IRC-Galleria

-Lorde-

-Lorde-

Onomatopoeettinen Interjektio

MinussaPerjantai 24.10.2008 20:22



Ajatukset karkaavat, kiertävät kehää. Loistavat hetken ajan kristallinkirkkaina, mutta hajoavat helisten palasiksi juuri kun on saamassa otetta.
Eivät silti jätä rauhaan.
Muistuttavat jatkuvasti olemassaolostaan kivuliaina välähdyksinä menneistä hetkistä. Heijastuvat tuntemattoman vastaantulijan kasvoista. Voivat iskeä odottamatta, takaapäin.

Siksi on oltava varuillaan.
Vältettävä vieraita kasvoja. Istuttava selkä seinää vasten, jotta näkisi kaiken ympärillä tapahtuvan. On purtava huulet verille että pysyisi vaiti.

Vastattava katseeseen hymyllä.

?Torstai 23.10.2008 18:02

Päässä pyörii taas tuhat ja sata erinlaista kysymystä ja eri asioihin liittyen.
Kyl se pää tässä taas joku päivä hajoaa.

Kuinka monta laulajaa on kuoro?
Kuinka paljon on liikaa kahvia?
Kuinka monta kuvaa on yksi sana?
Kuinka kovaa voi huutaa?

Kuinka vähän on liian vähän rahaa?
Kuinka paljon vittuilua ihminen kestää?
Kuinka säädetään sietokykyä?
Kuinka monta munausta on tiussa?

Kuinka vähän on liian vähän?
Kuinka monta kertaa pitää vielä sanoa?
Kuinka paljon on aikaa vielä jäljellä?
Kuinka monta askelta on perille?

Kuinka kauan täytyy odottaa hetken?
Kuinka monta kertaa voi kysyä koska?
Kuinka paljon voi ikävöidä?
Kuinka kovaa täytyy haluta?

eight years Keskiviikko 22.10.2008 17:53

I'm sorry... for all the words I didn't say.
It's too late, Cause now you're gone so far away
I feel like I'm lost, got nothing left but shadow dreams.
I'm so lonley, I'm holding on to memories,
but then I feel your love surrounding me,
and it takes away the pain inside of me

I believe.. I believe we'll be together
Another day, Another time and place,
somewhere, someway, we'll meet another day
Another day.. Belongs to you and me,
somewhere, someway
Another day...

12.10.2000 R.I.P i still remember you<3

when enough is enoughKeskiviikko 22.10.2008 17:40




On tuskallinen nautinto haluta jotain saavuttamatonta.


Varsinkin kun se on ihan vierelläsi, mutta kuitenkin niin helvetin kaukana

[Ei aihetta]Sunnuntai 19.10.2008 22:32

"raivoamaan vapaudesta
kyllästymiseen saakka
ja
mitä vitun väliä sillä on
kenen maata minä tuhlaan"

jaahasSunnuntai 19.10.2008 22:29

kait sitä tarttis koht matkustaa töihin...

näin tänäänPerjantai 17.10.2008 16:58



Moi!

Entäs jos kirjottais tänne ees kerran ihan tosisssaan. Mä en tiedä mitä mä haluan elämältä.. perus suomalaista paskanjauhantaa. Me ollaan niitä kitisijöitä vaiks meille on annettu mahdollisuus toteuttaa itteään ainakin siltä materiaaliselta puolelta, mut väitän että henkisellä puolella roikutaan siellä jossain elämän ja kuoleman välimaastossa. Olipa ihan ylidramaattisesti todettu. Onneksi en mieti vaan kirjoitan vaan. Siinä on vissi ero. Mut tunnen silti. Uskon johonkin.

Jääkö tääkin kirjoitus nyt vaille kaikkea sitä mitä mun oikeesti piti kirjoittaa.

Oon iloinen ittestäni ku pistin itteni likoon. Annoin kaikkeni oikeesti. Sydän on elimistä vaikein. Se sykkii ja se tykyttää joka hetki ja joka sekunti. Aina kaikki ei vaan mee yksi yhteen. Silti mä ehkä odotan jotain mahdotonta.

Mä en tiedä mutta uskon silti että jostain löytyy se mahdoton yhtälö, mikä on jotain elämää suurempaa.

Olen mä silti pettyny. Mutta myös vapautunu. Silti surullinen. Tää on semmoinen soppa mikä ei maistu oikeen miltää kun siinä on ihan kaikkea joka päästä ja joka puolelta. Liikaa mausteita, tää leviää joka puolelle. Ja tää maistuu just siltä mut silti kaikelta muultakin. Mut silti siitä tulee vaan se yks juttu mieleen nyt.


:PPPPPPPPPPPPPPPPPPPP :))))))))))))))))))))))))))))) :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD :) :(((((((((((((((((((( :) :) :) :) :) :))))))))))) :))) :):)):>>>>>>>>>>>>>>> :<<<<<<<<<<< :>>>>>>> :)))))))))))) :SSS :DDDDDDDDDDDD :)))))))


<3

I want to be true to you.

Koiralta lähtee karvaa.
Vesi imeytyy asfalttiin.
Mun iho on kuiva
ja huulet rohtuneet.
Telkkarissa kidutetaan ihmisiä.
Löysin valokuvia, joita en halunnut enää nähdä.
Yhdessä makaan lumessa.
Sitä ennen juoksin karkuun.
Sen jälkeen olin jäässä.
Toisessa heitän homeisia mansikoita kuvaajaa päin.
En osaa kuvitella kesää ilman mansikoita...
Löysin 37 korttia.
puuhelmiä.
Sormuksen.
9 lappua, jotka oli joskus jätetty pöydälle,
aamulla, päivällä, illalla.
Hyviä ja huonoja.

Siitä on hetki
kun viimeksi tunsin välittäväni paljon.
Se tuntui ikuisuudelta.
Nyt olen taas siinä kohdassa
jossa voi avata oven vaaleanpunaiseen maailmaan.
En ole niin rohkea kuin ennen.
Ja mulla ei ole avainta.. se on sulla.

Let it begin...?

aamuTorstai 16.10.2008 15:26

voi perkele et voi taas aamu alkaa hyvin!!!
Ensin nukun pari tuntia pommiin.
Sitten laitan itteni hirveellä vauhdill kuntoon etten hirveesti "myöhöstyisi" töistä.
No sitten tajuan et tilillä ei ole rahaa niin paljon että pystyis nostamaan ja kukkarossa ei ole yhtään rahaa, että millä helvetillä pääsen bussiin. No sen sain onneksi hoidettua.
No kun saan kaiken hoidettua, äiti soittaa ja muistuttaa että muistathan että puolet suvusta on tulossa teille tänään.!!!

DÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄM!!!!!!!!

Eli kaikki turhaan, koska en voi lähteä töihin ku sukulaiset tulee ja asiasta on sovittu jo viikko sitten.... Tarttis varmaan mennä takas nukkumaan ja herätä uudelleen tähän päivään!!!

kumpikin sen tietääKeskiviikko 15.10.2008 19:18

Jos katseesi käännät nyt
Kun olen väsynyt
Älä katso koskaan takaisin
Jos selkäsi käännät nyt
Kun olen pettynyt
Älä käänny koskaan takaisin
Sillä en ole enää tässä
Hyppimässä, perässä sun