IRC-Galleria

Tällästä mulla Facebookissa kun ei ole ketään kelle jutella.


___

Onpa täällä yksinäistä näin yömyöhään. Ei ole ketään kelle avautua. Voisin avautua itselleni. Hyvä idea. Mistäs alottaisin... Joo. Kerran talvisena helmikuun yönä, kirkas tähti loisti Janakkalan yllä. Kolme miestä oli pussikaljalla läheisen kirkon portailla. Miten se liittyy asiaan, sitä en tiedä, enkä oikeastaan tiedä, oliko siellä ketään, mutta tässä vaiheessa se kuulosti ihan kivalta.

Asiaan, tähti merkitsi sitä, että syntyy pieni Petra tyttö. Nimeä Petra ei oltu vielä päätetty, mutta mainitkaamme se asioiden selventämiseksi. Tämä tyttölapsi oli ruma ja punainen. Napanuora oli kaulanympärillä. Siksi punainen väri. Yleensä sanotaan että on hyvä, kun on terve puna poskilla, mutta tässä vaiheessa se ei ollut kauhean kiva juttu. Petra ei teille merkitse varmaan paljoa enempää, kuin että hän on hieman pölhö ja ehkä ihan kivaa seuraa, mutta minulle hän on mieleni ruumiillistuma. Jossain vaiheessa Petra puhui avautumisesta, mutta tämä kuulostaa enemmän narsistiselta elämänkerralta.

Taisi itseään vapahtajaksikin kutsua. Eipäs kutsunutkaan, pyyhki sen näköjään pois. No, nyt kaikki te lukijat tiedätte, että hän melkein kutsui itseään vapahtajaksi. Aika narsisti, myönnän. Mutta se ei ole kauhean tärkeä seikka tarinan kannalta. Joten siirtykäämme eteenpäin. Petra on siis minun, Petran mielen ruumillistuma. Jännä termi. Ei se kyllä ole välttämättä termi, mutta siksi sitä kutsua voimme asian yhteydessä.

Petra ei ole järin nopea. Toisin sanoen, Petra on hidas. Itsetunnon kohottaja toisille, kun puhutaan älynlahjoista. Siksi kavereitakin on ihan kiitettävästi. Aika mukavia tyyppejä, myönnän. Takaisin Petraan, siis minuun. Hm Hm. Petra siis syntyi ja ne miehet joko olivat tai eivät olleet pussikaljalla. Kuka tietää. Kiinnostaisi kyllä tietää. Mutta jätetään se asia sikseen. Jossain vaiheessa Petra kasvoi aikuiseksi. Ei oikeastaan, Petra ei ole vieläkään aikuinen. Menin vähän asioiden edelle. Pahoitteluni siitä.

Jospa vähän nopeutetaan tarinan kulkua. Petra oli ja meni ja tuli kerran jopa takaisin mutta päätti uudestaan mennä, mutta ailahtelevaisuuden ja mielenterveytensä takia, päätti kuitenkin jäädä ja lähteä takaisin ja palata uudestaan. Kerran jopa pysähtyi miettimään, mutta siitä ei tullut mitään, joten meni uudestaan, tuli ja juoksi ja kieri ja kerran vähän konttasikin, mutta kunto ei riittänyt ja päätti olla menemättä ja tulematta ja jäädä paikoilleen ja istua alas kuin puu kaarnassa.

Kerran kuitenkin Petra, tämä mutkikas ja yksinäinen tyttö, päätti, ettei ole mitään järkeä valvoa yömyöhään kirjoittamassa omalle Facebookin seinälleen tarinaa, jossa pohtii, oliko Janakkalan kirkon portailla silloin kolme miestä pussikaljalla, kun hän syntyi, ja päätti painaa päänsä tyynyyn ja yrittää nukkua kuin pieni vauva. No eihän Petra koskaan päässyt nukkumaan asti, kun jäi pelaamaan Riemurasiaan Bloons - Player Pack 5-peliä. Yksinäinen kun on. Ehkä huominen on hyvä päivä. Mitäköhän huomenna söisi...

____