IRC-Galleria

on toki, varmasti löytyy elämästä inhottavampiakin asioita kuin olla yksin kotona koko päivä juuri sen verran kipeänä ettei oikeastaan ole kipeä muttei jaksa oikein tehdäkään mitään, on tukossa ja nenäliina pitää kantaa joka paikkaan mukana, silmät on valonarat ja vaikka on valvonu jo 18 tuntia ja takana on kaksi liian lyhyttä yötä, uneta ei ollenkaan kun ei ole tehnyt mitään mikä väsyttäisi ja toisekseen päässä on sen verran epämukava olo ettei se tykkää yhtään ajatuksesta joutua painetuksi tyynyä vasten. Ilmassa on kevyempi olla...

(mutta ei minulle suinkaan niin huonoa kuulu. isi soitti tänään kotimatkalla ihan vain kysyäkseen mitä kuuluu [yleensä sillä on aina jotain asiaa kun se soittaa], sisko soitti illalla. ja olenpahan "levännyt", mutta en kyllä tehnyt mitään mitä suunnittelin...=S )

Katsoin kelloa illalla viimeisen kerran 22:39. Nukahdin melko nopeasti, ennen yhtätoista.
Heräsin, väsytti, ihmettelin hiljaisuutta ulkona - kello näyttikin vasta 03:48. Pyörin jokusen tosin ennen kuin pääsin uudelleen uneen, ja oli kiukkuinen olo kun ei jostain syystä nukkunut vaikka väsytti.
Kello 05:29 heräsin uudelleen. Väsytti yhä, mutta uni ei enää ottanut tullakseen vaikka kuinka pyörin. Nousin aamupalalle ja avasin tietokoneen. Piti olla tänään virkeän pirteä ja tehdä vaikka mitä, mutta ei tunnu siltä että paljoa jaksaisin.

Olipahan yö. Ja näin uniakin...

Olen jotenkin kamalan väsynyt jatkuvasti, nukuin vahingossa (taas) päiväunet, tällä kertaa tunnin mittaiset.
En jaksa tehdä mitään.
Äsken sain laitettua pyykit kuivumaan.
Kirjopesussa oli neljätoista paria sukkia. Kaksikymmentäkuusi sukkaa kuului minulle, kaksi Sallalle. Pesukorissa on vielä yhdet mustat sukat (nekin minun), miulla taasen on jalassa yhdet Sallan sukat koska miun kaikki sukat oli pesussa tänäaamuna. Meillä pestään liian harvoin kirjopyykkiä.
Kuuntelisin musiikkia jos jaksaisin.
Mikähän minua oikein vaivaa...

Käynpä täällä harvoin nykyään...

Voin hyvin, viime viikonloppu oli erityisen hyvä, ja sen jälkeen tämä viikkokin on tuntunut hyvältä. Kuulun tällä hetkellä kolmeen kuoroon, joskin yhden aion jättää pois ihan vain sen takia että ehdin tehdä muutakin kuin olla menossa ja varattu ja ohjelmoitu koko kevääksi. Lisäksi laulutunnit ja rokki. Pidän menemisestä. Tänään oli vahingossa vapaailta ilman mitään pakollista (laulunopettaja sairastui), sattuneesta syystä illasta tosin tuli vähemmän rentouttava kun olisi voinut tulla (kämppikselle tuli vieras), mutta meneehän tämä täällä omassakin huoneessa.



Olen hiukan väsynyt, piti leipoa iso sämpylätaikina tänään kun en huomenna ehdi, mutta eiköhän tämä tästä:). Saattaa mennä valvomiseksi vaikka piti ajoissa päästä nukkumaan. Mutta... Voi että. Odotan kyllä viikonloppua ihan suunnattomasti.

...mie palasin joululomalta Kuopioon, kotiin. Olo on rentoutunut, levännyt ja.. noh, jos nyt ei suorastaan elintoimainen niin hyvä ja hymyilevä ainakin. Enni sanoi että "näytät kyllä paljon virkeämmältä kuin ennen lähtöä. ihan huomattavasti". Niin että kai minä sitten olen ihan oikeastikin piristynyt:)

Näin lomalla Sakua, Sannukkaa, Saaraa, Kaisaa ja Jukkaa, perhettä totta kai. Siinäpä ne. Käväisin lukiolla opettajia ja Siwassa viimekesän työkavereita tervehtimässä, jälkimmäisestä sain mukaani säkillisen (Maritta lappoi sellaiseen läpinäkyvään hedelmäpussiin) Marianne-karkkeja. Lupasin ottaa vierasvaraksi.

Äiti kävi tuomassa tänne. Voi että miun äiti on kyllä ihan kultaa, enemmän kuin painonsa arvossa!

Tällä hetkellä polttelen kynttilöitä ja vietän vielä yhtä lomapäivää, huomisesta sunnuntaihin onkin hurjasti tekemistä, mutta tänään vielä Kotiudun. Kiva keksiä itselleen syitä, miksi juuri Tänään täytyy pitää lepopäivä :)

Niin että kiireestä kantapäähän voin edelleen hyvin. Ja itse asiassa paremmin.


(jätän tahallani jatkamatta "paremmin kuin ..." - tämä tiedoksi niille joiden korva karsastaa kirjoitusvihreitä.)

Näin joululomalla kummia unia, ensimmäisessä seurasin aluksi varasta yöllä (mutta päädyin Citymarkettiin jossa olisin lainannut nuorelle naiselle kassalla 10centiä mutta hän ei suotunut ottamaan vastaan vaikka olisi tarvinnut. sieltä kävelin ulos ja törmäsin Sakuun, jonka kanssa palasin kauppaan koska piti palauttaa muistaakseni auton avaimet tai jotain miehelle joka oli mennyt "lainaamaani" autoon jolla varjostin varasta ja jonka kanssa sitten ajettiin yksisuuntaista ja putosin jossakin vaiheessa autosta kauppaan.)

toisessa liikuin Outin kanssa kaupungilla kaupoissa (en tunnistanut kauppoja), O paljastui tappajaksi - sillä oli pistooli povitaskussa ja se ampui ihmisiä, naisia, ilmeisesti syystä, joka kylläkin oli minulle tuntematon. En muistaakseni jotenkin alussa tajunnu muuta kuin sen että miun piti vain kävellä O:n perässä aina kun se lähti jonnekin, mutta jossain kaupassa (muistan vielä minkä näköisessä) tajusin mitä se teki ja kauhistuin, mutta samassa O tuli kulman takaa ja sanoi että sen pitää tappaa miut. En oikein muista mitä puhuttiin mutta sillä oli kiire lähtee pois sieltä, ja loppujen lopuks A oli ilmestyny paikalle ja aikoi sekin ampua miut, mutta liityin niitten tiimiin.

*Hrrr* ...pelottava uni. Aamulla se huvitti, mutta tällä hetkellä lähinnä ihmettelen mistä se tuli.

Ei vitsi. Oikeesti. Uskomatonta. Onkohan tapahtunu joku virhe. Luen tekstin läpi noin viidestä kymmeneen kertaa ennen kuin uskallan laittaa viestin eteen päin:

"mulla meni kemia kakkosen lopputentti läpi"

Huhhuh. Ette arvaa miten helpottaa; Minun ei ole _pakko_ lukea uusintaan ellen halua korottaa arvosanaa.

arvaatkaas kuka on palannu suomeen, ajatelkaa nyt, puoli vuotta ihan poissa eikä palatessakaan ole lunta vaikka joulu on ihan kynnyksellä kolkuttelemassa.

miun kuulumiset tiivistyy näihin nimiin:
- Saara
- Enni-mummo
- Aatsin Juu-ong

ja
- noin kymmenen aamua
- tämän viikon lopulla, luultavasti perjaintaina
- synttärit, kirje


* * *

...ksi tarkoitetut Kuusankosken lakumestan pehmeät lakut =P. Pakko vaan pärjätä jouluun asti:D

(http://www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli/)

Tuomas: Matti Nykänen
Saara: Eräs sinulle läheinen ihminen.
Jukka: Aleksis.
Tytti: No se viidesluokan söpö lyhyt jätkä!! Se jolla on vähä erikoiset hiukset, ja ihana naama.
Sannukka: Söpö respan tyttö.
Heidi: Elämäsi rakkaus.
Olli: Ystäväsi serkku joka sulaa suussa
Pekka: Sinun pahin painajaisesi


et semmoista... :) haasteeni olen jo haastellut

hei tää viikko on melkein ohi, kolmannes kahdennestakymmenestä elinvuodesta kulunut ja molempien jälkeen olen vielä hengissä. niin että en minä ihan pienestä puhki kulu.