minulle se ei taida merkitä mitään tai sitten vain en ymmärrä ottaa elämää liian tosissani
joskus harvoin otan itseäni niskasta kiinni ja hoidan hommat kuntoon saatan jopa
intoontua siivoamaan yleensä vai tyydyn olemaan ja sukeltelen ajatusten suuressa valtameressä
valaan leppoisuudella väistellen maailman harpuunoiden kipuatuovaa tylsyyttä
joskus törmään muistojen jäävuoriin joita en saa mielestäni sulatettua vaikka kuinka yrittäisin
Ex rakkaat niistä pahimpina vaikka kaiken muun pystyykin mielessään hallitsemaan
tunne alueiden törmäyksiä en voi välttää eikä pakeneminenkaan useinkaan onnistu
joten möyrin pohjaa myöden kunnes ajatus päästää otteestaan ja voin jatkaa uimistani
pitkin aavaamerta ilman huolia ilman arkea
ziljoonatta kertaa samoja ajatuksia pyöritellessä tulee joskus pohjattoman avuton olo
mutta mitä kauvemmaksi asiasta pääsee jää fyysinen pahoin vointi aina vähäisemmäksi
ehkä siitä on apua siis vaikka ensimmäiset vuodet eron jälkeen olivatkin murhaavan masentavia
mutta edelleenkään niistä ajatuksista ei pääse eroon ne kiertävät kehää mielessä ja osuvat satunnaisesti kohdalle ja katoavat jälleen yhtä yllättäen kuin ovat tulleetkin
välillä reagtiot ovat niin vahvoja että voisin olla varma että ajatukset ovat kohdanneet jossain
ja vahvistuneet juurikin siksi
ehkä niin mutta enhän minä sellaiseen usko...
duuni paikka ahdistaa ja olen jälleen miettinyt irtisanoutumista kysisestä firmasta
ehdinhän siellä olla jo melkein 2kk syynä moiseen on uuden duunipaikan mielenkiintoisempi
sisältö isompi palkka enemmän työ tunteja ja mahdollinen eteneminen uralla
kuulostaa tässä vaiheessa liiankin hyvältä muutaman viikon sisällä tiedän senkin
osaltaan vituttaa irtisanoutua firmasta missä suurinpiirtein kaikki on kohdallaan
mutta se ettei tunne itseään tervetulleeksi aamuisin on ehkä kuitenkin se suurin syy
miksi firman vaihto on käväissyt mielessäni ja se ettei tähän päivään mennessä ole juurikaan
kaverisuhteita ole tullut eteen pelkkää mykkää nyökkäilyä missä on hymy missä on nauru
missä on hilpeä työilmapiiri ?
Mordori on mukava synkkä paikka käydä mutta ikävä paikka asua ...
niinkin voisi luulla kun katsoo ulos ikkunastaan missä on mun aurinko ? Häh
mitä muuta ?
tautinen elämä jatkuu toipumisen toiveissa
viikko petissä maaten jättää aina jälkensä kuumeessa kituminen ei ole kivaa olemista
keuhkot kirvelevänä duunin pölyuniversumissa ja muiden kemiallisten aineiden kirkuvassa
ilmastossa elimistö todella kiittää ehkä tästä vielä toivutaan...
jos ei muuten niin duunia vaihtaen