kuin kotka
sut taas kunnes nään
niin paljon vielä on kuljettavaa
mä ennen kuin syliis pääni taas painaa taas
viimein ymmärsin
mä minne vain kuljenkin
sun luotas kauas joudu mä milloinkaan en
sä kuohut kuin koski
sun armoilles jään
sä kiidät kuin kotka
sut tuulessa nään
niin vähän on varmaa
mut varmaa on tuo
joka tie täältä kotiin johtaa sun luo