IRC-Galleria

asiat ei tunnu merkityksettömiltä... (:

hymy korvissa (:

kyllä on kivaa kun tuli talvi, mie tykkeen.
tänää pääs siskon ja kummipojan kanssa mäenlaskuunkin, on mukavaa et on tuota tekemistä pihalla (:

Enterorokko on Coxsackie A -nimisen enteroviruksen aiheuttama tauti. Sen oireita ovat suussa, käsissä ja jaloissa esiintyvät rakkulat sekä lievä kuume, päänsärky ja flunssa. Tauti kestää noin viikon eikä siihen ole olemassa erityistä hoitokeinoa.

ill-fodmundEnterorokko on suhteellisen uusi tulokas lastentautien joukossa. Sitä kutsuttiin aluksi suu- ja sorkkataudiksi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä eläinten suu- ja sorkkataudin kanssa. Enterorokkoa esiintyy vain ihmisillä.

Enterorokko ei ole kovin yleinen tauti. Sitä esiintyy eniten loppukesällä ja syksyllä, ja se vaivaa erityisesti pikkulapsia. Tauti ei ole vaarallinen, ja osalla lapsista oireet ovat niin lievät, että ne eivät häiritse lasta. Alkuoireina voi olla vähän kuumetta, päänsärkyä, flunssaa ja löysä vatsa. Parin päivän kuluessa suuhun, käsiin ja jalkoihin ilmaantuu rakkuloita.

Käsien ja jalkojen rakkulat ovat pitkulaisia; 2-4 mm pitkiä, ja niitä ympäröi punertava kehä. Rakkuloita on tavallisesti eniten kantapäissä ja kynsien ympärillä. Suussa olevat rakkulat puhkeavat parissa päivässä ja alta paljastuu verestävä haava. Suun rakkulat ovat kipeitä, ja syöminen ja juominen on kivuliasta. Joissakin tapauksissa rakkuloita esiintyy myös pakaroissa ja käsivarsissa.

Hoito kotona: Suuveden käyttö ei ole tarpeellista, vaikka rakkulat muuttuisivat kellertäviksi. Kellertävä väri on taudin luonnollista kulkua. Jos lapsella on kuumetta, hänet vaatetetaan kevyesti ja huoneen lämpötila pidetään viileänä. Lapselle voidaan antaa illalla kuumetta laskevaa lääkettä, että tämä saa nukutuksi. On tärkeää, että lapsi saa runsaasti nestettä. Lapsen ei tarvitse maata sängyssä, jos hän mieluummin leikkii.

Lääkäriin otetaan yhteyttä seuraavana päivänä: Jos epäilet lapsen saaneen enterorokon.

Lääkäriin otetaan yhteyttä heti: Ei ole koskaan tarpeellista.


Omat kommentit aiheesta: Määritellään lastentaudiksi, mutta voi tarttua myös aikuisiin ja itsellä noita näppylöitä on kyllä ollu muuallakin kun mainituissa paikoissa, kuten kynsien läheisyydessä, kasvoissa ja päänahassakin, suuhun ei oo ainakaan vielä tullu, mut kerkeehän noita tulla vielä kun eka päivä vasta menossa ja netissä muiden aikuisten kokemuksissa kerrottiin, että jollain oli kestäny viikon ja jollain toisella taas sit kuukauden eli voi vaihdella toi aika.
Enterorokko on voinu kytee tartuttajallaan kymmenen päivää ennen kun mitään oireita on ollu, eli siinäkin ajassa olen valitettavasti voinut tartuttaa tämän kavereilleni, sori :(
Itelläni taudin oireet alko pienellä kurkkukivulla ja seuraavana päivänä oli sit se kuume ja pien "räkätauti" :D ja nyt parin päivän sisällä on alkanu aika haipakkaa ilmestyy näppyjä...o-ou...uskalla varmaan kattoo huomis aamuna peiliin jaiks...
Tiesin rokon olevan juuri tämä uusi enterorokko, koska kummipojalla on ollu samaa nyt enkä siitä huolimatta ole voinu pysyy halailematta ja olematta lähellä sen kanssa, sillä on niin paljon näppyjä et iho kuoriutuu jo käsistä mutta eiköhän se tarkota sitä, että alkaa olla paranemaan päin, onneks (:

elikkäs oli veriarvot noussu joten pääsin eilen luovuttamaan verta pitkästäaikaa (:

vauhtia ja vaarallisia tilanteita :D

onneks postista tuli just suoristusrauta ja tökötit ja väriainekii oottelis tossa ni saa näyttämään tuplasti paremmalta (:

UNI

Uneni muiden tapahtumien tuloksena olin päätynyt illalla rannalle itseni ikäisten ja vanhempien ihmisten kanssa, oli entistä opettajaa ja omia kavereita ym tyyppejä jotka on jollain tavalla liittyneet elämääni.

Jouduin uimaan sellaisen "pelastajarenkaan" kanssa pimeällä katsomaan isokiviseen rantaan hukkunutta ihmistä, joka minun täytyi tunnistaa. Laitoin rannalla aikuisten keskellä kallion luona jonkunlaista "pelastusuintiin" tarkoitettua takkia ylleni ja asetin valolla varustetun kypärän päähäni. Läksin hiljalleen kävelemään laiturin vierestä veteen, pelkäsin kamalasti, mutta tiesin, että minun oli tehtävä se. Joku ohitti minut ja kävi nopeasti pienellä valolla merkatulla kohdalla uimassa oman renkaansa kanssa, hän sanoi takaisin uidessaan "Essi". Minulle jäi kuitenkin olo, että minun on käytävä vielä katsomassa, joten jatkoin matkaani ensin kohdan ohi kerätäkseni pelottomuutta, mutta laiturin päädyn jälkeen oli käännyttävä, koska virta alkoi tuntua. Jouduin hieman taistelemaan virtaa vastaan ennen kuin pääsin lähenemään kohdetta. Kuitenkin pian olin miltei valossa kiinni ja minua karmi katsoa veteen, vesi ei ollut syvää ja kypäräni valo osuisi heti ruumiiseen kun katsoisin alaspäin.
Huokaisin ja katsoin...pitkähiuksinen tyttö makasi pohjassa selällään kivien päällä. En kuitenkaan tunnistanut häntä ennen kuin sukelsin.
Vedessä minua pelotti niin, että luulin pyörtyväni, mutta lähenin tyttöä ja katsoin hänen kasvojaan, en tunnistanut. Pyyhin varovasti kädelläni vedessä "leijuvia" hiuksia hänen kasvoiltaan ja kysyin "Kuka olet..?" silittelin tytön kasvoja ja ajattelin uudelleen ääneen "Oletko Essi?" samassa hän vastasi "Olen Anni" ja katsoi minuun kiitollisella ilmeellä. Vaikka olin pelännyt aikaisemmin niin hänen vastauksensa myötä oloni raukeni ja jatkoin "Kuka Anni, siis meidänkö Anni?" tarkoittaen sukulaistani. Silittelin tyttöä ja hän piti molemmilla käsillään kevyesti käsivarrestani kiinni vastatessaan myöntävästi.
En muista mikä meidät keskeytti, mutta pian olin nousemassa kuivalle maalle ja kysyin muilta "Missä isä on?" Isä tuli laiturin luo ja kerroin, että vedessä olija on hänen siskontyttönsä Anni.
Lopuksi löysin itseni jostain sisätiloista kertomasta kaverille kuinka olin pelännyt ja tunnistanut Annin. Kaverini katsoi minua aika omituisesti kun sanoin, että olin kysynyt sen häneltä kun en tuntenut ulkonäöltä, olin nimittäin nähnyt Annia viimeksi pienenä.
Kaverilleni selitin, että "Ajatella kuinka tuollainen tilanne saa ihmisen sekoamaan", koska itse ainakin käsitin että olin ollut jonkinlaisessa shokissa sukeltaessani.



siihen loppu uni enkä olis kyllä halunnu olla yksin kun tuosta heräsin :/



kaikille vielä tiedoksi etten ole nimiä miettinyt vaan ne ovat mielikuvituksen tuotetta tosin juuri sen sukulaisen nimi taitaa olla Anni(?) ja on totta etten ole häntä nähnyt kuin viimeksi pienenä, outoa että hän oli uneeni eksynyt.

Nyt on ollu positiivisia juttuja muutama perätysten tai ainakin olo on sellanen et elämän halut on noussu korkeuksiin (:
kurssistakin olen ihan innoissani, se on ensimmäinen koulutus joka tuolla tavalla on maalta muuttoa edeltävän koulun jälkeen kiinnostanut. Olo on mitä onnellisin! muut on minusta saaneet sellaisen kuvan ettei opiskelu tai sellaset jutut laiskuuttani tai itepäisyyttäni kiinnosta mutta voin kertoo, he ovat väärässä, pienenä rakastin opiskeluu ja odotin joka ilta seuraavaa koulupäivää, numerot ja käyttäytyminen oli aina huipulla ja kokeista sain hyviä numeroita (vaikken sitä kellekään kertonu). Muutto maalta harmittaakin juuri siksi, että nythän sitä olis jo vaikka mitä jos koulun vaihtaminen ns. väärällä tavalla ei olis vaikuttanu asiaan. Vihasin sitä että muutettiin ja vanhemmat eros ja siten vihasin myös uutta koulua ja oppimateriaalia ym..
onhan siinä sekin että kun oli pienempi koulu ni kai se opiskelu oli henkilökohtasempaa mut eipä siitä ketään voi syyttää ja kai kaikella on tarkoituksensa vaikka suuri osa elämästä sitä kautta menikin hakoteille.
nyt kuitenkin olen ollut juomattakin enempi ja sekin on varmasti vaikuttanut nykyiseen hyvään oloon (:
voihan se olla nyt vaan joku ohimenevä vaihe mutta väliäkös tuolla kun se on kuitenkin positiivista!
eilis illasta tuli vielä se kunnon "ahaa elämys" kävin haluamattani liikenteessä ja olo baarissa kyllästytti ja kaikenlisäks menetin hermoni ensimmäistä kertaa siskolle liikenteessä. Tänään laitoinkin viestiä hänelle että eilis ilta oli hyvä, koin sellasen elämyksen et minusta tuntuu juomisen nyt vähenevän koska en haluu menettää ystävyyttä ihmisiin ja varsinkaan siihen koska se on MAAILMAN PARAS SISKO ja pyysin anteeks ja kerroin vielä kuinka elämänhalut on parantunu. ei nyt sillä että mikään rapajuoppo olisin koskaan ollukaan mutta kun sitä miestä on sieltä baarista pitäny ettii, minkäs teet. toiset sanoo et sieltä ei kannata edes katsella mut kyllä minun mielipide on edelleen se että siellä minä olen eniten päässy ihmisten kanssa kommunikoimaan ja niitä mahdollisuuksia on ollu, eriasia on et jutut ei ole sit muulla ajalla toiminu.

mainittakoon nyt sekin että: OLEN RAMPANNUT BAARISSA LÖYTÄÄKSENI ELÄMÄNKUMPPANIN, EN
JATKAAKSENI JUOMISTA!!!

juominen on joka kerta loppunut kuin seinään kun on jonkun kanssa halunnut suhdetta kokeilla, ei sille voi mitään että se mies on sitten aina halunnut vaihtaa minut valheisiin, rikottuihin lupauksiin, viinaan ja muihin naisiin.

useimmat miehet ei nykyään halua sellaista naista joka sanoo "ei viitsittäs/et viitsisi aina juoda", "voitaisiko tehdä jotain yhdessä?", "käytäiskö lenkillä?" ynnä muuta samanlaista.
eli ei ne halua kunnollista ja uskollista naista ollenkaan vaan mitä enemmän juo niin sitä parempaa seuraa ja minähän en sellaseen rupee!!

mikä käy kellekin ja jos se on heille parempi tapa elää niin tehköön niin, itse en aijo muuttua pettäväksi ja arvaamattomaksi juopponaiseksi ihan vaan sen takia että saisin edes jonkun pysymään vierellä ja että muiden mielestä olen mikä olen kun en pysy suhteessa.

Siihen tangoon tarvitaan aina kaks

tässä sitä istutaan amiksen penkillä :D
alotin lyhyen työvoimakoulutuksen (kansalaisen @-kortti ja työnhakuvalmennus) odotellessa haastattelua toiseen (vartijakoulutus) (:

Tikru ei antanu minun nukkua joten tänä aamuna oltiin taas aikasin hereillä, viideltä...ärrr...murrr :@
mutta, mutta sitten kun nukkumisesta ei tosissaan tullu mitää ni päätin lämmitellä nuhaani viinimarjamehua...hmmm...nammm...hörps...hetko!! sillon tajusin et siinä oli jotai tuttua (:
tuli flash backinä mieleen ku olin pien ja isää odoteltiin aina metsätöistä, kun se palas ni sillä oli jääny sillontällön pari ruisleipäpalaa meetvurstilla ja termoksessa oli lämmintä mehua :P minä sain sit isän kanssa herkutella eväät loppuun (:
eihän ne kummoset herkut ollu mut sitä kun oli niistä hetkistä ilonen ja mieleen ne ilmeisesti on jääny (: