IRC-Galleria

WHat a night, what a party. Ei muuta lisättävää. Paitsi että tänään uusiksi.

Possuilla on ollut jo vuosisatoja salaliittoteoria josta vain minä tiedän. Kerron siitä kohta, mutta ensin valoitan ideaani hieman.
Kaikki jotka näkevät sielunsa silmillä pienen possun huutamassa "KINKKU ON MUN KANKKU!" menevät uunin luo, jossa se kinkku on. Ja ottavat sen ulos sieltä ja kiikuttavat sen possujen sairaalaan. Siellä sairaalassa on plastiikkakirurgiaosasto, jossa kankut ommellaan takaisin. Sairaalassa on myös muita osastoja possuille jotka "kärsivät" (ymmärsittekö? kärsivät kun niillä on kärsä) ja kärsivät sorkkataudista sun muista sellaisista.

Salaliittoteria on tällainen: Joka vuosi possut suostuvat kankun leikkaukseen sillä ehdolla että saavat uuden ja paremman takaisin vaihdossa. Ihmisille ei ole tätä kerrottu (paitsi minulle) ja he luulevatkin että kuumuus pilaa sen kelvottomaksi possuille, mutta oikein herkullisen maistuvalle ihmisille. Vaan ei! Vaikka ihmisten irtileikkautuneet jäsenet laitetaankin jäihin, possujen takamukset laitetaan uuniin, jotta ne ruskettuisivat ja menettäisivät hieman rasvaa. Tällöin niiden ei tarvitsisi itse laihduttaa eikä käydä solariumissa. Nyt kaikilla possuilla on mahdollisuus voittaa possujen missikisat!

On myös surullisa kohtaloita. Ne jotka eivät koskaan saaneetkaan uutta kankkua. Nämä possut joutuvat vain tyytymään kohtaloonsa tai odottamaan elinsiirronnaista esim. ihmisiltä tai punapersepaviaaneilta.

Vain minä tiedän tästä, olinhan edellisessä elämässä porsas, siitä on todisteita. Muutaman kerran päivässä tuon terveisiä sikalasta. Toimin myös kirurgina tuolla possujen sairaalassa ja teen kuulemma aivan ilmiömäistä työtä. Pelastan possujen itsetunnon vähintäänkin, ehkä jopa hengen. :)

Tehtäväni on valistaa, olen löytäny elämäni tarkoituksen! Kiitos nam. Jatkakaa hyvää työtäni. Ja muistakaa: Possut eivät unohda.

P.S. En ole nauttinut nautintoaineita tätä kirjoittaessani.

15 päivää kirjautumisesta, tuntuu että siitä olisi ollut paaaaljon kauemmin. En tiedä mistään mitään. En kenenkään kaverin elämästä, sillä en ole päässyt tänne kärkkymään toisten juttuja tai lukeemaan päiväkirjoja tai kysymään kuulumisia. Ennen kun haluttiin trietää toisten kuulumiset, mentiin kylään. (Eli joskus sata vuotta sitten) Sen jälkeen soitettiin ja sitten tavattiin. Nykyään homma hoituu tietokoneen kautta. Kamalaa. Ja mikäs sitten eteen kun et konetta omista siellä helevetin yksiössä? Huomaa ainakin olevansa ihan oihalla kaikesta.

Rahapula. Tililla kaksi euroa. Sain isältä tuopssa onneksi juuri rahaa, pääsee pilettämään jouluin jälkeen ja saa ehkä ostettua alennuksesta jotain kivaa. :)

Tahdon nähdä rakkaita ihmisiä! Huomasin tiistaina eläväni kamalassa halipulassa. Ja se tapa jolla sen huomasin, oli mitä oudoin. Olin töissä postissa ja lajittelin osaa niistä 10 miljoonasta joulukortista mitä Tampereella liikkui ja kun eräs tyttö tyhjensi lokeroitani ja vahingossa hipaisi selkääni, niin mieleni teki kiljua ja nousta ylös ja rutistaa sitä tyttöä. Sitten tajusin, että niin ei vain toimita ja hymyilin vain. Olisi se hieman saattanut säikähtää reaktiotani...

Hävettää nuolahjat joita olen kavereille hankkinut. Tai siis... No, ehkä se selittää jotain jos en ole yli viikkoon köynyt ruokakaupassa ja olen syönyt vain makaronia. Niitä pusseja on jäljellä enää vain kaksi ja puoli ja jos joku tietää kuinka monta niitä alunperin oli, tietää mistä puhun. Eli niitä on tosi vähän enää.

Voisin mennä nukkumaan, jaksan sitten nousta aamulla ja treffata kavereita. henna saisi kyllä hinata takamustansa tähän suuntaan. Ja Maijan tahon nähä, viimeksi ventsuina kun nähtiin.

Kahen tunnin päästä pitäisi istua junassa. Ja illalla pitäisi olla koulussa ja perjantaina töissä. HUIHAI!
Kokkolassa oli mukavata, tosin harkitsin maanantaina lähteväni, koska hieman riitelin äidin kanssa. Olipas kivaa tajuta että en enää asu täällä, niin ei tarvitse kuunnella moista joka päivä, eikä eden joka kuukausi jos en tahdo. =)
Väsyttelee vieävästi, en saa siltikään mennä nukkumaan. Jospa vaikka sitten junassa...
Kuten Henna sanoo, musta tulee varmaan hyvä mummo, sillä taas minä virkkaan huivia. (Lanka loppu) Näytänkin kuulemma mummolta. Tästä kommentista olin hänelle jopa suuttunut lukiossa, mutta itse en sitä muista. Kommentin tosin muistan... :D No, se siitä sitten.
Tässä ei o mitään järkeä, miksi edes kirjoitan?
Kiitos nam.

löysin juuri erään kuvan täältä. kuvan jota en halunnut nähdä. kiitos nam. riikka arvaa kenties mistä puhun...

Mitämitämitä? Tänne on tullu tuommosia albumijuttuja enkä mää uskalla/osaa kun eilen juurikin laitoin tähän koneelle monen monta albumia ja sitten kaikki kameran kuvat sinne. Ja sitten jotenkin onnistuin sörssimään sillä tavalla, että kakki ne kuvat joita en ollu vielä lajitellut, lähti pois. Mutta sitten onneksi sain ne takaisin mutta nyt ne on ihan sekasin ja meni hermot. Tästä voi päätellä että en ole hyvä koneitten kanssa. Joku sais auttaa mua että saisin niitä pienennettyä koska sitäkin kokeilin eilen ja sille tapahui jotain pahaa...
Harmittelee kun menin lupaamaan äitille että tänään en lähde illalla mihinkään. Kun nyt tekisi mieli. Se johtui kai tilapäisestä mielenhäiriöstä, jonka sain lauantaina kun oksetti. Mutta niissä tilanteissahan sitä aina sanoo että "Mää en enää ikinä juo alkoholia" ja parin tunnin päästä sitä istuu pullo kourassa.
Kohta pitäisi lähteä kaupungille. Katsomaan uutta Anttilaa ja kauhistelemaan uuden kauppakeskuksen rumuutta. Siis ulkoa päin, eihän se vielä valmis ole. Mutta harvinaisen ruma betonimöhkäle siitä tulee.

Kikkare sentään. Ihan näin aluksi kerrottakoon, että olen ehkä vieläkin hieman alkoholin vaikutuksen alaisena, sillä en osannut kirjottaa OMAA NIMEÄNI kuittiin kun sitä kaupassa pyydettiin.
Niin, eiliset triplasynttärit olivat ihan loistavat. Oli ihan tosi mukavaa ja hauskaa, en oo pitkään aikaan nauranu niin paljon. Onnistuin hajottamaan tuolinkin, vaikka sen muka piti olla ihan istumiskelpoinen. No, eipä ole enää.
R:n kanssa lähdettiin kahentoista maissa sipsuttaan kohti Westiä, mutta vaihettiin paikkaa melko pian sen jälkeen. Muut jäi vielä E:lle, niiden piti tulla perässä mutta ainakaan mula ei oo mitään havaintoa miten niiden ilta sitten päättyi. Mulla taas päättyi hieman eri tavalla mitä olin suunnitellut. Mutta ei siitä enempää. :)
Tänään en juo kun yhden siiderin, sen joka jäi eilisestä. Enempään en kykene, enkä haluakaan. Kiitos nam.

Ai niin. Unohin sanoa että nolasinpas tuossa lauantaina itseni. :D No, sellasta se kännittömyys teettää.
Mutta helkkari, onko se mun vika jos ei vaan keksi mitään puhuttavaa, niin tulee vaan mieleen että minkähän värinen hammasharja tolla on? Jne... Loput kysymyksen voikin sitten arvata. Vihjeenä mainittakoon mm. vaihteet, harja, hammasmuki ja VESSAPAPERI! Hyvähyvä huusivat lapset ja taputtivat karvaisia käsiään!

Oon ollu niin kauan poissa netistä etten ees ollu huomannu että tännehän on ilmestynyt tämmönen. :D
Oon Hervannan kirjastossa ja joku nainen kävi äsken pyytämässä mua haastatteluun joka tulisi Tampere tvseen. Sain sanottua vihdoin etten taho, se ehti jo kameransakin kaivaa esille. =)
Eilen oli mukava päivä. Kävin ystäväiseni kanssa (jonka nimeä ei ilmeisesti voi kertoa kun en ole lupaa kysynyt) Postilla työlappusen kirjottamassa ja sitten rämmittiin metikössä kun luultiin oikaisevamme. Sen jälkeen käytiin tämän entisen kämpän kellarissa hakemassa sen luuta, lasta ja sellanen heijastinkeppi jonka vein vuosi sitten Provinssin jälkeen levähdyspaikalta. :D Niiden vekottimien kanssa oli hieman noloa mennä bussiin. Ja varsinkin asematunnelin pizzeriaan ja sieltä Semaan kaksille. :D Aina vaan ne jumalattomat kepit mukana. :D Mutta hauskaa oli silti.
Kaks kaveria tulee Kokkolasta tänään, toinen aikasemmalla junalla kun toinen, ihana parasta! Siis että ne tulee tänään, ei se että eri junilla. Ja illalla mennään Yo-talolle kattomaan Puppa J.:tä! Muksaa muksaa.