IRC-Galleria

oikeesti, hyvää joulua.

kävin tossa aamutupakalla kylpytakissa ja puputossuissa toteamassa että tihuttaa vettä ..

oi voi voi, apua.

vauva muuttaa pois kotoa hetkeksi :/ haikee mieli, eihän se voi pärjätä niin montaa tuntia ilman mun seuraa ...
sunnuntaina kait muutto sampalla halkiaan,hmm. ja meiän äippä kun ei koskaan tykänny mun olevan siellä :o noh..

eli nyt siis, missä kaikki innostuneet halkialaiset pienet heppatytöt ovat? saattas kaipaa apua meinaa joinakin päivinä. :P

pää on ihan pimee eikä ajatus kulje..

saijan puhelin taitaa taas soida sitten tossa yhentoista jälkeen, tai no se taitaa kyl jo sen arvatakki..
tästäki tullu joku perinne?

oikeesti.

kun mä kerran ajattelen, tai luulen.. paremminkin kun mulla kerran kävi mielessä pari asiaa, niin miks mä kuvittelin taas jotain aivan muuta? hävettää.

ei siitä kai sen enempiä.

miten voi olla niin että kun ennen istu joka vkl jossain, ei niin väliä missä, mutta kuitenkin jossain (vaikka kukkiksella jos ei muuta keksiny) .. ja nyt. ei mitään, ei niiiin mitään.

oon istunu varmaan kuukauden verran ihan vaan himassa, tekemättä mitään.


tosin, oon kyllä elämäni ekan kerran ruvennu miettii et eihä toi työn teko nyt sit ookkaa niin paha juttu, tai opiskelu, jos sen saa tehä omalla tavallaan?

tatatataattataa, mä oon sitte nykysin (tai no kohta) opiskelija, jeij.

500kiloo paskaa päivässä, olen löytänyt elämäni työn. mitäs muutakaan.
" paskaaks tässä .. "
" paska mäihä ...... "
" paska päivä ....... "
" paska palkka ..... "
" paskamaista ..... "


auh, ja kipee selkä.

jos joskus ottaa päähä jotkut pienet asiat .. nii nyt on taas sellanen olo.

mä en sitte ikinä opi mistään, fiksuna tyttönä oon aina jättäny kuistin oven raolleen ja ulkooven laittanu lukkoon kun jonnekki lähen, jos avaimet ei oo mukana.

nyt sitte himaan tullessa menin kuistin ovesta sisään kun muistin et laitoin oven lukkoon, söin muutaman kilon luumuja, istuin hetken koneella...
ja kun olin menos tupakalle niin tottumuksen mukaan (eihän se ovi oo koskaan lukossa sitten kun joku on jo himas... ) väänsin kahvasta ja POKS, päin ovea, kun olin unohtanu avata sen

kiukuttaa.

mitähän sitä viel tänään tekis jotta päivä menis taas penkin alle.

miten ihminen voiki jäädä manaa paskaa elämää joittenkin aivan pienien ja turhien asioiden takia?

fiilis katossa.

ette kyllä varmaan kukaan tiedä tunnetta, mutta.

ensimmäisenä kun aamulla herää, menee vessaan.

on yksin kotona, vetää oven vain "kiinni"
niin ettei sentään kissat nää yksityistilaisuutta..

viimenen rulla paperia ja kun sen ottaa käteensä, sitä pitkin tallustaa TAJUTTOMAN kokoinen lukki.

refleksinä viskaa rullan sitten tietysti niin pitkälle kun pippuri kasvaa,
rulla lentää päin ovea joka aukeaa ja siitä sitten pyörii kohti olkkaria ..

istu siinä sitte ja katsele kun se samainen prkleen lukki kävelee tyynen rauhallisena takaisin kohti vessaa ja se paperi rulla on levällää pitkin olkkarin lattiaa.

argh.

hauskaa juhannusta.

voisin mä ehkä sittenkin harkita lähtöä jonnekki .. jos saisin vaan kyydin, ku taitaa olla vieläki vähä liikaa alkoholia veressä... tai no, vapina on sitä luokkaa et en pysy tiellä.
kaikki tosin on jo jossain eli ei tuu mitää tästäkää illasta :)

nyt sattuu, kaamee kapula, ei oo ikinä ollu tällast oloa. mä en tajuu mikä on nykyää... ku prkle vaikka ei ees jois paljoa, nii aamulla on jo päässä vaan sellanen pyyntä et joku tulis ja päästäis kärsimyksistä..
varsinki ku on soitellu ympäri suomea ja laittanu erittäin noloja viestejä.
en siis aio liikkua tänään himasta yhtään minnekkään,
tosin tokko oon vielä ees ajokunnossa, olo on ku tiineellä sammakolla..

sikäli painaa vielä mieltä et miks nykyään on niin vaikee puhua asioista ja selvittää niitä? en mä oo ennen ainakaan huomannu et ois mitään ongelmaa puhua ihmisille mitä mieltä mistäkin asiasta on, mutta nykyään kaikki vaan myöntelee.

tän tarinan opetus oli siis se että ens kerral ku lähen jonnekki edes kahen kaljan kanssa, jätän puhelimen kotiin ja yritän kestää ilman sitä...
ehkä sitten joskus.