IRC-Galleria

http://andriescott.livejournal.com

KUUSI SYYTÄ INHOTA SAIRAALOITA

Tässä viime vuosina on tullut huomattua, että inhoan sairaaloita. Tai ehkä enemmän ensiapuklinikoita. Onhan sairaalat nyt tietenkin elintärkeitä ihmisille ja ihmiset saavat sieltä apua. Siitäkin huolimatta inhoan sairaaloita. Tamperelaiset joutuvat menemään ensiapuun Hatanpäälle, kun taas ei-paikkakuntalaiset TAYSiin. Mutta entäpä jos TAYS on lähempänä tamperelaisia? Mikä idea on jakaa ensiapu tällä tavoin. Ruuhkautuisivat ne muutenkin. Siinä säästäisi bensaa, aikaa ja kipua (tai bensiini pois, jos menet ambulanssilla). Joten mitään ideaa? Ei, meidän elämämme vain halutaan tehdä pakolla monimutkaisiksi. Olen kissa vieköön saanut tarpeekseni Suomen ja Tampereen sairaanhoitojärjestelmästä, joka on ihan päin persettä. Nyt varmaan haluatte kuulla ne kuusi syytä miksi inhoan sairaaloita?

Syy 1) Menet ensiapuun ja jollei vaivasi ole mitään kiireellistä, joudut odottamaan ainakin tunnin ennen kuin saat apua. Parhaimmillaan aikaa kuluu viisi tuntia ja sairaalassa humpsahtaakin kohta koko päivä. Ihmisillä voisi olla parempaakin tekemistä kuin odottaa ensiavussa tuskissaan. Ja parhaimmassa tapauksessa joudut vielä lääkärille, joka on vaikkapa Venäjältä kotoisin ja jonka puheesta et saa paljon paskaakaan selvää.

Syy 2) Hoitajat nyrpistelevät nenään ja hoitavat lähes tulkoon vain väkipakon edessä. Mieshoitajilla tätä ei yleensä esiinny, mutta sitä enemmänkin sitä ilmenee naishoitajien keskuudessa. Heillä - kuten yleisesti työpaikoilla - on taipumusta järjestää kuppikuntia. Jos he eivät nyrpistele nenäänsä tai ohjaa potilasta eteenpäin, he juoruilevat toistensa kanssa siitä, kuinka tyhmistä syistä potilaat tulevat ensiapuun. Tai sitten he juoruilevat näiden saattajista. Ei ihme kuulkaas, jos ette palkkaa saa, jos ette töitännekään voi tehdä kuin väkipakolla. Aina keksitään jotain muuta tekemistä ("Tämä tuoli pitää viedä tuonne", "Lähen ihan just ruokatauolle"... Tuttua?) Tuijottavat ihmisiä aivan kuin ne olisivat tulleet ulkoavaruudesta.

Syy 3) Lääkäreillä on paha taipumus laukoa pelkkiä itsestään selvyyksiä ("Minua huimaa" - "Sinulla on huimauskohtaus"), eivätkä he tunnu pahemmin muuta osaavan - ainakaan välillä. Sitten on niitä taitavia lääkäreirä, jotka ihan oikeasti tutkivat löytääkseen jotakin. Itse olen vain saanut kuulla niin paljon itsestäänselvyyksiä, että tekisi mieli lähettää heille lasku aikani tuhlaamisesta ("Olet lihava. Sinun pitäisi laihduttaa." No daa, luuletko etten ole itse huomannut?)

Syy 4) Sairaaloissa haisee ja sieltä saa päänsäryn. Hyvin yleinen vaiva sairaaloissa käynnistä. Jos ei saa päänsärkyä tyhmistä lääkäreistä tai juoruilevista hoitajista, joille pitää selittää kaikki vaikeimman kautta, niin hajusta. Toki sen ymmärtää, kusevathan ihmiset housuihinsa ja oksentavat lattialle. Parempi pesu/desinfiointiaineinvestointi ei olisi pahaksi.

Syy 5) Maksulliset parkkipaikat. Ihan tosi, meitä veloitetaan siitä, että tulemme omalla autollamme ensiapuun tai sairaalaan. Ei se mitään, ambulanssien bensaahan me vain säästämme ja te pidätte ihmisiä sairaalassa vähintään 5 tuntia, että saisitte kiskottua ihmisiltä 5 euroa parkkeeramisesta. Sitten on vielä poliklinikkamaksu tai hoitopäivämaksu... Ihan tosi. Kiskontaa, ei mitään muuta. Mutta voimmehan me tietenkin alkaa kuluttamaan ambulanssien bensaa, ei ongelmaa.

Syy 6) Menkääpä kulkaa piruuttanne TAYSin ensiapuun vaikka olette paikkakuntalainen, mutta olette siellä muutoin hoidossa (sydän, rytmihäiriöt jne.). Ensin katsotaan kieroon puoli tuntia ja yritetään selittää, että TAYSiin tuleminen oli väärin, koska ei ollut lähetettä tai ei ole ulkopaikkakuntalainen. Sitten sanotaan, että voidaan soittaa neurologille ja kysyä. Neurologi suostuu ottamaan sitten vastaan. Ei olisi voinut suoraan soittaa ja säästää niiltä saarnoilta. Ja missä vaiheessa ensiapuun tuleminen on väärin (vaikkakin käytännössä väärään). Mutta tiedetäänpä TAYSissa sentään kaikki potilaan ongelmat, koska heillä on potilashistoria. Ei sillä, etteikö sitä Hatanpäälä nähtäisi, mutta ihan tosi, lisäkilometrejä, jippii.

Tässä kuusi pääasiallista syytä inhota sairaaloita. Ja on täysin naurettavaa, että sairaanhoitajat alkavat vaatia lisää palkkaa mielenosoituksilla. Alkaisivat ensin tehdä työtään ja heittää ne omat ennakkoluulonsa ja pikkumaisuutensa suoraan sanoen vittuun ja sitten järjestäisivät lakon. Minä en näille maksaisi palkkaa edes sen vertaa mitä saavat, kun ihmisiä täytyy tuijotella ja jäädä juoruamaan. Työpaikkahuumoria? No enpä usko.

Voisin ottaa tässä pienen vanhan tapaukseni käsittelyyn;

7. luokalla ollessani (nyt olen abiturientti) onnistuin kaatumaan ja rusauttamaan polveni ikävästi. Se ei murtunut tai vastaavaa, mutta käväisi sijoiltaan ja loksahti takaisin paikoilleen. Ensin minut vietiin kouluterveydenhoitajan luo. Hän lähetti minut ensiapuun Hatanpäälle. Sinne sitten ajelimme isoäitini kanssa taksilla ja istuuduimme odottamaan. Eipä siinä tainnut vierähtää kuin peräti kolme tuntia, ennen kuin pääsin ensiapuun ja kivut olivat - näin suoraan sanoen - helvetilliset. En kyennyt kävelemään tuolla jalalla siis. No, sitten pääsin lääkärille ensiapuun ja minulle selvisi, että tämä oli ilmeisesti Venäjältä Suomeen muuttanut nainen. Sönkötti niin huonoa suomea, että piti kahdesti kysyä kaikki, enkä siitä huolimattakaan ymmärtänyt paljon mitään. Hän lähetti minut röntgenkuvaan. Siellä odotteluun meni sitten taasen palttiarallaa puolitoista tuntia. Kuva otettiin ja sitten lähdettiin takaisin ensiapuaulaan istumaan. Siellä istuttiin taas tunti, kunnes päästiin lääkärin luo. Tämä selitti sitten että kuvassa ei näkynyt mitään, mutta pistetään polveen side - oli mennyt varmaan vain pois paikoiltaan hetkeksi ja plumpsahtanut takaisin. Seuraavana perjantaina minulle soitettiin sairaalasta, ilmeisesti toisen lääkärin katsottua kuvaa ja sanottiin, että siellä näkyi luunsiru ja joutuisin tähystysleikkaukseen. Hyvä hyvä, ei sitä aikaisemmin sitten huomattu (käyntipäivä taisi olla tiistai).

Kahdesti olen tämän jälkeen saman polveni loksauttanut sijoiltaan ja molemmilla kerroilla käynyt polilla sen takia. Toisella kertaa minulle osui sama venäläinen lääkäri, mutta tällä kertaa oli onneksi äitini mukana, joka sentään tajusi vähän enemmän kuin 13-14-vuotias tyttö. Kolmannella kerralla sain ihan oikeasti suomea puhuvan lääkärin (siis vau, ovat varmaan harvinaisia!) ja ihan tosiaan ymmärsinkin mitä tämä sanoi.

Vuoden 2007 vappuna hyppäsin sitten vahingossa suoralle jalalleni ja se taipui taaksepäin ja sattui pirusti. Lääkärissä kävin kuitenkin vasta noin viikon kuluttua. Tällöin menin koskiklinikalle. Lääkäri taivutteli jalkaani ja lähetti heti magneettiin ja röntgeniin. Hän myös totesi, että minulla on ylitaipuvat polvet, jota - kiitos vain - kukaan aikaisemmista ortopedeista ei ollut viitsinyt minulle sanoa. Jalka tutkittiin ja lääkäri totesi, että se on venähtänyt. Jos olisi mennyt hitusen enemmän, niin olisi murtunut. Polven sisällä oli pieni veripakkauma tai "mustelma", mutta ei mitään sen vakavampaa. Tässä on oiva esimerkki AMMATTITAITOISESTA lääkäristä.


Ai miten niin Suomen sairaanhoitojärjestelmä tökkii?

(Tämä lähti muuten Pirkanmaan sairaanhoitopiirin palautelootaan)