Liikaa sattuu sydämeen.
Se suudelma porautui mun mieleen.
Olitko tosissas?
Vai kuvittelinko vaan?
En niitäkään tietää varmaan saa.
Mutta sen mä sanon.
Sua Rakastan!
Runo 2:
Hyvästi elämä.
Hyvästi ystävät.
Hyväsi perhe.
Hyvästi eläimet.
Hyvästi muistot.
En enää jaksa uskoa elämään.
En enää kestä muistoja.
Jos ne olisivat pyyhitty pois mun mielestä,
voisin ehkä koittaa jatkaa.
En kestä enää menettää.
En jaksa edes yrittää.
Luulin löytäneeni onnen,
mutta se olikin vain harhakuvaa.
Itken itseni uneen,
viimeiseen uneen josta en koskaan enää herää..
Runo 3:
Katselen taivaan rantaa.
Se on kaunis.
Suljen silmäni ja näen sinut siinä vierelläni.
Suutelet mun huulia.
Mun sydämessä on tunteita niin suuria.
Herään haaveistani ja avaan silmäni.
Olet vierelläni.
Kyynel valuu poskellein ja nyt tiedän,
että oikein tein.
Runo 4:
Kuulen huudat perääni.
Pysähdy silti en.
Vaikka perääs viellä haikailen.
Juokset luokse mun ja syleilyys hukuttaudun.
Kerrot mulle kuinka paljon rakastat mua ja
tahdot mulle kokonaan antautua.
Tiedä en mitä vastaisin.
Kuitenkin sua vain rakastaisin.
Mitä tekisin?
Painan suudelman huulilles pehmeille ja
katson silmiis sinisiin.
-Tahdo enää en yrittää. Koita edes vähän ymmärtää.
Miehen poskelle vierähtää kyynel.
Mitään enää sano en.
Kännyn pois ja juoksen.
Itke en.
Vaikka ikävöiden ja haikailen perääs vieläkin katselen.