IRC-Galleria

Big_Johns

Big_Johns

Iikka K "Nimismies"

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

Blogimerkintä

- Vanhempi »

ArkipohdintaaMaanantai 05.12.2005 10:47

Pohdintoja arjesta

Valoherkät

Kerrostalojen rapuissa toimivat valot on todella hölmösti suunniteltu, ainakin valoherkkiä ihmisiä ajatellen. Niissä kun on olemassa jonkinmoinen ajastin, joka sammuttaa valot itsestään jonkin ajan kuluttua katkaisijan painamisesta. Ja vaikka kuinka taot katkaisinta uudelleen sammuttaaksesi valot, ne eivät reagoi mitenkään, vaan paistaa tillottavat itsepäisesti kunnes ajastin käskee niiden sammua. Entäpä sitten jos joku valolle herkkä ihminen saapuu syysiltana kotiinsa ajatellen hykerrellen uunissa odottavaa perunaporkkanapekoniaurajuustolaatikkoaan ja pian alkavaa lempisarjaansa (olkoon vaikka Matlock, vaikka kukaan kanavajohtaja ei nykyään ole sentään niin vähäjärkinen, toisin kuin saattaisi luulla, että lähettäisi sitä primetimessa. Primetime on peräisin englannin kielestä eikä sille ole vieläkään uutta suomenkielistä vastinetta). Mutta voi pora ja parku! Joku edellinen rappuunastuja on sytyttänyt ajattelemattomuuttaan valot rappukäytävään. Valoherkkä tuskailee portaiden alapäässä ja yrittää kurotella katkaisijaa sammuttaakseen valot, mutta eiväthän ne sammu. Siinä sitten istuu valoherkkä henkilö portaiden alapäässä ja itkee, kun laatikko uunissa muuttuu hiileksi ja Matlock ehtii paljastaa syyllisen.


Varasuunnitelmat

Jokainen vähänkään omasta ja lähimmäistensä turvallisuudesta välittävä ihminen laatii varasuunnitelmia mahdollisten vaaratilanteiden varalle. Tavallisimmat tallaajat voivat hankkia kotiinsa vararuokavarastot, mikäli yleinen hätä estää lähikauppaan polkemisen. Tällainen tilanne voisi olla vaikka tulva tai Janne Tulkin ilmestyminen pihamaalle. Mikäli haluaa puolustaa kotiaan omin avuin ja hankkiutua vaikeuksiin virkavallan kanssa, on oman aseen hankkiminen erinomainen ratkaisu. Lääkekaapin osannee sisustaa jokainen jodilla ja sideharsolla.

Mutta entäpä jos tuleekin eteen sellainen tilanne, että menet poliittisen ääriryhmän toimintaan mukaan ja olette väkivaltaisissa yhteenotoissa vastakkaisen ääriryhmän kanssa? Tällöin voi joutua heräämään siihen, että Molotovin cocktailiksikin kutsuttu polttopullo lennähtää läpi ikkunastasi kun olet nukkumassa. Siinäpä sitten kiroat mielessäsi varasuunnitelman puuttumista kun liekkimeri täyttää huoneen.

Vaan minäpä olen valmistautunut, turhaan tulette niitä sähikäisiänne meikäläisen klasiin nakkomaan. Lattia on vuorattu palonkestävällä aineella, rahavarojen puutteessa käytin foliota, jonka kastelen joka ilta tunnollisesti vihreäkeltaisella kastelukannulla, jonka nokkaosan heitin roskiin nokkaosan mentyä tukkoon. Jos kuitenkin käy niin, että tämä varasuunnitelma pettää ja liekkimeri pääsee valloilleen, minulla on myös tätä tilannetta varten varasuunnitelma, eli varasuunnitelman varasuunnitelma, jota voitaneen kutsua myös varavarasuunnitelmaksi. Heti kun kuulen lasin kilahtavan, vierähdän tiikerimäisellä loikalla alas sängystä ja hyppään tasajalkaa tönköksi tärkättyihin housuihini, jotka seistä tönöttävät sängyn vieressä. En luonnollisestikaan mene ikkunasta ulos, sillä siellähän nuo pirulaiset vartoilevat kalasnikovien kanssa väitellen siitä että kuka minut pääsee suolaamaan. Ei, minä hyppään ensimmäisen liekkiaallon yli, nappaan tietokoneen keskusyksikön kainalooni ja hyppään voltilla toisen liekkiaallon ylitse mestarillisella voltilla. Sitten juoksen ovelle ja käynnistän itsetekoisen sprinklerijärjestelmäni, joka koostuu huoneen kattoon kiinnitetystä puutarhaletkuvedenheittimestä (mikä tuonkin nimi sitten on, en minä tiedä, no sellainen vempele joka ruiskii vettä nurmikolle ylt’ympäriinsä). Tuli sammuu nopsaan ja ääriryhmä poistuu pihaltani nöyryytettynä. Että oltiin niin avuttomia, ettei yhtä kusista mökkiä saatu palamaan.

Olen minä tietenkin miettinyt sitäkin, että jospa ne heittävät käsikranaatin. Sitä vastaan ei voi puolustautua mitenkään ja vaikka ehtisikin sukeltaa pää edellä peiton alle, niin läpihän ne sirpaleet siitä painelevat. Ainoa mahdollisuus on heittää pää cd-levytornin taakse ja toivoa, että ilman läpi kiitelevät kiiltelevät metalliviillekkeet eivät läpäise muovia ja puuta (kyllähän ne sen varmasti tekevät).

Tähänkin ongelmaan on toki olemassa ratkaisu: riitaannu vain sellaisten ääriryhmien kanssa jotka omistavat vain polttopulloja.


Huono terapeutti

Minusta tulisi kauhean huono terapeutti. Ei siksi, että olisin jotenkin tunnekylmä – päinvastoin, osaan mielestäni ihan mukavasti kuunnella ihmisiä, analysoida heidän tuntemuksiaan ja tarvittaessa antaa neuvojakin (mistä en kyllä pidä yhtään, sillä jokaisen tulisi tehdä itse omat ratkaisunsa – paitsi niiden palliskojen jotka ovat siihen kyvyttömiä, ja heitä kyllä riittää. Heitä neuvon mielelläni). Joku voisi jopa kehaista minua tunneälykkääksi, muttei todennäköisesti tee sitä, koska on helpompi kehua uusia skeittitossuja kuin tunneälykkyyttä (on joku joskus sanonut että minä ymmärrän naisia hyvin, mutta se nyt on ihan mahdotonta, kuten tiedätte. Ei niitä voi ymmärtää kuitenkaan pohjimmiltaan ja lopullisesti).

Sen takia minusta tulisi niin huono terapeutti että niiden vastaanotollani käyvien virtsanhajuisten alkoholistien, pupillit kaakeleina tuijottavien narkomaanien ja psykopaattisten massamurhaajapommittajaterroristien ohella siellä kävisi varmasti tosi mukavia ihmisiä. Sellaisia oikein vanhoja kunnon Simoja ja Penttejä, joiden kanssa illat kuluisivat rattoisasti sökön ja kuivatun hirvenlihan kanssa. Vaan etpä pysty potilastasi pilkkiretkelle pyytämään, sillä se ei ole hyväksi kunnolliselle hoitosuhteelle. Ja siinähän tulisi ihan surku, kun kerran viikossa vain näkisi kaveriaan, ja sittenkin se vain kertoisi sinulle kuulumisistaan, etkä saisi kertoa, että itselläsikin on vähäsen paha olo. Ja sellaisestahan masentuisi ihan täysin, ja pian tarvitsisi itse terapiaa. Eikä sitten voisi enää pitää omaa vastaanottoaan, eikä näkisi noita ihmisiä ollenkaan, ja masentuisi lisää. Ja se toinen terapeutti ei osaisi suhtautua minuun kunnolla, kun olen itsekin terapeutti ja sanoisi vain että kyllähän sinä nämä jutut tiedät ja määräisi lääkkeet. Ei tulisi kunnollista hoitoa, ei. Niin että tämän takia minusta tulisi tosi huono terapeutti (tietenkin voisin tehdä sillä viisillä, että lopettaisin vastaanottoni muuten vain ja alkaisin olemaan potilaiden kanssa vapaa-ajalla. Vaan sitten tulisi minusta työtön, mikä ei käy, ja joutuisin muuttamaan muualle terapeutiksi ja terapoitavat ystäväni jäisivät tänne. Ei onnistuisi tämäkään.).

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.