IRC-Galleria

Deeveri

Deeveri

IRC-galleriassa vuonna 2024!

Selaa blogimerkintöjä

Huolissaan olemisestaTorstai 05.05.2011 19:58

Kirjoitin ennen vappua päissään olemisesta. Olin huolissani sekä kyseisestä ilmiöstä, että päissään olemisen oikeinkirjoituksesta. Nyt olen huolissani huolissaan olemisesta.

Tällä kertaa asialla eivät olleet koululaiset, vaan aikuinen sosiaalialan ammattilainen. Eräs Gallerian teinihelppereistä julkaisi kyselyn:



Sama possessiivisuffiksiongelma kuin päissään olemisen kanssa. Ah, kuinka kohtalokasta! :D


Tässäpä sosiaalityöntekijöille, vanhemmille ja kaikille muillekin pieni kertaus huolissaan olemisesta.

Minä olen huolissani
Me olemme huolissamme

Sinä olet huolissasi
Te olette huolissanne

Hän on huolissaan (huolissansa)
He ovat huolissaan (huolissansa)


Jos siis olet huolissasi siitä, että kamusi on päissään, ota yhteyttä vaikka verkossa toimivaan teinihelpperiin.

Deeveri, 2011

PäissäänPerjantai 29.04.2011 01:29

Lähestyvän vapun kyseenalaiseksi kunniaksi lyhyt oppitunti suomen kielen ilmaisusta olla päissään.

Toisin kuin kännissä, jurrissa, hiprakassa tai tuiterissa ilmaisu päissään sisältää aina omistusliitteen eli possessiivisuffiksin.

Minä olen päissäni
Me olemme päissämme

Sinä olet päissäsi
Te olette päissänne

Hän on päissään
He ovat päissänsä (päissään)

Muotoa päissään käytetään siis vain kolmannesta persoonasta (hän/se, joskus myös he) puhuttaessa.

Esim.

Matti oli päissään eilen.
Hän on ollut päissään joka juhlissa.

Koska ilmaisu vaatii aiemmin mainitun possessiivisuffiksin, ja sana päissä on jo itsessään monikkomuotoinen, taivuttaminen ei ole aivan helppoa. Varsinkaan, ellei hallussa ole vielä edes peruskoulun äidinkielen oppimäärää.

Siispä suosittelen jättämään päissään olemisen vaikkapa ylioppilaille.

Deeveri, 2011

KumpiKeskiviikko 23.03.2011 21:29

Sanaa kumpi käytetään silloin, kun mahdollisia vaihtoehtoja on kaksi.
Siis tasan kaksi! Ei kolme, neljä tai viisitoista.

http://suomisanakirja.fi/kumpi

OIKEIN: Kumpi on parempi, Suomi vai Ruotsi?
VÄÄRIN: Kumpi on parempi, Suomi, Ruotsi vai Norja?

Deeveri, 2011

__

Katso myös:

Vai mitä et toi alku on tos turha?
Aiotko vielä kirjoittaa että aijot?

H-kirjaimeen loppuvat sanatMaanantai 14.03.2011 20:39

Häh? Eihän suomen kielessä ole h-kirjaimeen loppuvia sanoja… Ai on vai? No höh, niinpä onkin! H-loppuisia sanoja löytyy sanaluokasta nimeltä interjektiot, eli huudahdussanat.

Varmimmin näitä sanoja löytää sarjakuvalehdistä, kuten Aku Ankasta. Ahkerassa käytössä h-loppuiset interjektiot ovat myös chat-tyyppisissä pikaviestikeskusteluissa ja Irc-galleriassa, vaikka hymiöt ovat suurelta osin kirjoitettuja ilmaisuja korvanneetkin.

Interjektiot ovat taipumattomia, mutta monista huudahduksista käytetään useita erilaisia variaatioita. Osalla sanoista on (väliviivallinen) kaksoismuoto. Interjektioita muodostetaan myös tilanteen mukaan. Niinpä kaikenkattava luettelointi on mahdotonta. Tietynlaisen jaottelun h-loppuisista huudahduksista saa kuitenkin laadittua.

Listassa on väliotsikkoina sanojen pysyvät kirjaimet ja sanojen perässä suluissa joitakin merkityksiä.


H-kirjaimeen päättyviä suomenkielisiä sanoja:

*h / **h

ah, aah (yllättyneisyyttä, nautintoa, ihailua)
eh, eeh (epävarmuutta, epäröintiä)
oh, ooh (hämmästystä, yllättyneisyyttä)
uh, uuh (kipua, nautintoa)
yh, yyh (nyrpistelyä)
äh, ääh (turhautumista)
öh, ööh (epäröintiä, hölmistystä)

h*h

hah, hah-hah (nauramista, ivallista nauramista)
heh, heh-heh (nauramista, hekottelua, mummonaurua)
hih, hih-hih (nauramista, hihitystä)
hoh, hoh-hoh (nauramista, hohotusta, väsymystä, yllättyneisyyttä)
huh, huh-huh (väsymystä, säikähdystä)
hyh, hyh-hyh (nyrpistelyä, moittimista)
häh (ihmettelyä, kysymistä)
höh (pettymistä, tympääntymistä)

k*h

kah (murreilmaisu: katsomaan kehottamista)
köh, köh-köh (yskimistä)

p*h

pah (halveksuntaa)
pih (kiukkua)
puh (uupuneisuutta, hengästymistä)
pyh (halveksuntaa, vähättelyä, epäuskoa)
pöh (halveksuntaa, vähättelyä, epäuskoa)

r*h

röh (sian ääntelyä, röhkimistä)

t*h

tuh (höyryjunan ääntä)
täh (kysymistä)

muita

aih (kipua)
auh (kipua)
lääh (läähätystä, väsymystä)
nuuh (nuuhkimista)
nyyh (nyyhkyttämistä, itkua)
plääh (turhautumista)


Hmmh... Lisääkö loppu-h sympaattisuutta?

jaa / jaah
joo / jooh
juu / juuh
nii / niih
nooh
nääh
mmh


Nimet

Arabian kieli on pullollaan h-loppuisia sanoja ja nimiä kuten Allah, Hizbollah ja Abdullah. Muutamia nimiä on kotiutunut muillekin kielialueille. Esimerkiksi Pohjois-Amerikkaan: Deborah, Elijah, Hannah, Delilah, Mariah, Sarah, Ruth, Judith, Joannah, Norah, Savannah, Meredith, Edith, Micah. Kaikkein kotoisimmalta kuulostanee Elisabeth eri muunnoksineen.

Deeveri, 2011

LÄHTEET:
http://fi.wikipedia.org/
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8482095
Aku Ankka -lehdet
Irc-galleria, kommentit ja kuvatekstit


__

Aiemmin julkaistua:
R-kirjaimeen loppuvat sanat
L-kirjaimeen loppuvat sanat

Vai mitä et toi alku on tos turha?Lauantai 12.03.2011 19:13

Jo muutaman vuoden ovat kielenhuoltajat olleet huolissaan kansalaisten tavasta aloittaa lause eli-sanalla.

Eli me ollaan Tampereelta.
Eli mun nimi on Matti.


Joidenkin mielestä eli on ilmeisesti liian lyhyt, koska hiljalleen on yleistynyt pitempi alkurepliikki joo eli.

Joo eli meille tuli keikka tuonne Hervannan suunnalle.
Joo eli mä tein esitelmän karhusta.


Edellä mainitut ovat yleisiä pääasiassa puhutussa kielessä, mutta myös kirjoitetussa tekstissä ovat alkusepustukset hälyttävästi lisääntyneet. Seuratkaapa vaikka IRC-Gallerian käyttäjien kyselyitä.

Vai mitä et munamies on paras?
Vai mitä et mä leikkaan mun hiukset?


Vai mitä on sinänsä ihan kelpoa suomea. Sen paikka vain ei ole lauseen alussa, vaan lopussa.

Näin on parempi, vai mitä?

Deeveri, 2011

__

Katso myös:

Aijotko
Kumpi

Muoti muuttuuMaanantai 07.03.2011 19:00

Juuri kun olen tottunut asdasdasd-ilmiöön ja suurinpiirtein sisäistänyt
sen ideologian, se onkin jo vanha juttu. Nyt pitää olla äöäöäö!

Joo terve!

Mikä on nyt muotia?Maanantai 07.03.2011 18:57, 623 vastaajaa

Näytä tulokset
Vastataksesi tähän kyselyyn ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Aiotko vielä kirjoittaa "aijot"?Torstai 03.03.2011 18:09

Minä aion - Me aiomme
Sinä aiot - Te aiotte
Hän aikoo - He aikovat

Deeveri, 2011

Addaan blogauksenTorstai 03.03.2011 18:00

Kumpi otsikon lainasanoista on mielestäsi järkevämpi tai tarpeellisempi?

Blogaus-sanan käyttöä voi perustella ainakin sillä, ettei sille ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta. Blogaus on myös lyhyempi sana kuin samaa tarkoittava puoliksi lainasana blogimerkintä.

Entä addata? Sille on suomen kielessä selkeä ja tunnettu vastine lisätä. Addaaminen ei ole suomalaista lisäämistä yhtään lyhyempi ilmaisu edes! Havaintojeni perusteella sen käyttäjät eivät myöskään ole Amerikkaan muuttaneita siirtolaisia, joten perinteistä fingelskaakaan se ei ole.

Pai tö vei: http://www.tietoportti.com/Fingelska.html

Deeveri, 2011

Silmät kusee?Sunnuntai 27.02.2011 19:16

Eikös silmien kuseminen ole toisin sanoen itkemistä...
Ja jos nenä kusee, niin silloin valuu räkä. Niin sen täytyy olla!

L-kirjaimeen loppuvat sanatTiistai 15.02.2011 19:27

Silloin tällöin arvuutellaan, mitkä ovat suomen kielen l-kirjaimeen päättyvät sanat. Internetistä löytyy monenlaista listaa, joita sekoittavat enemmän tai vähemmän murteelliset ja puhekieliset ilmaisut sekä lainasanat.

Suomen kirjakielessä ei ole kovin monta sanaa, jotka päättyvät likvidakonsonanttiin (l ja r). Käytännössä kaikki niistä ovat substantiiveja. Useimmilla näistä sanoista sanoilla on vaihtoehtoinen e-muoto, jossa vartalovokaali e pysyy mukana myös nominatiivissa. Mikään sääntö tämä ei ole, sillä muotoja kuten sävele tai sisare ei käytetä, ja toisaalta esimerkiksi sanoista kumpare, perkele ja sirpale ei ole muotoja kummar, perkel tai sirval.

Oman luokkansa muodostavat sitaattilainat kuten kennel, jolloin vokaalivartaloinen versio on suomalaistettu muotoon kenneli (ei kentele). Seuraavaksi voittekin miettiä päissänne sitä, onko Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Kempele suomalaistanut nimensä belgialaisesta Kemmelistä.

Suomen kielen l-päätteisistä sanoista tutuimpia ovat ihmiseen itseensä läheisesti liittyvät askel ja kyynel. Samaa sarjaa on myös nivel, joka on olennaisessa osassa kun askeleita otetaan. Kun tarpeeksi askelia on astuttu, on koko taival taitettu.

Luonnosta löytyy sammal ja sepelkyyhky. Sepel yksinään on vieraampi sana. Useammin käytetään muotoa seppele. Sepel ei siis tässä tapauksessa viittaa kivestä murskattuun sepeliin. Sepelkyyhkyn laulama sävel on matala, ja muistuttaa erehdyttävästi pöllön huhuilua.

Säveliä saadaan ilmoille myös kanteleesta, jonka l-päätteinen muoto kannel on edelleen jonkin verran käytössä, esimerkiksi laulukirjan nimessä Siionin kannel.

Varmasti kaikista vierain sana on äänel, joka tarkoittaa Nykysuomen sanakirjan mukaan puhesointia / puheääntä, ja Pienen sivistyssanakirjan mukaan yhtyemusiikkia, jossa kullakin äänellä on vain yksi tai harvoja esittäjiä sekä moniäänistä sävellystä, jossa kullakin äänellä on itsenäinen melodinen sisältö.

Alun perin hevosen valjaisiin liittyvä vemmel, eli vempele tarkoittaa nykyään yleisesti erilaisia laitteita ja työkaluja, vempaimia. Hevosen vemmel tunnetaan paremmin nimellä luokki tai luokka, riippuen siitä, sattuuko hevosmies olemaan kotoisin Itä- vai Länsi-Suomessa. Vemmelsääri viittaa juuri tuohon kaarevaan vempeleeseen, jonka tehtävä on pitää aisat irti hevosen kyljistä.

Käsitöitä tekeville tuttu sana on ommel, josta voidaan käyttää vaihtoehtoista muotoa ompele. Nominatiivina ompele on samannäköinen verbin ommella imperatiivin kanssa, joten sen käyttöä ei voi suositella. Taivutusmuodoissa ompeleen käyttö sen sijaan on jopa välttämätöntä.

Petkel on käsikäyttöinen vempele, joita on kahdenlaisia. Petkel(e) on nimitys sekä huhmaren kanssa käytettävälle rouhimisvälineelle että puun kuorimiseen tarkoitetulle työkalulle.

Joskus voi törmätä sanaan kimmel. Todennäköisimmin siihen törmää, jos omistaa S-etukortin ja aikoo yöpyä Joensuussa. Siellä nimittäin sijaitsee Sokos Hotel Kimmel. Mitä kimmel sitten tarkoittaa? Nykysuomen sanakirjan mukaan kimmel on runomuotoinen synonyymi sanoille kimalle, välke, hohde ja loiste. Esimerkkeinä kirja mainitsee: "tähtien kimmel" ja "silmissä väikkyy kostea kimmel".

Jos kimmel hyväksyttäisiin mukaan listaan, pian joku ehdottaisi sanaa temmel. Sehän tarkoittaa lasten tai eläinten poikasten leikkiä, temmellystä. Temmeltää-verbistä muodostettu substantiivi olisi
kuitenkin johdonmukaisemmin temmellys, kuten kimmeltää-verbistä kimmellys.

Runomuotoisten sanojen lisäksi toinen pois rajattava joukko on lainasanat. Lainasanoihin kuuluvat muun muassa bagel (leivonnainen), sisal (sisalagaavesta saatava kuitu), soul (musiikkityyli), gospel (musiikkityyli), trial (urheilulaji), diesel (polttoaine), lasol (yleisnimityksenä lasinpesunesteistä) ja alussa mainittu kennel (koiratarha).


L-kirjaimeen päättyvät suomenkieliset sanat:

askel (askele)
kannel (yl. kantele)
kyynel
nivel
ommel (ompele)
petkel (petkele)
sammal (sammale)
sepel, seppel (yl. seppele)
sävel
taival (taipale)
vemmel (yl. vempele)
äänel


Nimet

Suomessa l-loppuisia etunimiä on sekä miehillä että naisilla. Tosin Raakelia lukuun ottamatta melkein kaikki ovat miehen nimiä. Tutuimpia ovat esimerkiksi Samuel, Mikael, Daniel ja Joel. Kuten äskeiset, myös harvinaisemmat Ismael, Hesekiel, Eliel, Ariel, Natanael, Manuel, Rafael, Penuel ja Pavel (venäläinen muunnos Paavalista) ovat tuttuja Raamatusta ja lähtöisin Israelista.

Deeveri, 2011


LÄHTEET:
http://fi.wikipedia.org/
http://fi.wikipedia.org/wiki/kempele
http://nl.wikipedia.org/wiki/kemmel
http://fi.wiktionary.org/wiki/liite:suomen_kielen_likvidakonsonanttiin_päättyvät_sanat
http://fi.wiktionary.org/wiki/vemmel
http://wiki.partio.net/l-kirjaimeen_loppuvat_sanat
http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=f4c51fb6-eb9a-4166-afd2-1ce05edb4735
Riihonen E. 1992. Mikä lapselle nimeksi?