IRC-Galleria

Brincessa

Brincessa

<3 Luna ja Eemi <3
Muistan oman syntymäni vielä varsin hyvin. Havahduin siihen, että vieressäni oleva siittiö antoi minulle nimen. ”Simo”, hän sanoi.


Simo Siittiö tunsi olonsa levottomaksi suurkaupungin sykkeessä ja päätti lähteä kohti suurta tuntematonta.

Meillä oli tapana nimetä toinen toisemme, sillä kukapa muukaan meitä siittiöpoloja nimeäisi.

Venyttelin pyrstöäni raukeana, aivan kuin olisin juuri herännyt pitkiltä päiväunilta. Katsoin sitten tarkkaavaisesti minut nimennyttä siittiötä. Sanoin hänelle:

”Hyvä on. Sinä olet sitten Saila.”

Näin minä synnyin.

Ensimmäiset hetkeni Sailan kanssa ovat minulle onnellisia muistoja. Valitettavasti en ehtinyt elää huoletonta lapsuutta kuin muutaman sekunnin verran. Sitten sisälläni alkoi myllertää eteenpäin puskeva epämääräinen polte.


Levottomuus kasvaa kiihkeän suurkaupungin sykkeessä


Myöhemmin huomasin, että sama levoton tunne vaivasi koko yhteisöämme. Me siittiöt nimittäin asumme Kiveskummun miljoonakaupungissa, joka vetää levottomuudessaan vertoja mille tahansa suurkaupungille.

Tunsin itseni Kiveskummussa hyvin yksinäiseksi. Minusta tuntui kuin en olisi samanlainen kuin muut. Ajattelen asioita, eikä Kiveskummussa pidetty siitä.

Esimerkiksi ensimmäisellä koulutunnilla sain kuulla kunniani. Sanoin opettajalleni, että me siittiöt olemme historiallisesti tärkeässä liitoskohdassa. Että me olemme ikään kuin aamunkoi, mutta tämän kauniin ajatuksen takia – voitteko kuvitella – opettajani määräsi minut vihaisena nurkkaan.

”Simo”, hän torui. ”Tämä on uimakoulu, eikä mikään filosofian laitos! Sinun tehtäväsi on uida ja sillä selvä. Mieti tätä ajatusta nurkassa kunnes sisäistät sen.”

En tiedä miksi, mutta en pysynyt tottelemaan. Ajattelin salaa nurkassani syvällisiä ajatuksia. Keitä me siittiöt olemme, mistä me tulemme ja minne me olemme menossa? Ja mitä enemmän ajattelin, sitä enemmän minusta tuntui, etten kuulunut yhteisöömme. Tahdoin karata koululaitokseni tylsämielisyyttä ja syöksyä uuteen maailmaan.


Kohti suurta tuntematonta


Kun koulupäivä lopulta päättyi, minut päästettiin nurkasta ja sain lähteä tovereideni vanavedessä pitkin Kiveskummun historiallisia kanavia. En kuitenkaan riemuinnut solurakenteissani, vaan raskasmielinen levottomuus oli nakertanut tiensä syvälle minun tumaani saakka.

Niinpä päätin hetken mielijohteesta lähteä karkumatkalle. Älkää kysykö miksi. En vieläkään tiedä.

”Simo”, Saila Siittiö huusi perääni. ”Minne sinä menet?”

Mutta häntäni vispasi kuin viimeistä päivää ja syöksyin eteenpäin kohti suurta tuntematonta.

Huomasin pian, että olin aivan yksin. Ensimmäistä kertaa jo puoli päivää kestäneessä elämässäni olin yksin!

Tulin pian suurelle koskelle ja menetin hetkeksi toimintakykyni. Kiveskummun kapeisiin ja rauhallisiin kanaviin tottuneelle pienelle siittiölle tämä virta oli ymmärryskyvyn tuolla puolen. Se kohisi ja kuohui aivan kuin koko maailma olisi halunnut ryöppyä eteenpäin.

Minä myönnän nyt, että pelkäsin kovasti. Koko pitkulainen vartaloni tärisi, kun ajattelin itseäni tuon virran vietävänä. Tiesin kuitenkin, etten voisi enää perääntyä. Minä tiesin, että minun tehtäväni oli sukeltaa virtaan ja niin minä tein.


Simo saapuu siittiöiden pyhäkköön


Arvaatte varmaan, minkälainen kyyti minua odotti. Oli kuin olisin käynyt jokaisessa huvipuiston laitteessa vuoron perään. Kun vihdoin virta laantui, huomasin olevani täysin vieraassa ympäristössä. Olin tullut avaraan saliin, jossa äänet kaikuivat aivan toisella tavalla kuin Kiveskummussa. Minusta tuntui hyvin juhlalliselta. Ajattelin, että tämän täytyi olla siittiöiden pyhäkkö.

Yhtäkkiä huomasin, että suuri joukko siittiöitä ui minua kohti. Oliko kaikki nämä siittiöt lähetetty hakemaan minua takaisin? Lähdin uimaan niin nopeasti kuin vain pystyin. Siittiöiden joukko tuli perässäni vinhaa vauhtia.

Huomasin salin yhdellä seinämällä tunnelin suuaukon. Päätin harhauttaa perässä uijat. Uin ensin lähelle salin reunaa ja hidastin vauhtia. Siittiöt seurasivat minua. Annoin heidän tulla aivan kintereilleni, kunnes pinkaisin tunnelin suuaukkoa kohden ja sujahdin tunneliin. Takaa-ajajat eivät ehtineet hidastaa vauhtiaan, vaan he uivat päin seinää.

Minä uin yhä kiihkeämmin tunnelia pitkin eteenpäin. Tunsin, että jokin kutsui minua tunnelin päässä. Sitten kuulin takaa tutun äänen. Se oli Saila Siittiö.

”Simo! Odota. Uidaan yhdessä”, hän huusi.

Olin hyvin onnellinen tavatessani juuri Sailan täällä vaarallisessa ja yksinäisessä paikassa. Uimme loppumatkan Sailan kanssa vieretysten. Kerroin hänelle kaiken, mitä minulle oli sattunut ja hän kertoi minulle, kuinka Kiveskummun kaupunki oli joutunut omituisen luonnonmullistuksen kouriin.

Hän kertoi, kuinka kaupungin asukkaat olivat paiskautuneet oudon virtauksen mukana ulos kodeistaan tähän outoon ja vieraaseen saliin. Eikä siinä vielä kaikki! Useat siittiöt – monet heistä olivat minullekin tuttuja – olivat kuolleet luonnonmullistuksen kourissa.

Tunsimme molemmat suurta myötätuntoa muita siittiöitä kohtaan. Oli ikävä ajatella, että uljas Kiveskummun kaupunki ammotti nyt tyhjyyttään.


Valtava pallomainen olento lähestyy


Siinä muita siittiöitä surkutellessamme huomasimme, että valtava pallomainen olento lipui meitä kohti. Ennen kuin ehdimme edes kunnolla säikähtää, olento puhui meille syvällä ja matalalla äänellä:

”Arvon siittiöt. Olette päässeet määränpäähänne. Käykää sisään, olkaa hyvä.”

Saila otti ohjeesta vaariin ja ampaisi pallon sisälle. Itse yritin samaa, mutta en pystynyt enää läpäisemään pallon seinämää. Samalla hetkellä pallo lähti liikkumaan eteenpäin.

Katselin haikeana ainoan ystäväni perään. Silloin kuulin jälleen pallon puhuvan. Mutta tällä kertaa ääni oli erilainen. Se kuulosti hieman Sailan ääneltä, mutta samalla siihen oli sekoittunut pallon kumea ja jyrisevä ääni.

”Älä pelkää Simo. Jäljessäni tulee toinen pallo. Mene sen sisälle ja voimme kasvaa isoiksi yhdessä.”

Katsoin toiseen suuntaan ja toden totta toinen valtava pallo lipui majesteettisin liikkein minua kohti. Uin suurella nopeudella päin palloa ja pujahdin sen sisälle.


”En ollut enää pelkkä Simo”


Menetin tajuntani heti kun olin läpäissyt pallon ulkokalvon. Minulla meni hyvin pitkään ennen kuin pystyin jatkamaan päiväkirjani kirjoittamista. Olimme silloin jo kasvaneet Sailan kanssa valtavan suuriksi. Näin jälkikäteen ajateltuna minulle kävi kuitenkin jotain tämän tapaista:

Kun heräsin, tunsin itseni täysin erilaiseksi. En ollut enää pieni ja vikkelä siittiö, vaan valtavan kokoinen pallo, joka jakaantui ja kasvoi. En oikeastaan ollut enää pelkkä Simo. Minun on hyvin vaikea selittää miltä minusta silloin tuntui, mutta se oli selvää, että olin liittynyt johonkin toiseen. Tunsin itseni täydemmäksi ja kokonaisvaltaisemmaksi kuin aikaisemmin.

Olemassaoloni siittiönä tuntui kaukaiselta menneisyydeltä. Ja kun nyt ajattelin elämääni siittiönä, se alkoi tuntua yhä vieraammalta. Ikään kuin muistot olisivat kuuluneet jollekin toiselle.

En tuntenut enää ahdistavaa levottomuutta, vaan olin täysin seesteinen. Minusta oli tullut unelias, enkä oikein jaksanut pysyä hereillä. Muistan kuitenkin ajatelleeni, että raskas työ oli ohitse ja seuraavaksi oli aika elää – mitä ikinä se sitten tarkoittikaan.

Näinhän se menee...Torstai 28.05.2009 17:02

Älä ota elämää liian vakavasti, et sinä siitä koskaan elävänä selviä...

(Elbert Hubbard)
Lada kuski..

-Tapahtui eräänä maanantai-iltapäivänä...
mies oli tulossa töistä punaisella Lamborghinillaan, kun hän huomasi
tienpientareella Ladan.

-Ystävällinen ja auttavainen kun luonteeltaan oli, hän pysäköi
tienpientareelle Ladan perään ja meni Ladan kuljettajan
luokse.
'Taidat tarvita apua?', kysyi Lambon ajaja.

-'Juu, hinausapu olisi hieno homma!,vastasi Ladakuski.

-Tuumasta toimeen, ja kohta lada oli köytetty Lambon perään.

-'Jos tulee jotain ongelmia matkan aikana, niin paina äänimerkkiä!', sanoi Lambo kuski.

-'Ei toimi äänimerkki', vastasi Ladamies.

-'No näytäppä sitten vaikka villkua', kuittasi Lambokuski.

-Ja ei muuta kuin tien päälle. Hetken aikaa Ladaa perässään hinattuaan
Lambon rinnalle kaasutteli leikkimään Punainen Bemari. Hetken aikaa
leikiteltyään Bemari kaasutti näyttävästi karkuun.

-'Ei tuska!', ajatteli Lambon kuski. 'Kyllä mä ny tollaselle Bemarille pärjään!
Kyllä se Lada pysyy siellä perässä!'

-Ja näin alkoi takaa-ajo.

-Vähän matkanpäässä oli pitkä silta, jonka etupäässä olivat poliisit
tutkineen passissa, ja loppupäässä olivat luonnollisesti pysäyttäjät.

-Kun kisailevat autot saavuttivat sillan, kuului pysäyttäjien
radiosta:

--'ETTE JÄTKÄT MUUTEN IKINÄ USKO!

--TÄÄLTÄ TULEE PUNAINEN BMW 200km/h

--JA SEN PERÄSSÄ TULEE LAMBORGHINI 250km/h

--JA SEN PERÄSSÄ TULEE PASKANRUSKEA LADA,
JOKA NÄYTTÄÄ VILKKUA! SE MEINAA LÄHTEÄ OHI!!!'


hihihiihiihiiih :D:D

(kuva ei liity tapaukseen)

Niin mun arjesta :DTorstai 12.03.2009 00:23

Enpä oo ennen tällaista uskonu löytävän muualta kuin junasta...

Laulu Rakkaudelle by YöTiistai 10.02.2009 01:16

monet laulut kertoo kuinka juodaan
kuinka perhe ulos potkitaan
monet laulut kertoo miten lyödään
ja kuinka rikkaudet kokoon haalitaan
ei ole mies eikä mikään joka ei lyö,
joka tappelua ei aikaiseksi saa
olet kova vasta kun on musta vyö
kuka uskaltaa enään rakastaa?

laulu rakkaudelle
tosi koville hemmoille, tytöille
jotka uskaltavat tunnustaa
kuinka paljon merkitsee
kun on joku jota rakastaa

moni mies vääntää porun kaljatuoppiin
kun kysyt miksi, työpaikan syy
pomo painaa päälle eikä oikein kulje
ei ole ketään kelle tämän kertoisin
meistä kukaan ei ole niin vahva
että yksin tämän polun taivaltaa
kyllä jenkeissäkin vaihtuu valta
kun joskus nancy kuolla kupsahtaa

laulu rakkaudelle
tosi koville hemmoille, tytöille
jotka uskaltavat tunnustaa
kuinka paljon merkitsee
kun on joku jota rakastaa

-Platon jakoi rakkauden kolmeen lajiin; ne ovat ruumiillinen rakkaus, politiikan rakastaminen sekä ideoiden rakastaminen. (todellinen romantikko) :D:D

-Robert Sternberg on analysoinut rakkaudessa kolme elementtiä: läheisyys, intohimo ja omistautuminen.

Erilaisia rakkauden vaiheita ja lajeja ovat:
Pitäminen (ystävyys): läheisyys
Ihastuminen (rakkaus ensi silmäyksellä): intohimo
Tyhjä rakkaus (hyväntekeväisyys): omistautuminen
Romanttinen rakkaus: intohimo ja läheisyys
Kumppaninrakkaus: läheisyys ja omistautuminen
Kohtalokas rakkaus (pyörremyrskyromanssi): omistautuminen ja intohimo
Täyteläinen rakkaus: läheisyys, omistautuminen ja intohimo

Valitse siitä sit omas !?!?! :D:D

Ihmisten määritelmä
Rakkaus on ajanjakso yksinäisyyden ja kyllästymisen välillä. Se on akuutti mielenterveyshäiriö, joka ilmenee aistiharhojen lisäksi myös fysiologisina toimintoina, esimerkiksi sydämen sykkeen nopeutumisena ja kasvojen punastumisena. Tila on vakava ja rakkauteen sairastunut ihminen tarvitsee nopeaa mielenterveydellistä ensiapua. Tällöin kannattaa hetimmiten ottaa yhteyttä lääkäriin!
Uskovaisten määritelmä


Ulkoistaminen - päivän Sana!

Heille Jumala on rakkaus ja aikaansaa tämän artikkelin osittaista päällekkäisyyttä Jumala-artikkelin kanssa. Koska he ovat ulkoistaneet rakkauden, ei sillä ole mitään tekemistä ihmisten kanssa. He eivät tunne rakkautta itsessään, vaan palvovat sitä ulkopuolisena olentona. Tämä onkin erittäin järkevä tapa käsitellä niinkin räjähdysherkkää ja tulenarkaa asiaa kuin rakkaus.
Uskovaiset ovat tämän vuoksi turvassa kuin herran kukkarossa.
Uskovaisten näkemys Jumalan rakkaudesta eli ”Rakkauden Rakkaudesta” on, että Jumala ohjaa rakkaudellisesti vitsauksillaan. Kun ihmistä tai eläintä rangaistaan omien, ryhmänsä tai jonkun muun pahojen tekojen vuoksi, hän vapaaehtoisesti välttää toistamasta virhettään. Voidakseen mahdollistaa tämän, Jumala loi ihmisille vapaan tahdon: ihmiset saavat aivan itse päättää, kunnioittavatko he Jumalaa vai kokevatko he itkua ja hammasten kiristystä. Kaikki mikä ei tapa, ohjaa ihmisiä kohti hyvää.

Evolutionaarinen määritelmä

Pfizerin hyvien ihmisten vuoksi evolutionaarista rakkautta voidaan ostaa nykyisin pillereiden muodossa. Evoluutikoilla on kaikista ihmisistä poikkeava näkemys rakkauden olemuksesta. Heistä se on luonnon patentoitu metodi, jolla ihmiset huijataan kahdentamaan sisältämäänsä DNA:ta. Ikään kuin ihminen olisi vain kemiallista informaatiota. Evoluutikkojen biologinen rakkauskäsite tarkoittaa, että rakkaus olisi täysin erottamattomissa suklaan syömisestä samalla, kun valtaisat liekit syövät rahojasi. Jonkinlainen pakottava tarve – kipunautinto, euforia – epätoivo-cocktail, jonka aivokemia tuottaa.
Ainut evidenssi evolutionääriselle rakkauskäsitykselle on, että evoluutikot saavat joskus pimppiä, ja he yleensä luulevat olevansa rakastuneita tähän tyttöön. Sukupuolet voivat olla tässä myös toisin päin. Evoluutikkohan ei voi olla homoseksuaali, koska homot karsiutuisivat luonnonvalinnassa, joka on evoluutikoilla korkein ja ainut ihmisen kelpoisuuden mittari.
Hollywoodin määritelmä



Hollywoodin näkemys

Hollywoodin näkemys rakkaudesta on sokerihuurretta ja jotakin, joka aikaansaa tämän artikkelin osittaista päällekkäisyyttä seksin kanssa. Hollywoodin rakkaus korreloi himon kanssa, ja se muuttaa ihmiset aivottomiksi ja tuhmiksi olennoiksi. Pysyvästi.

Skeptikoiden määritelmä

Koska kukaan ei ole nähnyt rakkautta eikä ole mitannut sitä, ei rakkauden määritteleminen ole kovin järkevää. Siinä missä suru voidaan nähdä surullisena ilmeenä ja ilo hymiönä ja näitä voidaan mitata epäsuorasti, rakkaus on aivan erilaista. Skeptikoiden määritelmässä rakkaus on suklaarasia. Luultavasti rakkaus on siis jonkinlaisessa rasiassa (jota ei ole havaittu mutta mittaustuloksia haetaan innokkaasti kuin Higgsin hiukkasta), ja sen yllä on ehkä tinapaperia. Luultavasti joku syö ne maukkaat suklaat ensin, ja sinulle jää vain ne pähkinäiset, joille olet allerginen.

Hih, voihan sen noinkin ajatella?

Siinä päivän piristystä.
"The Way You Make Me Feel"

Couldn't feel much better
Than the way
I feel tonight
Feel like I
Could live forever
Feel like I
Could fly
When I thought
I'd get it wrong, yeah
You somehow
Make things right

[CHORUS:]
That's the way
You make me feel
Better than
I've ever known it
Better than
It's ever been
I can't seem
To control it, no
The way you make me feel
Like the sun coming up
In the morning
Like holding the world
In your hands
In a way I could
Never imagine (yeah)
The way you
Make me feel

I couldn't feel much better
Than when
I'm here with you
You make everything
Seem so easy
I'm telling you the truth
You never try
To please me
But somehow
You always do

[Repeat chorus]

The way you
Make me feel, yeah
The way you
Make me feel

The simple things
You do to me
Simple things you say
I sometimes can't believe
It's for real

[Repeat chorus]

The way you
Make me feel, yeah
The way you
Make me feel
The way you
Make me feel