IRC-Galleria

Brincessa

Brincessa

<3 Luna ja Eemi <3
Pikku Skorpioni tarttuu lujasti elämään kiinni ja äiti voi joutua varhain todistamaan lapsensa vahvaa elämäntahtoa. Luja side vanhempiin on samalla kertaa tunnetta täynnä, sekä rakkautta että jotain mutta, joka panee vanhemmat pohtimaan, mikä lapsesta oikein on tulossa. Skorpioni-lapsi käy läpi monia vaiheita jo varhain, kriisejäkin ja kasvaa niiden mukana aina vahvemmaksi. Hän ei ole yksioikoisesti mukava, helppo lapsi. Hänessä on aavistettavissa voimakkaita sisäisiä latauksia, jotka tulevat esiin yhteenotoissa. Hänellä on vahvoja sisäisiä vakaumuksia jo pienenä, joiden loukkaaminen voi laukaista liikkeelle pitkäaikaisen murjotuksen tai hiljaisen kauden. Skorpioni-lapsi vaatii vanhemmilta kykyä lopettaa turha lällyttely ja käydä käsiksi ihmisen psyyken salaisuuksiin. Skorpioni-lapsi liittoutuu lujasti ja odottaa läheisiltä ehdotonta luottamusta ja rehellisyyttä. Salaiset sopimukset tai verivalat voivat kuulua lapsuuteen osoituksena syvästä sisäisestä tarpeesta jakaa jonkun toisen kanssa veret seisauttavat mysteerit. Vanhemmat joutuvat Skorpioni-lastaan tukemaan paneutumalla hänen sisäiseen maailmaansa aidosti eikä vain odottamalla häneltä keskimääräisiä reaktioita ja käyttäytymisen malleja.



Skorpioni-lapsi ongelmoi usein koulussa, tekee vaikeita kysymyksiä, ei suostu uskomaan kaikkea tai vetäytyy pitkäksi aikaa pohtimaan omia asioitaan. Hän ei ole kaikkein sosiaalisin lapsi tai jakaa voimakkaasti kaveripiiriä kahtia: toiset tykkäävät, toiset ei. Hän osaa olla ärsyttävä, loukkaavakin jos niin haluaa. Skorpioni-nuori on vaikean sopeutujan maineessa koska häntä voivat vetää puoleensa äärimmäisyydet. Äärimmäisyyksien takana on viettymys kokeilla omia rajoja psykologisesti, katsoa ikään kuin mitä kaikkea siellä minuudessa oikein onkaan. Vahvat alueet ovat usein hallinnon ja talouden parissa. Myös ihmisen sisäisyys kiinnostaa, siitä vetovoimaa psykologiaan tai muuhun ihmistuntemukseen. Rajojen vartijana tai vaarallisen, ”likaisen työn” tekijänä Skorpioni myös viihtyy. Rajavartijat, poliisit, tarkastajat, mysteerien ratkoja kuuluvat tähän joukkoon.

Ristiäiset.Sunnuntai 06.12.2009 18:54

Tyttäremme sai 6.12.2009 kasteessa nimen Princess Luna Aurora. Toinen nimi toimii käyttönimenä :)

Tyttö oli oikein kiltisti ristiäisissä, hymyili ja toimi oikein sylivauvana :D Paljon nähtävää niin tyttö tykkää :)

Sylillinen Kultaa <3Torstai 26.11.2009 14:27



Kun poskelleen painan
mä hellästi suukon
hän untensa mailla vain on
Tuo pienistä pienin
on suurista suurin
ja ihme niin uskomaton

Sylillinen kultaa mulle
suotiin kun hänet mä
rinnallein sain
Sylillinen kultaa meille
tuotiin ja vihdoin hän
on ilonain



Toive niin suuri
on täyttynyt juuri
Tuo pikkuinen meidän on
Elämän uuden
sen vaikuttavuuden
nyt nään ja oon sanaton

Sylillinen kultaa meille
tuotiin ja todeksi
sain unelmain



Jos jotakin pyytää
nyt hänelle voisin
se suojelusenkeli ois
Se elämän tiellä
ain vierellään kulkis
ja kätensä auttavan sois

Sylillinen kultaa mulle
suotiin kun hänet mä
rinnallein sain
Sylillinen kultaa meille
tuotiin ja vihdoin hän
on ilonain

rv 37+0Keskiviikko 07.10.2009 17:18

todellinen odotus alkaa :D

Oho, aika juokseeLauantai 03.10.2009 14:50

Ollu tänään peipas tyttö.Keskiviikko 23.09.2009 23:44

Oon hääränny kaikkii siivous juttui :D Ei sinänsä kovin hyödyllistä/tuotteliasta kun pitäis lukee perjantain terveysmatkailun tenttiin, mut kyllähän tässä vielä ehtii ihan mukavasti :D

Tänää jäljellä 35päivää LA:han :D Enää vähän yli kuukausi, jee :)

Äippäloma alkoi tänään ja tiedossa on kaikkee muuta paitsi lomaa :D
Pitää hoitaa KAIKKI viime hetken asiat joita on sit myöhäistä enään tehä kun pikkuinen on maailmassa :)


Hih niin kuin kuvasta näkyy, on vähän keskeneräistä vielä :D
Muistan oman syntymäni vielä varsin hyvin. Havahduin siihen, että vieressäni oleva siittiö antoi minulle nimen. ”Simo”, hän sanoi.


Simo Siittiö tunsi olonsa levottomaksi suurkaupungin sykkeessä ja päätti lähteä kohti suurta tuntematonta.

Meillä oli tapana nimetä toinen toisemme, sillä kukapa muukaan meitä siittiöpoloja nimeäisi.

Venyttelin pyrstöäni raukeana, aivan kuin olisin juuri herännyt pitkiltä päiväunilta. Katsoin sitten tarkkaavaisesti minut nimennyttä siittiötä. Sanoin hänelle:

”Hyvä on. Sinä olet sitten Saila.”

Näin minä synnyin.

Ensimmäiset hetkeni Sailan kanssa ovat minulle onnellisia muistoja. Valitettavasti en ehtinyt elää huoletonta lapsuutta kuin muutaman sekunnin verran. Sitten sisälläni alkoi myllertää eteenpäin puskeva epämääräinen polte.


Levottomuus kasvaa kiihkeän suurkaupungin sykkeessä


Myöhemmin huomasin, että sama levoton tunne vaivasi koko yhteisöämme. Me siittiöt nimittäin asumme Kiveskummun miljoonakaupungissa, joka vetää levottomuudessaan vertoja mille tahansa suurkaupungille.

Tunsin itseni Kiveskummussa hyvin yksinäiseksi. Minusta tuntui kuin en olisi samanlainen kuin muut. Ajattelen asioita, eikä Kiveskummussa pidetty siitä.

Esimerkiksi ensimmäisellä koulutunnilla sain kuulla kunniani. Sanoin opettajalleni, että me siittiöt olemme historiallisesti tärkeässä liitoskohdassa. Että me olemme ikään kuin aamunkoi, mutta tämän kauniin ajatuksen takia – voitteko kuvitella – opettajani määräsi minut vihaisena nurkkaan.

”Simo”, hän torui. ”Tämä on uimakoulu, eikä mikään filosofian laitos! Sinun tehtäväsi on uida ja sillä selvä. Mieti tätä ajatusta nurkassa kunnes sisäistät sen.”

En tiedä miksi, mutta en pysynyt tottelemaan. Ajattelin salaa nurkassani syvällisiä ajatuksia. Keitä me siittiöt olemme, mistä me tulemme ja minne me olemme menossa? Ja mitä enemmän ajattelin, sitä enemmän minusta tuntui, etten kuulunut yhteisöömme. Tahdoin karata koululaitokseni tylsämielisyyttä ja syöksyä uuteen maailmaan.


Kohti suurta tuntematonta


Kun koulupäivä lopulta päättyi, minut päästettiin nurkasta ja sain lähteä tovereideni vanavedessä pitkin Kiveskummun historiallisia kanavia. En kuitenkaan riemuinnut solurakenteissani, vaan raskasmielinen levottomuus oli nakertanut tiensä syvälle minun tumaani saakka.

Niinpä päätin hetken mielijohteesta lähteä karkumatkalle. Älkää kysykö miksi. En vieläkään tiedä.

”Simo”, Saila Siittiö huusi perääni. ”Minne sinä menet?”

Mutta häntäni vispasi kuin viimeistä päivää ja syöksyin eteenpäin kohti suurta tuntematonta.

Huomasin pian, että olin aivan yksin. Ensimmäistä kertaa jo puoli päivää kestäneessä elämässäni olin yksin!

Tulin pian suurelle koskelle ja menetin hetkeksi toimintakykyni. Kiveskummun kapeisiin ja rauhallisiin kanaviin tottuneelle pienelle siittiölle tämä virta oli ymmärryskyvyn tuolla puolen. Se kohisi ja kuohui aivan kuin koko maailma olisi halunnut ryöppyä eteenpäin.

Minä myönnän nyt, että pelkäsin kovasti. Koko pitkulainen vartaloni tärisi, kun ajattelin itseäni tuon virran vietävänä. Tiesin kuitenkin, etten voisi enää perääntyä. Minä tiesin, että minun tehtäväni oli sukeltaa virtaan ja niin minä tein.


Simo saapuu siittiöiden pyhäkköön


Arvaatte varmaan, minkälainen kyyti minua odotti. Oli kuin olisin käynyt jokaisessa huvipuiston laitteessa vuoron perään. Kun vihdoin virta laantui, huomasin olevani täysin vieraassa ympäristössä. Olin tullut avaraan saliin, jossa äänet kaikuivat aivan toisella tavalla kuin Kiveskummussa. Minusta tuntui hyvin juhlalliselta. Ajattelin, että tämän täytyi olla siittiöiden pyhäkkö.

Yhtäkkiä huomasin, että suuri joukko siittiöitä ui minua kohti. Oliko kaikki nämä siittiöt lähetetty hakemaan minua takaisin? Lähdin uimaan niin nopeasti kuin vain pystyin. Siittiöiden joukko tuli perässäni vinhaa vauhtia.

Huomasin salin yhdellä seinämällä tunnelin suuaukon. Päätin harhauttaa perässä uijat. Uin ensin lähelle salin reunaa ja hidastin vauhtia. Siittiöt seurasivat minua. Annoin heidän tulla aivan kintereilleni, kunnes pinkaisin tunnelin suuaukkoa kohden ja sujahdin tunneliin. Takaa-ajajat eivät ehtineet hidastaa vauhtiaan, vaan he uivat päin seinää.

Minä uin yhä kiihkeämmin tunnelia pitkin eteenpäin. Tunsin, että jokin kutsui minua tunnelin päässä. Sitten kuulin takaa tutun äänen. Se oli Saila Siittiö.

”Simo! Odota. Uidaan yhdessä”, hän huusi.

Olin hyvin onnellinen tavatessani juuri Sailan täällä vaarallisessa ja yksinäisessä paikassa. Uimme loppumatkan Sailan kanssa vieretysten. Kerroin hänelle kaiken, mitä minulle oli sattunut ja hän kertoi minulle, kuinka Kiveskummun kaupunki oli joutunut omituisen luonnonmullistuksen kouriin.

Hän kertoi, kuinka kaupungin asukkaat olivat paiskautuneet oudon virtauksen mukana ulos kodeistaan tähän outoon ja vieraaseen saliin. Eikä siinä vielä kaikki! Useat siittiöt – monet heistä olivat minullekin tuttuja – olivat kuolleet luonnonmullistuksen kourissa.

Tunsimme molemmat suurta myötätuntoa muita siittiöitä kohtaan. Oli ikävä ajatella, että uljas Kiveskummun kaupunki ammotti nyt tyhjyyttään.


Valtava pallomainen olento lähestyy


Siinä muita siittiöitä surkutellessamme huomasimme, että valtava pallomainen olento lipui meitä kohti. Ennen kuin ehdimme edes kunnolla säikähtää, olento puhui meille syvällä ja matalalla äänellä:

”Arvon siittiöt. Olette päässeet määränpäähänne. Käykää sisään, olkaa hyvä.”

Saila otti ohjeesta vaariin ja ampaisi pallon sisälle. Itse yritin samaa, mutta en pystynyt enää läpäisemään pallon seinämää. Samalla hetkellä pallo lähti liikkumaan eteenpäin.

Katselin haikeana ainoan ystäväni perään. Silloin kuulin jälleen pallon puhuvan. Mutta tällä kertaa ääni oli erilainen. Se kuulosti hieman Sailan ääneltä, mutta samalla siihen oli sekoittunut pallon kumea ja jyrisevä ääni.

”Älä pelkää Simo. Jäljessäni tulee toinen pallo. Mene sen sisälle ja voimme kasvaa isoiksi yhdessä.”

Katsoin toiseen suuntaan ja toden totta toinen valtava pallo lipui majesteettisin liikkein minua kohti. Uin suurella nopeudella päin palloa ja pujahdin sen sisälle.


”En ollut enää pelkkä Simo”


Menetin tajuntani heti kun olin läpäissyt pallon ulkokalvon. Minulla meni hyvin pitkään ennen kuin pystyin jatkamaan päiväkirjani kirjoittamista. Olimme silloin jo kasvaneet Sailan kanssa valtavan suuriksi. Näin jälkikäteen ajateltuna minulle kävi kuitenkin jotain tämän tapaista:

Kun heräsin, tunsin itseni täysin erilaiseksi. En ollut enää pieni ja vikkelä siittiö, vaan valtavan kokoinen pallo, joka jakaantui ja kasvoi. En oikeastaan ollut enää pelkkä Simo. Minun on hyvin vaikea selittää miltä minusta silloin tuntui, mutta se oli selvää, että olin liittynyt johonkin toiseen. Tunsin itseni täydemmäksi ja kokonaisvaltaisemmaksi kuin aikaisemmin.

Olemassaoloni siittiönä tuntui kaukaiselta menneisyydeltä. Ja kun nyt ajattelin elämääni siittiönä, se alkoi tuntua yhä vieraammalta. Ikään kuin muistot olisivat kuuluneet jollekin toiselle.

En tuntenut enää ahdistavaa levottomuutta, vaan olin täysin seesteinen. Minusta oli tullut unelias, enkä oikein jaksanut pysyä hereillä. Muistan kuitenkin ajatelleeni, että raskas työ oli ohitse ja seuraavaksi oli aika elää – mitä ikinä se sitten tarkoittikaan.

Näinhän se menee...Torstai 28.05.2009 17:02

Älä ota elämää liian vakavasti, et sinä siitä koskaan elävänä selviä...

(Elbert Hubbard)
Lada kuski..

-Tapahtui eräänä maanantai-iltapäivänä...
mies oli tulossa töistä punaisella Lamborghinillaan, kun hän huomasi
tienpientareella Ladan.

-Ystävällinen ja auttavainen kun luonteeltaan oli, hän pysäköi
tienpientareelle Ladan perään ja meni Ladan kuljettajan
luokse.
'Taidat tarvita apua?', kysyi Lambon ajaja.

-'Juu, hinausapu olisi hieno homma!,vastasi Ladakuski.

-Tuumasta toimeen, ja kohta lada oli köytetty Lambon perään.

-'Jos tulee jotain ongelmia matkan aikana, niin paina äänimerkkiä!', sanoi Lambo kuski.

-'Ei toimi äänimerkki', vastasi Ladamies.

-'No näytäppä sitten vaikka villkua', kuittasi Lambokuski.

-Ja ei muuta kuin tien päälle. Hetken aikaa Ladaa perässään hinattuaan
Lambon rinnalle kaasutteli leikkimään Punainen Bemari. Hetken aikaa
leikiteltyään Bemari kaasutti näyttävästi karkuun.

-'Ei tuska!', ajatteli Lambon kuski. 'Kyllä mä ny tollaselle Bemarille pärjään!
Kyllä se Lada pysyy siellä perässä!'

-Ja näin alkoi takaa-ajo.

-Vähän matkanpäässä oli pitkä silta, jonka etupäässä olivat poliisit
tutkineen passissa, ja loppupäässä olivat luonnollisesti pysäyttäjät.

-Kun kisailevat autot saavuttivat sillan, kuului pysäyttäjien
radiosta:

--'ETTE JÄTKÄT MUUTEN IKINÄ USKO!

--TÄÄLTÄ TULEE PUNAINEN BMW 200km/h

--JA SEN PERÄSSÄ TULEE LAMBORGHINI 250km/h

--JA SEN PERÄSSÄ TULEE PASKANRUSKEA LADA,
JOKA NÄYTTÄÄ VILKKUA! SE MEINAA LÄHTEÄ OHI!!!'


hihihiihiihiiih :D:D

(kuva ei liity tapaukseen)