IRC-Galleria

Reilu viikko sitten kävin fysioterapiassa huoltaakseni jumahtanutta niska-hartiaseutuani. Ajatuksissani hoitoon palatessani näin näyttää olevan näreet, että nämä minua hoitaneet sähkölaitteet samanaikaisesti sekä hoitavat fyysistä olemusta että vaurioittavat hienojakoista kehoa, värinällään pirstovat auraa, häiritsevät sen luonnollista tasapainoa.

Palataan siis kaiken terapian juurelle, itseeni. Jos kerran parantavaa ja valaisevaa energiaa voidaan generoida siinä määrin että sitä on varaa jakaa ämpärikaupalla puolitutuille sen tarpeessa oleville, jo on kumma jos en sitä tarvittaessa myös itseeni osaa kohdistaa. Lisäksi Ayurveda, jooga ynnä muut käytännön viisaudetkin on tällaiseen tarkoitukseen riittävässä määrin hallussa, kaikki tarvittavat elementit joko sisäistettynä tai käden ulottuvilla.

Se on vaan sitä laiskuutta itsensä suhteen. Muiden eteen tekee maat ja taivaat, itsensä eteen ei viitsi varvasta liikauttaa. Murahtaa karmansa kertymille, kunnon stooalaisessa hengessä sietää kaiken sen mitä tuleman pitää. Tähän paradigmaan pitää alkaa muutosta työstämään kun kerran rahkeet on itsensä hoitoon, ja kun ei ulkopuolista asian ajavaa hoidon lähdettä ole näköpiirissä.

Se terve ruumis kun edesauttaa tervettä mieltä, ja täydessä kapasiteetissaan toimiva tasapainoinen ja keskittynyt mieli puolestaan on tuhansien ovien avain.

Jotain pyöri matkalla ajatuksissani jonka havaitsin todella kauniiksi, syvälliseksi ja olennaiseksi, ja vielä sanoin itselleni että tästä tulen illalla muutaman rivin kirjoittamaan... Mutta nyt on tämä ajatuksen aalto sulautunut takaisin valtamereensä, hautautunut alitajunnan syövereihin. Siitä ei siis tänää sen enempää.

Alitajunta on valtava varasto kokemuksia ja viisautta, sisältää tämän elämän aikana kokoamamme lisäksi myös hahmot aiempien elämiemme kokemuksista.

Olen huomannut, että suuri osa lukemastani uppoaa suoraan alitajuntaan, ei jäää tietoisen tajunnan pinnalle kellumaan. Aiemmin pelkäsin kaiken sen hukkuneen, mutta siellä ne kaikki muhivat ja kypsyvät, tulevat oikean ajan koittaessa, viisautta kaivattaessa, taas pinnalle kuin tyhjyydestä ikään.

Mitä pidemmälle ihminen osaa matkata sisälleen, sukeltaa syvälle tajuntansa syövereihin, sitä enemmän hän viisaudella rikastuu. Keskittyminen ja sisäinen tutkiskelu ovat täyden elämän alkeishiukkasia, niiden puuttuessa vaellamme ilmiöstä toiseen vailla ymmärrystä tapahtumien syistä ja lopullisista merkityksistä.

Aamen, ja kukkanen sille kadonneelle ajatukselleni.

Upanisadit ovat Intian filosofisista teoksista vanhimpia, eräs niiden joukossa tärkeimmistä nimeltään Brihad-aranyaka Upanisad, "Suuri metsän salainen opetus" — metsässä asuvien muinaisten tietäjien mietteitä esittelevä teos.

Alla kuuluisa katkelma kyseisestä opuksesta, rukous joka on kaikunut suuren yleisön edessä (mm. Matrixin soundtrackissa) monen sen alkuperää tai merkitystä tietämättä.


-o)O(o-


Seuraavat kolme lausahdusta tunnetaan pavamānana eli puhdistavina hymneinä. (Audio: http://www.klimtemppeli.com/download/files/audio/asato_ma_sad_gamaya_128kbps.mp3)


asato mā sad gamaya
tamaso mā jyotir gamaya
mṛtyor mā 'mṛtaṁ gamaya

"Pois valheesta johda totuuteen...
Pois pimeydestä johda valoon...
Pois kuolemasta johda kuolemattomuuteen..."


Teos tulkitsee ylläolevaa rukousta kutoen yhteen siinä mainitut kolme paria.

» "Kuolema on valheellinen." » Syntymä ja kuolema sitovat ruumista, eivät tietoista itseä.

» "Kuolemattomuus on totuus." » Kuolemattomuuden ambrosian täyttämä on ikuinen sielu.

» "Pimeys on kuolema." » Tietämättömyyden pimeys johtaa kuoleman valheen syleilyyn.

» "Valo on kuolemattomuus." » Jumalaisen tiedon valo elvyttää ikuisen tietoisuuden luontaiseen loistoonsa.

Bhagavad-gita - 08 - Korkeimman hengen saavuttamisen yhteys

Bhagavad-gītān kahdeksas kappale käsittelee kuutta intialaisen filosofian klassista osa-aluetta, nimittäin tietoa hengestä, itsestä, toiminnasta, olevasta ilmentymästä, jumaluuksista ja palvonnan valtiaasta. Kappaleessa käsitellään myös ikuisen olemassaolon maailmaa ja mystikon kulkemaa täydellistymän tietä.

http://www.klimtemppeli.com/luettavaa_fi.html#Bhagavad-gita_-_08_-_Korkeimman_hengen_saavuttamisen_yhteys

Eilen vierailin taas Vrindavanassa, kävimme ystäväni gurujin uudessa Goshalassa, tämän rakennuttamassa uudessa navettakompleksissa. Kaunis, tilava paikka kolmisen kilometriä kaupungin ulkopuolella. Sinne oltiin siirretty viime vuonna seitsemisenkymmentä härkää vanhan ja ahtaaksi käyneen ashraman tiloista.

Haridas Sastri-ji, tämä vanha viisas mies (kuva: Madhava) — 95-vuotias ja ikäisekseen varsin jämäkkä ilmestys — viettää suuren osan päivästään lehmiään hoitaen. Jive doya, laupeus eläviä olentoja kohtaan, hän sanoo, on dharman eli ihmiskunnan henkisten velvoitteiden ydin. Syötämme joka ikiselle navetan lehmälle hänen viime yönä valmistamiaan laddu-makeisia.

Aamukuudesta puoli viiteen iltapäivällä hän on omissa oloissaan, opiskelee kirjoituksia, palvoo ja meditoi. Iltapäivällä on vuorossa vierailu uuteen navettaan josta palataan seitsemän pintaan. Kahdeksasta kymmeneen hän päivystää ashraman temppelihuoneessa vastatakseen vierailijoiden kysymyksiin, mikäli vierailijoita on. Tähän aikaan vuodesta vaikutti kokolailla hiljaiselta ashraman elämä. Siellä hän joka tapauksessa istuu, oli vierailijoita tai ei.

Iltakymmenestä aamukahteen hän tekee palvelusta ashramalla oleville lehmilleen sekä ashraman takapihalla olevalla opettajansa hautamonumentilla. Sen viereen hän on jo rakennuttanut oman hautansa, varannut paikan opettajansa viereltä. Oman haudan rakentaminen takapihalleen on varmasti hyvä tapa pitää mielessä elämän väistämättömät realiteetit ja niiden mukanaantuoma tajunnan viileys...

Goshalassa istuessamme juttelimme tunnin verran. Ymmärsin hänen bengaliaan kokolailla saumatta, aina ei vanhojen ihmisten puheesta saa niin helposti selvää. Syvän katseen ja runsaan ajatuksen kirkkauden myötä hän selvensi kaikkien kirjoitusten ydintä: kirjoitukset kuvaavat dharmaa, sitä mikä on tehtävä, ja sitä mikä on tekemättä jätettävä. Kaiken viisauden ydin on tässä, etiikassa siis, toiminnassa johon tieto johtaa.

Hänen etiikkansa ydin kiteytyy kolmeen peruspilariin: (1) Tyaga, (2) Samarpana ja (3) Seva. Nämä sanskritinkieliset termit tarkoittavat (1) maailmallisesta luopumista, (2) itsensä pyyteetöntä omistamista korkeimmalle ja oikealle toiminnalle, ja (3) palvelusta sekä korkeimmalle että kaikille eläville olennoille. Vaikea näiden olennaisuutta on kiistää, erityisesti nähdessään kuinka vilpitön niistä puhuva henkilö on niiden toteuttamisessa — elävä esimerkki pyhästä, pyyteettömästä elämästä yli puolen vuosisadan ajan.

Näitä pyhiä ihmisiä tavatakseen on eri pyhissä paikoissa käytävä. Heidän luotaan löytyy se henkinen syvyys joka näistä paikoista on pyhiä tehnyt.

Jatkoa aiemmasta blogista (Madhava).

~o)O(o~

Heräsin omia aikojani ennen auringonnousua ja jatkoin matkaani läheiselle, eilen testaamalleni pienelle lammelle. Oiva paikka aamukylvyn, tuo kirkasvetinen allas. Kylvyn päätteeksi lyhyet aamuriitit, palvonta ja auringon noustua eteenpäin aamun kohokohtaan — paaston rikkomiseen. Onhan takana jo 34 tuntia vailla veden pisaraa. Yllättävän freesi ja virkeä olo olosuhteet huomioonottaen, eivät ole paastot enää aikoihin pahasti onnistuneet väsäyttämään.

Täyspaaston jälkeen on syytä aloittaa kevyesti, täyttää elimistö nesteellä ja sen myötä huuhtoa sisälmyksistä kaikki irtoamaan lähtenyt kuona. Missään nimessä ei saa heti syödä vatsaansa täyteen! Olin pakannut mukaani pienet pussukat mineraalisuolajauhetta ja glukoosijauhetta parin litran nesteannosta varten. Nämä — ja ensin Krishnalle maistiainen — hujahtavat kurkusta alas yllättävänkin sukkelaan, edes ajattelematta josko tuli juotua.

Kehon tarpeet hoidettu, aika meditaation. Rauhallista paikkaa etsiessäni kävelin muutaman kukkulan taakse savihiekkakumpareiden täyttämään paikkaan, josta ilmeisesti noudettiin irtomaata. Alueella oli kiitettävä rauha, ei muutaman satunnaisen puhveliryppään ja paimentensa ohella ristin sielua. Maassa on pienikasvuista ruohoa, jonka siitepöly muistuttaa pientä takiaista. Nämä tekevät kanssani ystävyyttä ja tulevat oletettavasti roikkumaan mukanani pari seuraavaa päivää. Hyvän tovin meditoituani huikkaan läheisen kukkulan huipulla kyykyssä olevalle puhvelipaimenelle — joka näyttää pelaavan matopeliä kännykällään otuksien paluuta odotellessaan, näin se maailma muuttuu — kelloa kysyäkseni.

Puolen päivän lähestyessä paikallisten keitokset alkavat valmistua, aika myös minun kierrokselleni. Askeettien, pyhien miesten ja muiden vaeltajien muassa ovelta ovelle ruoka-almuja keräämään, joka talosta vähäsen. Tätä tapaa kutsutaan nimellä madhukari, "mehiläisen toimi". Kuten mehiläinen kiertää kukasta kukkaan keräten hitusen mettä jokaisesta, samaan tapaan tulee kustakin talosta kerätä vähäsen, ei täyttä ateriaa yhdestä paikasta vaikka tarjottaisiin.

Ulkomaalaiset kasvot herättävät vieraanvaraisen Ciksaulin kylän väessä huomiota, ja erityisesti ah-niin-sydämellisten isoäitien sympatiaa — stereotyyppi "rikas ulkomaalainen" on tullut askeetin vaateisiin pukeutuneena heidän ovelleen vehnäleipästä ja keittoa kerjäämään. Pian täyttyykin pussukkani leipäsillä, metallikannuni riisin, keiton ja vihannespadan sekoituksella. Istun lähistölle puun varjoon päivän aterian popsiakseni. Muutama leipänen jää yli ja jaetaan lähistöllä päivystävien haukkujen kanssa; antoivat kovin runsaasti, ja paaston jälkeen pitää syödä varoen.

Astiani ja pussukkani pestyäni suuntaan kohti kylän pääkukkulan laella sijaitsevaa Srijin temppeliä; temppeliaulan alakerran katos tarjoaa hyvän suojan niin päivän paahteelta kuin ilmeisesti tulollaan olevalta sateeltakin, paikan pienen ruokalevon seuraamaan meditaatiosessioon. Ruokalepo, jonka tosin itse usein sivuutan, on täällä päin maailmaa lähes pyhä osa arjen rutiinia; sitä vailla ei iltapäivä saavu, ei aurinko laske, ei elämä jatku.

~o)O(o~

Kun kerran aurat kuvaanikin ovat ilmestyneet, aurani värejä testasin. (http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/vari.shtml) En ole koskaan kuvattavana ollut, aina ollut epäilyksenpoikanen niiden luotettavuudesta... Ehkä sitten joskus. Sitä odotellessa tämä testi kertoi odotetun tarinan.

Pääväri: Kristalli (http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/vari.shtml/kristalli?)
Ja myös: Violetti (http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/vari.shtml/violetti?)

(Pisteen murto-osan erolla, kristallin antoi lopputuloksena.)

Puoliväliin: Indigo, Lila
Mukana sävyissä: Okra, Sininen

Ja loput kokolailla himmeämpinä. Viimeiset vuodet ovat nähneet runsasta muutosta, kyselyä täyttäessäni palasin muutaman kerran menneeseen ja pohdin aiempaan syntynyttä kontrastia. Hyvä näin, muutosta tapahtuu tavoiteltuun suuntaan.

bhidyate hṛdaya-granthiś chidyante sarva-saṁśayāḥ |
kṣīyante cāsya karmāṇi dṛṣṭa evātmanīśvare ||

"Leikkautuvat sydämen solmut, pirstoutuvat kaikki hämmennykset, tuhoutuu karman jatkumo, epäilemättä, nähtäessä atman valtiaana."

Atman nähdään kehon ja psyykeen ylittävänä ikuisena tajuntana, autuuden täyttämänä todellisuutena, syvän meditaation vallitessa. Itsekäsityksemme noustessa tilapäisistä määritelmistä (sukupuoli, rotu, uskonto yms.) ymmärrykseen atmanin ja para-brahmanin eli korkeimman hengen välisestä rajattomasta yogasta — tietoisesta yhteydestä — ylläolevassa katkelmassa kuvatut jumalaisen yogan luonnolliset seuraukset vapauttavat tajuntamme harhan luomista murheista. Jo ensiaskeleet kohti samadhia antavat meille mukavan etäisyyden tähän tilapäiseen maailmaan.

Tänään ensimmäistä kertaa elämässäni lihava gekko kiipesi kattoon täsmälleen yläpuolelleni ja väänsi letkeästi oikealle olkapäälleni mehevän pökäleen. Oli toinenkin tulossa, ehdin väistää. Siinä tuli niskaan monien hyttysten summa. Hiukka voisivat riemuaan rajoittaa, pää alaspäin katossa roikkuen ulostaminen on varmasti ihan riittävän hauskaa ilman muihin tähtäämistäkin.

Tänään iltapäivän meditaatiosessio toimi tavallista paremmin, uuden asenteen paikalleen loksauttaen sai touhu runsaa annoksen lisää virtaa ja intensiivisyyttä. Kokonaisvaltaisena kokemuksena intensiivinen meditaatio täyttää myös fyysisen olemuksemme suurella energian ja täyteyden tunteella, vaikutus tietoisuuteen tunnetaan sekä itse teossa että sen sekä useiksi tunneiksi pinnalle ja pysyvästi alitajuntaan jäävinä jälkiefekteinä, syvänä rauhana, tyytyväisyytenä ja elävyytenä. Huolella toteutetut asanat ja pranayama tuovat tuntuvaa tukea mantra-japalle, itse asiassa integraaleja osia "klassista" japaa vaikkakin monien nykytraditioiden harjoituksessa usein vähemmälle jääviä harjoituksen osia.

Meditaatiostrategiaani muutos: lopetan sessioiden ja niiden myötä mielen yhtäjaksoisen venyttämisen. Se ei nimittäin tule kestämään ajan testiä, ainoastaan asiat joihin mielellä on herännyt luontainen maku tulevat pitkällä aikavälillä kestämään. Tulen jakamaan päivittäisen perusmeditaationi helpommin sulaviin neljään erilliseen puolentoista tunnin jaksoon. Suurinpiirtein sen mittainen näyttää tällä hetkellä olevan mieleni yhtäjaksoisen keskittymisen mukavuusraja, sen yli menevissä jaksoissa keskittyminen alkaa helposti herpaantumaan.

Meditaation ja muidenkin henkisten harjoitusten tulee olla luonnollisia. Tämä luonnollisuus, mielen tyytyväisyys niitä tehdessä, luo terveen pohjan niiden jatkuvuudelle ja sitä myötä sekä laadulliselle että määrälliselle kasvulle. Ei niin, etteikö aika-ajoin ystäväämme mieltä ole syytä vähän tuuppia, jopa läsäyttää saappaalla ympäri korvia että pysyy hyvillä tavoilla, ei liikaa laiskistu, mutta toistuva mielen "raiskaus" päättäväisen sadhanan nimissä tulee ennemmin tai myöhemmin useimmilla meistä kääntymään itseään vastaan.

Näillä ajatuksin kohti huomista, kaksi viikkoa on taas takana ja edessä paaston ja hiljaisuuden vuorokausi.

Tänään kävin Vrindavanassa, noin tunnin matkan päässä, tapaamassa ystävääni ja räpsimässä kuvia hänen tulevaan nettiprojektiinsa. Ystäväni on täällä päin maailmaa kuukauden verran gurunsa luona; viisas vanha mies jonka tulen tapaamaan perjantaina, ja jolle lehmät merkitsevät paljon. Lehmiä tulikin kuvailtua. (Mm. tällainen kaunokainen löytyi: Madhava)

Edellisessä blogissa valittelemaani niskahartiaselkäjumitusta kävin hoidattamassa eräässä alueen hospitaalissa alueella kun olin, fysioterapiaa 2 euroa tunti. Kyllähän ne vekottimet rentouttivat, parantavan energian juurella 220 V edestä voimaa. Karkeaa fyysistä olemusta hoitavat oletettavasti tarkoituksen mukaan, mutta eivät tuollaiset aitoa ihmiskäsittelyä koskaan pysty korvaamaan — onhan hoidettavana niin karkea kuin hienojakoinen kehokin, nämä symbioosissa elävät kaksi olemuksemme aspektia, yhdessä kuin käsi ja sormikas.

Jopa hyvää energiaansa tiedostamaton sitä välittää hoitotoiveensa välityksellä, puhumattakaan energiansa kulun hallitsevasta terapeutista. Eivät sähkölaitteet tätä tee, aivottomat surisijat, ei liioin ne päälle naksauttava terapeutti joka palaa potilaansa pariin laitteen päästäessä vartin hurinan jälkeen pirullisen kovan ja kovin laihalti rentouttavan pärähdyksen. No, otetaan sitä mitä löytyy ja katsotaan josko oikeita, asiansa osaavia ihmisiä jostain vastaan valuisi.

Paluumatkalla tien poskeen hyytyy autoriksamme, tämä ihastuttava kolmipyöräinen rämisevä kärry. Moottorissa oikosulku, edessä työntökeikka Raalin kylään, matkaa onneksi vain puolitoista kilometriä. Kuljettajani työnteli kärryä ensimmäiset parisataa metriä ja näytti hyytymisen merkkejä, seisahti varjoon lepäämään. Hyppäsin mukaan miestä avittamaan, siirto jota paikalliset ihmettelivät ajoneuvon korjaamolle raahaamisen joka askeleen verran.

"Donom ka bhagya, donom ka kam" totesin kuljettajalle, vanhalle tutulle. "Kumpaisenkin kohtalo, molempien työ tehtävä." Onneksi taivas oli pilvessä ja kello jo viiden paremmalla puolen ettei mennyt taas auringonpaahteessa askarteluksi, säilyi edes puolet hoidon tuloksista kotiin asti.

Puolituntisen kuluessa purkivat palasiksi moottorin kylän nikkarit ja vaihtoivat kärähtäneen piuhan uuteen. Ja viiden sukupolven voimalla! Kymmenvuotiaasta 70-vuotiaaseen vanhaan herraan kaikki tarkkailivat korjauksen kulkua. Oletettavasti vähintään yhtä kiinnostavaa kuin paikalliset TV-ohjelmat. Ah, näitä joutilaita.

Perjantaina uudelleen matkaan.