Yksin ahdistettuna pimeään huoneeseen. Lamput ovat palaneet, niiden hiljaiset räsähdykset saavat minut kiukkuiseksi. Kuuntelen yksin sydämeni lyöntejä, tunnen kuinka vaikeaa on hengittää. Tärisen ja toivon.
Kuinka paljon antaisin, jos tämä olisi poissa. Minä olisin poissa, huone olisi pois mielestäni. Toivon, että saisin rauhan. Usein suljen silmäni ja korvani uskoen, että kaikki pahat sanat voin joskus hyväksyä. Voisin kuunnella ja katsoa ilman surua, pettymystä.
Joskus nousen huoneen lattialta ja etsin oven. Kovin usein minut heitetään takaisin kylmään huoneeseen, jonka lamput ovat palaneet. Uudelleen huone saa minut voimaan pahoin. Ympärilläni ei ole mitään. Turvani on lattia, jonka päällä istun toivoen.
Milloin seinät pettävät.
Uusimmat blogimerkinnät
- Lumi ja valo 03.12.
- Kuulostaako hyvältä? 15.11.
- Forever and One.. 09.11.
- Huomenhaamu 08.11.
- Viimeinen mahdollisuus 29.03.
- että semmosta meininkiä.... 04.03.
- Aihetta 03.03.
- [Ei aihetta] 16.01.
- höhheli 17.12.
- Wonderful! 14.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (2)
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (13)
- ▶ 2009 (167)
-
▼
2008 (299)
- ▶ joulukuu 2008 (19)
- ▶ marraskuu 2008 (41)
- ▶ lokakuu 2008 (29)
- ▶ syyskuu 2008 (16)
- ▶ elokuu 2008 (3)
- ▶ heinäkuu 2008 (6)
- ▶ kesäkuu 2008 (10)
- ▶ toukokuu 2008 (22)
- ▶ huhtikuu 2008 (27)
- ▶ maaliskuu 2008 (33)
- ▶ helmikuu 2008 (40)
- ▶ tammikuu 2008 (53)
- ▶ 2007 (120)