IRC-Galleria

Bailey^

Bailey^

Huopaa perkele!

Blogi

« Uudemmat -

Kaverit on.Keskiviikko 28.11.2007 01:26

Ja viime viikolla... Vai
oliko se
edellisellä?
Kani törmäsi
minuun ja
sanoi "Voi harmi!" Se on
sitä
seuraelämää.
Aina sattuu
ja
tapahtuu.

- Nalle Puh

Haikea ilmaTiistai 28.08.2007 09:36

Niska toisinpuolin taitettuna uuteen kerrokseen,
empimättä tuntuu elämässä ikään kuin puut tuossa toisaalla rikki revittyinä.
Niiden rehevä vihreä muuttuen kellertävään. Rikki revittyjä.
Polun alku houkuttaa kulkijaa, sillä ei pieni silmä sitä ymmärrä. Rikki revittynä.
Pilvet tuovat kostean tuoksun niskaan. Ehjänä.
Sateen pisarat kuin luotisade kertyy poloisen edessä. Ehjinä.

Miten kulkea eteen etäisen hyytyvän veren,
kun kerran taaksekin pelko evää tien.

Jää paikalleen. Kai joku hakee.

Veden polskiva virta kuulostaa vain muutaman tipan hairahdukselta.
Tuulen lempeä viima korvissa enää vain saa silmät yksinäisen itkemään.
Vehreys metsän kantama, lähinnä soraa muistuttavaa ruskeutta.
Säteet auringon lämmittävät, enää muutakuin sulattavat ihoa.

Ihmisen järki katoamassa tämän maailman mukana.

Sydän silti virtaa ja muistuttaa:

Älä käy tiehen helpoimpaan, niin ei löydy rakkauskaan.

[Ei aihetta]Lauantai 19.05.2007 21:27

Paikka mihin palataan monesta syystä.

Sinne palataan ilon takia.
Sinne palataan surun takia.
Sinne palataan muistamaan.
Sinne palataan muistelemaan.
Sinne palataan onnittelemaan.
Sinne palataan torumaan.
Sinne palataan rauhoittumaan.
Sinne palataan näyttämään vointinsa.
Sinne palataan katsomaan vointeja.
Sinne palataan auttamaan.
Sinne palataan nukkumaan rauhassa.
Sinne palataan yhteiselon takia.
Sinne palataan kaiken ollessa pahasti vialla.
Sinne palataan itkemään.
Sinne palataan nauramaan.
Sinne palataan tekemään sovintoa.
Sinne palataan elämään.

Sinne palataan monen asian takia.

Mutta jokaisen elämässä sinne palataan viimeisen kerran hyvästelemään.


Onneksi sen aika ei ole vielä.

Koti kullan kallis <3

ToiveajatteluaMaanantai 05.02.2007 07:27

Ei taaskaan uutta. Pyörin paikalla vaihtaen asentoa. Uni on liian kaukainen unelma.
Aivan sama kuinka työtä koittaa, silti niskat jumissa ja ajatus jossain aivan muualla.
Välillä voisi vaikka kuolla. Pystyisi olemaan hetken aloillaan. Edes unta.
Talo rikkunut alla, ei varaa olla pois opiskelemasta. Silti asian laitaan ei voi vaikuttaa. En saa unta.
Pikkuhiljaa voisi antautua huumeiseen maailman ja saada uni muuta kautta. Ei se aina ole kivaa valvoa tunnista uuteen aamun hohkaan.
Ehkä valitan, mutta toisaalta onko liian paha olla oikeassa.
Kaikki ei kai vaan saa unta.

pistePerjantai 19.01.2007 02:33

Puiston halki kuljen kuin kauttaaltaan kuumuuden savannin.
Ympärillä sorsat nokkivat patonkia kuin lahja tiputettaisiin taivaasta.
Muistuttavat kovaa, ainakin jostain kummasta tavasta mikä minullakin lompakon uumenissa kurkistaa. Tyhjyys on vailla vertaa mietin, samalla pikkupoikaa keinuessa kun tarkastan.
Ehjä se on.
Pojalla punertavat, kurasta hohtavat haalarinkaltaista muistuttavat housut jalassa.
Punaista. Poika tietää mistä tykkää.
Silmiäni sarastaa. Vesi tulvii hiuksieni haaroista kuin virta niagaran lumoilla ja kuin padon maasta taian kaltain muuraan. Sateenvarjo helpottaa taas oloa.
Poika vain nauraa.
Ziigaa mun kledjuja, huutaa toinen poika hiekkalaatikon lomassa, kämmenpohjiinsa tarrautuneena, kuin kultaista samettia omistamassa hän komistaa isän ostamia uusia verkkareita.
Jatketaan linnunradan uusilla tuulilla. Kuin maailma juoksisi valuvan hanan tavalla lävitse ihosta, ilman mahdollisuutta tutkia.
Kai sitä tarkoitetaan olla lumon vallassa ilman todellisuuden tajua, luullessa asian olevan niin varma ja puhdas. Kurkistetaan silti kaiken varalta nurkalta.
Matin ja Maijan piste! kajahtaa suoraan, harmaan talon nurkalta. Huoletonta.
Koitan samaa.
Paahdan ajat lujaa takaa suoraan pisteeseen, josta ei voi pelastaa, paitsi jos oikeasti tunnustaa minun olevan jotain mitä kannattaa pelastaa.

Masin piste.

Katsotaan uudestaanMaanantai 11.12.2006 04:49

Tapahtuvan salan matka kauemmas alkaa.
Nähdään kukoistusta maailman punotuista arvoista. Viinipuu astuu varjosta.
Aurinko voi alkaa paistamaan.

Kusiset maat ja mannut tampataan uudestaan,
mukanaan se tuo oudon mukavan pannan, mikä pitää myös jatkossa.

On se vitunmoinen saatana, mikä jättää taas paskaisia patoutumia sen suuremmin ajattelematta.
Vitun kuu.

Enää ei taskut lampuissa auta, enää ei varma askelma itsevarmuudesta kanna,
täytyy puristaa lujempaa, niin voimattoman ihon kostuessa illan harmaasta sumusta rauhassa.

Taas kun se paistaa, juostaan lujempaa, pajunvarsien repimän maan puolella.
Ehkä sitten keritään mäkeen ennen sumun ajanjaksoa,
sitä vitun kuuta.

Kaikesta huolimatta on hirveän mukavaa koskea sinun ihoa.

Selviämisen kalvaTorstai 07.12.2006 02:52

Luikuria hitaissa, peliä jatkohuoneistoissa.
Peliä pelataan, eikä vainoakaan oikeasta.
Oksat tarttuvat tuuhean oravan nahkaan kiristäen matkantekoa, jonka määrä nopeaa on olla.
Orava paistaa kirkkauttaan ja kuusi sen kohdalla alenee mahdistaan.
Oravan vainu voittoarvoista kolahti taas tavan vanhan lailla,
arvokas viitta harteilla jatketaan matkaa torvisoittokunnan kuohunnassa.
Peli jatketaan loppuun arvolla.
on kuusen vuoro voittaa.

Ajan voittajaMaanantai 09.01.2006 22:49

Aloitetaan uuden ajan samankaltainen hajonta jolla loppupeleiässä lasketaan arvat.
Hah, voitin palapelin oikean salan, tunnen ajan kulkevan samaan aikaan paikallaan,
liekehtien kadehtivan minun tilannetta.
Katsovat vajaat kasvot harmaina minun kultaista onnellisuutta,
heidän kellonsa ajavat samaa aikaa loppuun saakka.
Minun aika aloitti alusta uusilla sekunneilla, uusilla tunneilla. Sinun kanssa.
Tämä kumma vapina ei ole enään kiinni aamun pikkutunneista, ei huonosta itsetunnosta,se on sinusta.
Parhaat sanat eivät enää löydy aamupuurosta, tai äidin opeista, ne löytyy sinusta.
Miehisyyden arvot eivät ole enään kahakkaa,ei voimaa, se on tietäminen ettei kellään muulla ole sinua.
Rajat ei enää rikota väkivallalla, saatikaan lailla, ne rikotaan sinulla.
Kaikki kumma läsnä ei johdu muista, se johtuu sinusta.
Enää tässä maailmassa ei asiat kohdista omaan parhaaseen aikaan.
Ne kohdistaa meidän aikaan.
Saatetaan saada kaikkien viha niskaan ilman huomaamatta,
saatetaan olla saatanan onnellisia vaikka olisi kilo routaa niskassa.
Tietämys muista tiedottomista on hopeaa,
tietämys sinun aikaansaamisesta minun uuden ajan varma olotila ajaa lujempaa kuin mikään suoni täynnä kultaa.
Olemme valoisat ympärillä tämän maailman harmaan. Tulemme aina olemaan erilaisia.
Meidän aikaa kadehditaan, koitetaan elämän ajan saavuttaa.
Olemme vailla muuta maailmaa, olemme omassa ajassa.

Horsemen aboveKeskiviikko 21.12.2005 16:17

Tajuan valloittaa, olla parempi kuin kukaan.
Ei vastahankaa, ei edes aavistuksia tulevasta.
Teen.
Kaikki on kohdallaan, mikään ei vavisuta.
Kumminkin kaikki romahtaa, tajua vaan en mikä osa asioissa hajoaa.
Onko se aika vaiko oma maailma, ketä kiinnostaa?
Aivan kuten kaikki aina alkaa, muttei näy loppua vaikka kaikki on jo maassa.
Pinta rouhittu niin raskaan harmaan kiven avulla,
aika pysäytetty kaikella muulla kuin kellolla,
tapa jolla ihmiset kommunikoivat on tuleva pahan karma.
Kuin kerma on tämä maailma. Elegantti maustaan, mutta kitkerä sen pinnan alta.
Ei puutu kuin tajuamisen innoittama vastarinta, jolla saataisiin maailma tajuamaan.
Kaikki kuolevat.

KuvaMaanantai 19.12.2005 22:10

Muistan kiteen ensimmäisen lauseen kuin avaisin uuden oven mikä ei aukea,
saahan olla muttei kovaa sanoisi olevan oikea aika pujottaa uusi kuva aukeaan.
Muistathan silti jarruttaa?
Ei suo olevan liian kirkas kide vaistoamaan ettei kuvaa ole kuin aavassa auringossa valottuneena.
Koita olla ilman että se aavistaa kirkkauttaan, jaloaan. Viimeistä kuvaa.
« Uudemmat -