IRC-Galleria

Purkautua tämän massan alla on kuin kiivas rauta, jonka käsissä olemme sulaa vahaa.
Se sahaa jänteet irti toisistaan ja laittaa meidät juoksemaan kohti auringosnousua sen kärventäessä kaikkein pahimmillaan.
Aa, kuinka terhakkaat ovat jalat kuumalla hiekalla tuskassa. Huutavat armoa mutteivat tule sitä saamaan.
Kokoonnutaan luolaan toiveajatteluun patoutuneina, kuunnellaan luontoa,
vaikkei sellaista asiaa oikeasti taida edes olla.
Suljetaan vihaa väärällä tavalla ja satutetaan samalla toisia, emme osaa arvostaa.
Olemme tämän ajan suola joka haluaa kyteä haavassa,
arvaa kuinka pelottaa tehdä asioita kun ei koskaan tiedä mitä ne aiheuttaa?
Koittaa parhaansa kunnes huomaa aiheuttaneensa liikaa ahdistusta toisen persoonan haavassa.
Suola joka koittaa parantaa toista ei aina toimi toivotulla tavalla,
olisimme edes sokeria. Olisi helpompaa.
Tahdon koittaa parhaan mukaan saada asiat toimimaan, aina ei vaan asiat tapaa kulkea kuin on niitten olettanut olevan.
Tunnen pahaa oloa tämän harmaa-alueen kohdalla,
se voi johtua kun ei ole ketään tukena,
tai koska ei osaa itse asioita hoitaa.
Mutta oikeasti pelkään vain menettäväni karman joka on ajanut minua oikeaan suuntaan,
sinun suuntaan.



Aina kaikki ei suju niinkuin pitäisi, sattuu asioita. Mutta uskon silti lujaa.