IRC-Galleria

"Otetaanko se koira siksi, että on hieno sanoa,
että "joo, mulla on semmonen saksanpaimenkoira"?
Vai eikö sitä tajuta, että se koira tarvii tekemistä,
eikä vaan makoilua päivät pitkät kotona,
mahdollisesti vielä samassa paikassa lattiaa,
kun kynsien ääni lattiaa vasten vituttaa?

Sitten on näitä ihmisiä, jotka haluaa koiran,
kun se on niiiiiiiiiin söpö pieni pörrökasa pentuna ja kun se aikuseks kasvaa,
saa elää häkissä pihan perällä.
Koska se on raivostuttava täpisijä eikä osaa käyttäytyä.

Tai vaihtoehtosesti ei jakseta kouluttaa sitä ja sit se on
"luonnevikanen" tai ongelmakoira tai vastaava.
Mahdollisesti vielä annetaan pois, kun se kasvaa aikuseksi
"kun se oli hullu ja puri/pissas sisälle/haukkui/hyppi päälle/rähisi remmissä jnejnejne"

ja otetaan pentu tilalle toivoen, että "se osaisi paremmin käyttäytyä/olisi parempiluontoinen".
Ymmärtääköhän tälläset ihmiset koskaan katsoa peiliin ja todella miettiä asioita,
ennen kuin sitä pientä suloista koiranpentua ottaa,
miettiä jaksaako sen kanssa sitten,
kun saa lapsia ja ne on pieniä, jaksaako sen kanssa mennä joka säällä pissalle,
-30 asteen pakkasessa lenkille,
keskellä yötä ulos kun koiralla on maha sekaisin..

Jaksaako sen kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi?
Entä jos tulee ongelmia sen kanssa,
jaksaako niitä edes yrittää selvittää vai luovuttaako heti koiran pois tai piikille,
onko rahaa viedä koiraa eläinlääkäriin kun se sitä tarvitsee,
jaksaako hoitaa sen karvaa/silmiä/korvia/kynsiä jne
ja antaa sille sen tarvitsemia virikkeitä?

Joo kärjistän aika lailla, mutta oikeesti ärsyttää sellaset ihmiset jotka ottaa koiran vaan huvikseen ja sitten ihmettelee kun se onkin seiniä repivä kauhukakara. "


Tässä on taas aika monelle mietittävää -.-