IRC-Galleria

Olenko tehnyt oikean havainnon, jos väitän,
että puhekielessä -is päätteiset lyhennelmät
ovat jäämässä -ari loppuisten jalkoihin?

Antakaa esimerkkejä, jotka tukevat väitettäni -
tai todistakaa väitteeni vääräksi!

No, ehkä ei niin kauhea moka kuin otsikko antaa ymmärtää. Viittaan otsikolla lähinnä aikaisempaan blogikirjoitukseeni, jolle olin jostain syystä antanut otsikoksi Epic fail.

Tässä uudessa "Miten sanot nämä sanat" -versiossa bussi on oikeaoppisesti linja-auto, mutta mitä ihmettä tuolla tekevät kännykkä ja limsa!

• keskusta
• linja-auto
• tupakka
• ruoka
• kännykkä
• tietokone
• msn messenger
• sinä
• irc-galleria
• mp3
• helsinki
• koulu
• opettaja
• kotitalous
• televisio
• poika/mies
• tyttö/nainen
• huomenta
• miten tervehdit (moi , hei etc.)
• salatut elämät
• limsa
• pissaliisa
• sikainfluenssa
• äiti
• isä

Mietityttämään jää myös mp3. Viitataanko sillä MP3-soittimeen vai tiedostoformaattiin. Televisio ja TV ymmärretään nykyään ilman muute televisiovastaanottimeksi. Onko termin MP3 merkitys muuttumassa samaan tapaan MP3-tiedostoja toistavaksi laitteeksi? Mielenkiintoinen ilmiö. Ärsyttävä, mutta mielenkiintoinen!

Deeveri, 2010

Kaikesta voi löytää jotain positiivista. Jopa teinikielen sanasta "läpäl". Se on palindromi.

TEE TÄMÄ POJASTA/TYTÖSTÄ JOHON OLET IHASTUNUT !

Mihin kirjaimeen hänen sukunimensä loppuu ? : i
Onko hän samanikäinen kuin sinä ? : Ei
Onko hän koskaan jutellut sinulle ? : On
Entäs hymyillyt ? : On
Nauranut jutuillesi ? : On
Oletko koskaan kertonut hänelle tunteistasi ? : En
Entäs silmät : On


Jännä juttu muuten tuo. Monilla tulee sellainen vaihe kielellisessä kehityksessä, että tietoisesti alkaa käyttää väliä ennen huutomerkkejä ja kysymysmerkkejä. Kaiken lisäksi sitä vielä luulee tekevänsä oikein. Minullakin oli se vaihe - lukiossa.

___

Tuosta kyselystä ilmeisesti puuttui osia. Kiitos hälle, jolta kopioin. :D

Kuinka kirjoittaisit kielioppien mukaisesti ja helppotajuisesti seuraavan kysymyksen:

"Oletko pikku- sisko tai isosisko/veli?"

Ensimmäisenä tekee varmasti mieli lähteä korjailemaan viivan käyttöä ja karsimaan kautta-merkkiä.

Esim. "Oletko pikku- tai isosisko taikka -veli?"

Näyttääkö nyt hyvältä? Nokkelalta ehkä, mutta ei hyvältä.
Täytyy miettiä myös itse asiaa, ei pelkästään kielioppia.

"Oletko sisko tai veli?"

Osuipa silmiin eräs "päiväkirjoissa" kiertävä tehtävä, jossa kysellään puhekielessä käytettyjä sanoja muutamille tavallisille asioille:
____________________________

MITEN SANOT NÄMÄ 8 SANAA?

• Äiti
• Koti
• Poikaystävä
• Savuke
• Opettaja
• Kissa
• Bussi
• Helsinki

____________________________

Tiukkapipoisin saattaa huomauttaa jo otsikosta, että numero 8 kuuluisi kirjoittaa kirjaimin. Älkäämme kuitenkaan tarttuko siihen, sillä itse sanalistassa on paljon mehevämpi moka. Bussi! Jos linja-auto on virallisesti bussi, niin kissa on katti. :)

http://fi.wiktionary.org/wiki/bussi

Tässä jokin aika sitten kirjoitin jonnekin aiheesta "moi". Silloin kyseisen sanan alkuperästä. Moi siis tulee Hollannista, mistä se päätyi stadin slangiin merimiesten mukana. Koko Suomessa nykyään yleinen moikkaus on lyhentymä puukenkäkansan tervehdyksestä "Mooien Dag!"

Nytpä on tullut vastaan uudenlainen käyttötapa tuolle ilmeisen kätevälle pikkusanalle. Missä? Kokeilepa klikata tuolta yläpalkista "Selaus" ja katso mitkä nimimerkit ovat lisänneet kuvia edellisten noin kahdeksan sekunnin aikana. Ellei ensimmäisellä ruudullisella tärppää, niin ainakin toisella. Nimittäin nimimerkki, joka päättyy "moi". Alkuosana yleensä jokin ihmisen nimi; lempi- tai ihan oikea. Nämä nimimerkin osaset ovat lähes aina yhteen kirjoitettuna, kuten esimerkiksi Mattimoi. (Mattimoi, pyydän anteeksi jos saat täten profiiliisi kummia kommentteja, mutta jokin esimerkkihän minun tähän oli otettava.)

Kertokaahan nyt joku minulle, mitä merkitsee se moi siellä nimen perässä. Oli sinulla sitten itselläsi moita tai ei. Kuka vain järkevän perustelun keksii!

______

2:16 - Sama ilmiö näyttäisi koskevan nimimerkkien lisäksi mm. sähköpostiosoitteita.

Kukahan se oli, joka uskalsi kirjoittaa, ettei suomen kieli muka köyhdy käytettäessä puhekielisyyksiä ja lyhenteitä. Kun kirjoitetetussa tekstissä olevia sanoja ja lauseita lyhennetään, jää vastuu ilmaistun asian ymmärtämisestä yhä enemmän lukijalle. Jos lukija on tottunut käyttämään samoja lyhenteitä ja slangi- tai murresanoja, hän tietysti saattaa saada selvää tekstistä helpostikin - tai sitten ei.

Puhutussa kielessä merkitykset usein ilmenevät selvemmin äänenpainojen, ilmeiden ja eleiden avulla. Esimerkiksi käyntikorttiaan potentiaaliselle asiakkaalle antavan uusmedia-alan yrittäjän sanoma "tos" tarkoittaa tietysti "tuossa käyntikorttini, olkaa hyvä". Sen sijaan lippuja tarkastavan konduktöörin toistelema "tos" tarkoittaa "kiitos".

On nähtävästi käymässä niin, että palvelutilanteiden yhteydessä käytettävä kieli yksinkertaistuu. Ilmiön huomaa parhaiten ulkomaalaisten turistien käyttämissä sanakirjoista ja matkaoppaista opetelluissa repliikeissä; ne kun ovat nykyään kuultuna huvittavan pitkiä ja virallisen oloisia. "Saisinko ranskalaiset perunat kaikilla mausteilla, kiitos." Suomalainen todennäköisesti sanoo vain "ranskikset", ja myyjän tiedusteluun, "kaikki mausteet?", vastataan "joo".

Nykysuomalainen käytäntöhän toki helpottaisi ulkomaalaisten turistien elämää Suomessa. Sanakirjat ja matkaoppaat uusiksi. Enää tarvitsee sanoa vain pyydettävän asian, ruuan tai tavaran nimi (joka varsin monessa paikassa on englantia, jolloin ei turistin tarvitse suomenääntämystäänkään miettiä). Ojennettaessa sanotaan "tos", vastaanotettaessa sanotaan "tos". Ääkkösiä ei tarvitse ääntää, kun voi "näkemiin" tilalla sanoa vaikka "moi".

Et eipä täs. Tos ja moi!