IRC-Galleria

Kello tulee pian kolme. Ihmeellinen levottomuus valtaa näin öisin. Ei pysty nukkumaan. Ei siis nukuta. Unet ovat jääneet todella lyhyiksi täällä. Viimeyönä nukuin 6 tuntia noin. ja senkin pätkissä. Siltikään ei nukuta. Eikä televisiosta tule mitään. Eikä netissäkään ole ketään on-line, koska kaikki kaverit jotka ovat hereillä, ovat varmasti ulkona.
Tänään oli todella kaunis päivä täällä pohjoisessa. Lunta on vielä paljon, mutta lämpöasteita oli lähemmäs kymmenen. Kävin tunnin kävelyllä koiran kanssa. Luin hieman ja katselin televisiota. Tosi vaikea jotenkin keskittyä lukemiseen kun on näin levoton olo. Kai sitä täytyy sinne sänkyyn kohta mennä taas makaamaan ja yrittää lukea. Luen muuten John Irvingin "Leski vuoden verran" tällä hetkellä. Olen lukenut ensimmäisen osion (vuosi 1958) ja hieman päässyt jo eteenpäin toista osiota (1990). Kirjan ensimmäisestä osiosta on tehty elokuva jota en vieläkään ole nähnyt. Nyt tekee vielä enemmän mieli nähdä se kuin aikaisemmin.
YLE teemalta tuli kiva dokumentti kirjailija George Eliotista. Kysyin heti sen jälkeen äidiltä että onko meillä yhtään hänen kirjaansa, alkoi nimittäin tehdä mieli lukea niitä. Ei ollut varma. Tutkailtuani kaikki talon kirjahyllyt tulin tulokseen että ei taida olla. Mutta bongasin kyllä monta muuta kirjaa jotka pitäisi lukea. So many books, so little time... Mutta joka tapauksessa katsoin sitten myöhemmin myöskin YLE teemalta "Middlemarch" nimisen sarjan avausjakson joka perustuu George Eliotin romaaniin. Oli oikein hyvä. Mitenköhän aion sitä jatkossa seurata kun ei sitä Teemaa omassa kodissa näy. Eikä kyllä kovin monella kaverillakaan. Ehkäpä se on minisarja joka näkyy näin pääsisäisen pyhinä, en huomannut sitä tarkistaa.
Tämä on kyllä typerä paikka pitää päiväkirjaa, mutta en jaksa alkaa muutakaan "blogia" pitämään. Tää on niin helppoa ja vaivatonta. Tunnustan, olen erittäin laiska ihminen kaikessa omituisessa aktiivisuudessani. Olen myös erittäin keskittymiskyvytön satunnaisesti. Silloin taas kun keskityn, tila taitaa muistuttaa enemmän autismia. Näin ainakin monet ovat minulle sanoneet. Saa kuulemma tosissaan yrittää että saa minun huomioni kun olen keskittynyt. Lapsena minua juoksutettiin kolmen vuoden ajan kuulokokeissa koska minun pelättiin olevan kuuroutumassa korvatulehduskierteen takia. Lopulta erikoislääkärit vain totesivat että "Ei tuon pojan kuulossa mitään vikaa ole. Välillä hän vain taitaa olla niin omissa maailmoissaan ettei huomaa ympäristöään." Sama vaivaa yhäkkin. Paitsi että myöhemmin minulta kyllä löydettiin pieni kuulovaurio toisessa korvassa, mutta ei mitään erityisen vakavaa. Taisi olla vain yksi äänen taajuus jota toinen korva ei kuule. Ja se todettiin vasta lukiossa eli olin tainnut ihan itse onnistua sen aiheuttamaan riekkumalla diskoissa ja reiveissä.
Tästä muuten taitaa tulla minun pisin päiväkirjamerkintäni tähän mennessä.
Ollessani koiran kanssa kävelyllä, minua alkoi suunnattomasti ärsyttämään pariskunta joka käveli minua kaksi kertaa vastaan, molemmilla kerroilla väärällä puolella tietä. Liikennesäännöt ovat olemassa syystä! Varsinkin tiellä jolla kulkee paljon rekkoja, eikä autot muutenkaan niin hirvittävän hitaasti aja.
Niinjoo, hehkutin viimeyönä laihtuneeni kolme kiloa. Olenkin oikeasti laihtunut viisi kiloa. Yllättävää. En oikein tiedä missä välissä niin on käynyt, mutta hyvä niin. Enemmänkin saa lähteä minun puolestani. Ja jos ne lähtevät noin helposti, eihän mun ehkä tarvitse edes kauheasti tehdä töitä sen eteen. Ainoastaan kivaa liikuntaa, eikä mitään rasittavaa rehkimistä ja kaikesta kivasta luopumista.
Olen ollut kolme päivää polttamatta. Tänään teki ensimmäisen kerran mieli, kun katsoin elokuvaa televisiosta ja siinä poltettiin kokoajan. En todellakaan ole lopettamassa, mutta yritän vähentää. Eikä minun ikinä tee mieli polttaa täällä ollessani, ellen ole baarissa. Olen sosiaalinen tupakoija aika pitkälti. Hyvin harvoin poltan yksin kotona ollessani. Enkä oikeastaan koskaan kun olen äidin ja isän luona. Tosin osittain teen sen myös kunnioituksesta äitiäni kohtaan. Hän ei pidä yhtään siitä että poltan. Liikaa läheisiä kuollut syöpään. Hän kyllä tietää että tupakoin, mutta ei minun tarvitse sitä hänen silmiensä edessä tehdä, kun tiedän että hän sitä inhoaa.
Jahas, kello on jo kolme. Puolentunnin päästä baarit menevät kiinni kaupunkimaissa. Ihmiset alkava hoiperrella kotiin, tai metsästävät jatkoja baareissa tai niiden edustoilla. Jotkut ovat pariutuneet, ehkä vain yhdeksi yöksi, ehkä loppuelämäkseen.
Pitäisiköhän pysytellä hereillä koko yö? Aloittaa päivä katsomalla kaikki piirretyt ja muut, mitä aamuohjelmistossa nyt tuleekaan. Kahdeksalta taisi tulla "Elää heimojen kanssa" sarjan viimeinen jakso. Se olisi kyllä mielenkiintoinen. Olen muutaman jakson katsonut.
Olen kirjoittanut jo puolituntia tätä päiväkirjaa. Taidan lopettaa nyt. Ei tässä mitään romaania ollut tarkoitus kirjoittaa mutta tekstiä jotenkin vain tuli. Pitäisiköhän jatkaa Vicky-tarinaa, vaikka ei ole edes vuoroni. Ei sitä kyllä kukaan muukaan ole aikoihin jatkanut. Mihinköhän olemme edes jääneet juonenkäänteissä?