IRC-Galleria

mieli
jossakin pääkallon
ja ihon välissä
- pääkallo hymyilee
kasvot joko tai
mieli
päättää kasvon liikkeet




kunpahan vain ajattelin anatomian luennoilla, kun ei ollut muutakaan tekemistä. mutta siitä olen ihan varma että ihminen on luotu hymyilemään - miksi kallon luut muuten olisivat muotoutuneet alati nauraviksi?


Ei minulle oikeastaan kuulu mitään uutta; hyvää kiitos, sisko soitti tänään, tulin kotin kuuden jälkeen, en ole käynyt kaupassa kun en ole ehtinyt, Salla oli tuonut maitoa joten kalmsiumin puutetta ei pääse syntymään, herään aamuisin kuuden ja seitsemän välillä ja nautin syksystä ja ihmisistä ja siitä että on kaunista.
Saara ilmoitti saaneensa Kirjeen vihdoinkin. Seuraavaa en ole vieläkään kirjoittanut, en pysähdy niin pitkäksi aikaa että ehtisin rauhoittua. Postimerkkejä on jäljellä vielä muutama tusina. Riittävätpähän. Pitäisi lähettää ruisleipääkin ja näkkäriä ja kuivattuja omenoita, mutta en koskaan ehdi pakata niitä ja viedää postiin. Tänään olisin ehtinyt, mutta en saanut aikaiseksi.


ihmiset puhuvat minulle kauniisti.

menossa taas. valvoin viimeyönä puoli kahteen, heräsin varttia vaille seitsemän. Kun A kuuli, että tulen tänäänkin kotiin vasta yhdeksän ja kymmenen välillä, sanoi napakasti että ja sitten heti nukkumaan. ei nauranut. someone is taking care...

ärsyttää

ongelma oli siis edellisessä se ruisleipä...

Hyi että en kyllä ikinä enää osta euroshopperin ruisleipää oli se kuinka halpaa tahansa! mitenkähän se ekalla kerralla meni niin helposti alas...

pakastimessa on ruisleipää. en käynyt kaupassa, enkä aamulla ottanut sitä tavoitteeksenikaan. olen päivän kotona, kerrankin, kävin ulkona vain viemässä roskat.



kevennys:
olen blondi, mutta vain A saa sen minussa esiin niin hyvin että huomaan se itsekin.


hahhahhaa. iucunda poeta - olen ollut se tänään vaikken ole kirjoittanut yhtään runoa. olen ollut syksyinen ja kuunnellut Enyaa ja ajatellut että

on kyllä ihana että tulen jollekulle jostakin musiikista mieleen - minua muistetaan.

olen yhä hengissä.
kaksi viikkoa.


A odotti minua tänään.


*


nettiin pääsy kesti vain vaivaisen tunnin.

unohdin kukkaron kotiin. lainasin
* ruokalipun
* 2 euroa

huominen jännittää. ihan pikkuisen.

ajattelin kemian luennoilla että



olen varmaan jotenkin sairas
- näytän ihmisille ensimmäisenä heikkouteni.


tarkoitan ihmisiä, jotka päästän lähemmäs. eipähän tarvitse kenenkään koskaan luulla että olisin vahva.


jäin tänään yksin.
taas.
aina,
tällaisissa paikoissa.

olen yksin silloin
kun kukaan ei kosketa
kenelläkään ei ole tarvetta koskettaa
sielua

mitähän sitä sanoisi, puhun aika pinnallisia.

nettitoimii, voi tätä ilon ja riemun päivää! eihän sitä enää malta kotiin lähteä, vaikka saiskin ajaa koko matkan yksinään ihan itse pakettiautolla ja ilmaiseksi!