IRC-Galleria

Arvotontako?Tiistai 25.04.2006 05:00

Keskellä yötä, on paha olla. Kierin etsien parhainta asentoa.
Mikään ei auta mieleni on musta, maailmani ennen täynnä keltaista, oranssia, punaista, vihreää. Ne kaikki kauniit sateenkaaren värit, minne kaikki kauneimmat ovat hävinneet?
Pääsiäinen 2006.
Istuin huonokuntoiselle puu-penkille suuren ja niin kauniin järven rannalla.
Muistin kuinka joskus lapsena kesäisin olin juossut hiekassa järven päästä päähän
etsien muistoja huonon päivän varalle, joitain pienen pieniä asioita jotka muistuttavat siitä miksi täällä elän ja kuinka kaunis voi yksi pieni, lyhyt hetki olla. Pieniä kiviä järven pohjalla.
Ei sen kummempia tai ihmeellisimpiä kuin muutkaan harmaat pikkukivet tien laidalla keväsin, harmaita ja niin repaleisia.
Mietin aina mistä ne on peräisin ja kehittelin mitä omituisempia teorioita siitä miten ne putoavat sinne jostain ja aina kun oli mitä ihanin muisto, jostain tietystä kivestä ja milloin sen pelastin pohjalta.
Muistin.
Kuinka paljon tunnearvoa voi olla niin suoraan sanottuna niin kamalan "arvottomalla" esineellä tai asialla?
En olisi myynyt sitä kiveä mihinkään summaan, tai vaihtanut mihinkään materialistiseen asiaan, koska siihen olin purkanut kaikki muistot.
Miksi ihminen muuttuu tietyssä vaiheessa niin ahneeksi?
Pitää olla digi-tv:itä, Internet-yhteys, kaikki parhaimmat biisit, paljon rahaa, paljon meikkejä sillä ollaan niin pinnallisia, olutta, tupakka ja paljon kavereita eikä laadulla niin väliä siinäkään suhteessa kunhan niitä on vain paljon. Rahalla niitäkin saa.
Rahaan ei liity tunnearvoa, ei netti-yhteyteen eikä tosin muihinkaan elämän 'välttämättömyyksiin'.
Itse olisin mieluummin niitä materialistisesti köyhiä mutta joiden sielu on kultaa ja joiden elämässä loistaa aito rakkaus, sympatia ja empaattisuus.
Uskon totuuteen niin vahvasti. Ainoa mihin luotan huonoina ja hyvinä päivinä.
Vääryys ja valehtelu ovat heikkoutta, niistä saa aina maksaa jälkeenpäin. Moninkertaisen hinnan, se tapahtuu hetkenä minä hyvänsä.
Elä joka päivä täysillä - Itse olen päässyt yhteisymmärrykseen itseni kanssa mitä se tarkoittaa ja miten se toteutuu. Viha, väkivalta, riidat, valehtelu ja väärän/pahan tekeminen toiselle on päinvastainen asia. Se on kulkemista joka päivä nolla pisteen alapuolella. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Yksi ihminen jonka tahdon niin pelastaa. Tahdon auttaa sitä miten vain ikinä pystyn. Se ihminen on mulle aivan liian tärkee ja se on kokenut liikaa. Olen pahoillani sun puolesta :( Sun kaltainen ei ansaitse tuollaista, mutta susta on tullut niin vahva luonteeltasi. Mutta se on niin väärin miten maailmaa koettelee, niitä tiettyjä ihmisiä ja liian kauan.
Jumala ottaa liikaa riskejä... Se pelaa uhkapeliä ja koettelee kuinka kauan kestää ennen kuin murtuu. Ei saa koskaan mennä siihen lankaan. Sen jälkeen seuraa aina ne paremmatkin ja kauniit ajat. Uskon suhun nyt ja ikuisesti <3

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.