IRC-Galleria

Ihmiset, jotka eivät ole samaa mieltä, puskevat paljolti kahta syytä läpi: Homous ja Siviilipalvelus. Käydäänpä nämä kaksi asiaa nyt kerralla oikein kunnolla läpi, että voidaan sitten siirtää keskustelunaiheemme asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä.


Väitös:

"Haavisto ei voi olla presidentti, koska se on homo. Näyttää pahalta, kun ei ole edustavaa vaimoa kainalossa. Ja monet muut maat ei tule tykkäämään."


Ei sitä mistään vierailuilta pois käännytetä homouden takia. Poliittisia asioita hoidettaessa ei kysytä minkä sukupuolen omaavan henkilön jalkoväliin olet mulkkuasi työntänyt. Joissakin maissa katsotaan mahdottomana, että nainen olisi valtion johtajana, ja silti meillä on Halonen, eikä ketään stressannut, että mitä jotkut muut maat nyt mahtaakaan ajatella.

Ja se, että Linnanjuhlissa näyttää väärältä, kun on kaksi miestä vastaanotossa, niin se on vain ihmisten omaa ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta. Ei nyt mitään "presidentin tulee olla heterolla tavalla edustava" paskaa. TE että henkilökohtaisesti pidä homoista, joten siksi se TEISTÄ näyttää väärältä, koska TE olette ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia. Ei siihen tarvita mitään verukkeita "mutta kun muut maat...", "mutta kun pitää olla nätti vaimo...". Ei. Vika on teissä. Teidän päässä. Te olette syrjiviä ihan omasta takaa. Myöntäkää inhottavuutenne, älkääkä koittako naamioida sitä poliittisten tekosyiden alle.

Muita avoimesti homoseksuaaleja poliittisia henkilöitä:

- Ruotsin ympäristöministeri Andreas Carlgren.
- Islannin pääministeri Jóhanna Sigurðardóttir.
- Euroopan unionin komission kauppapolitiikasta vastaava komissaari Peter Mandelson.
- Ruotsin YK-suurlähettiläänä, Ruotsin ulkoministerinä ja Ruotsin suurlähettiläänä Ranskaan aikoinaan toiminut Carl Sverker Åström.
- Saksan ulkoministeri ja varakansleri Guido Westerwelle.
- Ranskan kulttuuri- ja viestintäministeri Frédéric Mitterrand.


Väitös:

"Haavisto ei voi olla presidentti, koska presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö sodan syttyessä, eikä sivari voi hoitaa tuollaista hommaa."


Ihan kuin ihmiset odottaisivat Venäjän puolelta hyökkäystä heti ensi kuun viidennen jälkeen. "Puolustusvoimien ylipäällikkö" on vain titteli, ja oli presidenttinä sitten armeijan tahi sivarin käynyt henkilö, niin tehtävien delegoinniksi se juttu kuitenkin menee. Ei Suomen presidentti tee paljolti mitään päätöksiä itsenäisesti, joten neuvonantajia sodan syttyessä löytyy kyllä yllin kyllin.

Ei ole muuten Halonenkaan suorittanut asepalvelusta. Miksei kukaan nostanut asiasta tälläistä haloota silloin, kun se valittiin? JA VIELÄ KAHDESTI. Meillä on ollut 12 vuotta presidentti, joka ei ole ryöminyt pakkasella metsässä. Miten tämä valtio pysyy enää edes pystyssä?

Monissa maissa ei ole armeijan käyminen pakollista, mikä aiheuttaa sen, että johtotehtävissä on useita ns. "sivari" ihmisiä. Suomalaisilla nyt vain tuntuu olevan jonkin sortin pakkomiellä tästä "armeija tekee miehen" ajattelutavasta. Koittakaa nyt hyvät ihmiset RENTOUTUA. Ei se aseen piteleminen sun mulkkusi mittaa kasvata.


No niin. Nyt kun todettiin, että seksi ja aseet eivät ole oleellisia aiheita, niin lopetetaan niistä jauhaminen.

Kiitos.

Pitä tehdä tämä AIKOJA sitten, mutten sitten jotenkin unohtu, kun kuvat ja kaikki on iskän pöytäkoneella oman läppärin sijasta ja, ja... Joo, olen syvältä.

Mutta Nightmare Before Christmas käsittelee sekä joulua että Halloweenia, niin kai mäkin voin toisen teeman alla kirjoittaa toisesta..?

Anyhow, kivaa oli. Kolmannet bileet à la Melina, joten kai tätä voi jo perinteeksi kutsua. Valmistauduin ruokkimaan ison määrän nälkäisiä ihmisiä, joten tein helvetisti kasvispiirakkaa, feta-pastasalaattia, aurinkokuivatuista tomaateista valmistettua sämpylää ja riisimuro-suklaa"muffineja". Vitut ne mitään nälkäsiä ollut. Jäi niin paljon ylimääräistä muonaa, että söin niitä pois vielä viikon päästä.

Koristelun halusin pitää simppelinä, eli ei räikeitä kurpitsaköynnöksiä roikkumaan katosta. Toisin sanoen, vuorasin kämpän mustalla hämähäkinseitillä.





Pukuteemaa ei vaihtelunvuoksi ollut, koska halusin jokaisen pääsevän toteuttamaan itseään ilman rajoituksia. Itse olin Death Neil Gaimanin "Sandman" sarjakuvista:

Paljon valkoista ihomaalia, mustat piilarit, pieni kiemurakuvia oikean silmän alle, hiukset isoksi, etsy.comista löydetty Ankh-risti kaulaan ja voilà! Menettelevä lookki on valmis.

Essi oli ihanan eriskummallinen siskoni Delirium.

Omat hiukset lilansävyisiksi, keltainen hiuslisäke, erisävyiset räikeät luomivärit silmien ympärille, perhostatuointeja kasvoille, musta verkkopaita ja eriskummalliset sukkahousut. Kirottiin voimakkaasti, kun ei saatu ketään osallistumaan juhliin Morpheuksena.

Pidin kauhutietovisan, jonka olin ajatellut olevan helppo, mutta valitettavasti muut eivät olleet samaa mieltä. Kysymyksiin lukeutui The Crow-sarjakuvan tekijän nimi (James O'Barr), päävampyyrin näyttelijä Lost Boys-elokuvassa (Kiefer Sutherland), näyttelijä joka teki Draculan kuuluisaksi valkokankaalla (Bela Lugosi), paljon quotoidun The Raven runon kirjoittaja (Edgar Allan Poe), Batmaneista tutun Arkham Asylumin alkuperäinen luoja (H.P. Lovecraft) jne.

Voittajaksi osoittautui isoveljeni (mikä ei sinänsä yllättänyt ketään, koska se jätkä tietää kyseisestä aihealueesta lähes kaiken).

Palkinnoksi tietämyksestään se sai itsenäpertelemäni taulun, Salmaripullon ja myöskin itse tekemäni "Master of Horror 2011" liina... jutun (emmä tiedä miksi sitä kutsutaan).

Äänestettiin myös paras puku. Eniten ääniä keräsi isosiskoni (homma alkoi tuntua hieman sisäsiittoiselta, mutta minkäs sille voi).

Se oli väkivaltaisesta autokolarista selvinnyt Prom Queen. Palkintoina oli taas taulu, Salmaria ja "Master of Costumes 2011" liina.

Kaiken tämän hauskuuden ja runsaan boolin nauttimisen jälkeen suunnattiin Kaappiin. Tanssittiin, so yeah, we were pretty wasted.

Mix-levyn tein taas, tällä kertaa vähän pienemmässä mittakaavassa, eli biisejä oli vain n. 30. Olen ennalta-arvattava, joten siltä löytyi kaikki tyypilliset artistit ja yhtyeet: Joy Division, Bauhaus, The Cure, Nick Cave and the Bad Seeds, Grinderman, Rob Zombie, Tiger Army, Samhain, Son of Sam, Misfits, Danzig, Tool jne.

Oma suosikkibiisini koko levyltä: Puscifer - Rev 22'20 (Dry Martini Mix). On älyttömän hieno, kylmiäväreitä nostattava kappale.

Muutama randomi kuva tähän loppuun. Palaillaan takaisin aiheeseen ensi vuonna.

Mä en paheksu alkoholijuomien käyttöä. Itse tykkään juoda ja lähes aina silloin on hauskaa ja mukavaa, eikä haittaa että yleensä olen se joka päättää ensimmäisenä mennä kotiin (tai kaverin varapatjalle) nukkumaan.

Mutta mä vihaan yli kaiken tiettyjä humalaisia. Niitä, jotka parin tuopin jälkeen alkaa kertomaan sulle elämäntarinaansa, varsinkin niitä kaikkein masentavimpia kohtia; äiti kuoli, naapurin setä ahdisteli, veli on narkkari, abortti kolmetoistavuotiaana, "mun kissa ei enää rakasta mua". Mikään ei masenna niin vitusti, kuin hyväntuulisen alkuillan päättyminen siihen, että joudut jonkun puolitutun kanssa samaan tilaan, ja se päättää kohdella sua jätesäkkinä murheilleen, kertoa sulle IHAN KAIKEN, etkä sä edes tiedä sen sukunimeä.

Ja sitten on niitä, jotka viina pistää tappelunhaluisiksi. Yksikin väärä sana niin heti ollaan uhkailemassa happoaltailla ja lyömässä ja kuristamassa. Takataskussa on kymmenen pahoinpitelysyytettä, jokainen saatu juomisen seurauksena, ja silti on NIIN VITUN TYHMÄ, että kittaa sitä kirkasta kurkustaan alas vaikka tietää, että kontrolli karkaa käsistä niin pahasti, että voisi puukottaa oman isoäitinsä.

Ja sitten on tämä "katsokaa, minulla on pippeli, minä olen alfa uros" -tyyppi. Helvetinmoinen show koko ajan pystyssä, jokaista tissit omistavaa pitää lirkutella ja jos et lämpene, olet nihkeä lehmä (ja tämä asia pitää toitottaa suureen ääneen, jotta ympärillä olevat varmasti ymmärtävät, että vika ei ole tässä pippeli-sankarissa). Pientä vittuilua ja mollaamista koko ajan meneillään muita miespuolisia kohtaan, jotta saat kaikkien silmissä vahvistettua asemasi isoimman mulkun omistavana miehenä. Ja useammin kuin ei nämäkin mahtavat ihmisyksilöt päätyvät tappeluihin.

Jos tunnistat tekstistä itseesi sopivia kuvauksia, niin tee kaikille palvelus, ja lopeta juominen julkisilla paikoilla. Sun ystävätkin vihaa sua, ja jos ne hymyilee tervehdykseksi, niin se johtuu vain siitä että ne on kasvatettu kohteliaiksi.

Kolme päivää Halloweeniin, yksi päivä juhliin. Boolivärkit hommattu, ruokien valmistaminen edessä myöhemmin tänään, töihin seuraavaksi vasta maanantaina. Joku kysyi, että miten mulla on rahaa järjestää näitä juttuja. Mulla on helppo säästämiskeino; ei istuta joka viikonloppua (ja satunnaisia keskiviikkoja) baarissa. Tilin saldo näyttää paljon kivemmalta, kun jättää ne valkovenäläiset juomatta.

Siskokin tulee Tampereelta Poriin ihan vain näitä juhlia varten. Se on vaatetusalaninsinööri, joten odotan innolla että pääsen näkemään millaisen puvun se on tietotaidoillaan saanut luotua.

Lauantaita odotellessa, jonka jälkeen tiedossa uusia kuvia pitkästä aikaa. Jeij.

A: It would be easier for me to date men.

Tämän päivän teemana on päässä pyörinyt käsite "tasa-arvo", ja aihetta pohtiessani päätin keksiä miehille muotioikkuja ja seksikkyyden tavoittelu keinoja, jotka olisivat rinnastettavissa naisten vastaaviin.

Eli siis:

Pilluvyöt (niin lyhyet hameet, että juuri ja juuri peittävät häpyhuulet)
Munasuojukset

Tekoripset
Tekoviikset

Leggingsit
Vartalonmyötäiset pyöräilyshortsit (jopa niillä ylipainoisilla)

Hiustenpidennykset
Parranpidennykset

Tekokynnet
Wolverine tyyliset, muutaman sentin pituiset dermal lävistykset rystysiin

Stringit
Stringit

Musta tässä on selvästi ainesta miesten vallankumoukselle seksikkyyden saralla.

Jos ihminen ei keksi 15 000 eurolle parempaa käyttöä, kuin mopoauton ostamisen 16-vuotiaalle ääliö muksulleen (joka ei edes käytä sitä ylihintaista laatikkoa kuin kaksi vuotta), niin se ei ansaitse rahojaan.


Ihmisten pitäisi lukea kirjoja. Ne pystyy tunnistamaan, jotka ei ole pakollisten koululukemisten lisäksi koskaan vapaa-aikaneen edes avanneet kirjaa. Näiden ihmisten ajatusmaailma on supistunut pieneksi, koska ainoat asiat jotka päässä liikkuu on omat ja kavereiden jutut. Koko elämä muuttuuu nuppineulan pään kokoiseksi, kun viettää kaikki hetkensä tässä ja nyt, eikä koskaan anna sijaa toisille vaihtoehdoille, toisille ongelmille kuin omilleen, jotka sitten täyttävät koko olemassaolon, koska ei ole vertailukohteita. Lukeminen avartaa mieltä.


Jos yhteiskunta kieltää multa tupakan ja alkoholin, niin alan seuraavaksi viiltelemään itseäni.


The Smithsin "Heaven Knows I'm Miserable Now" on mun tunnusmusiikkini töissä.

Kolmen kuukauden hiljaisuus, eikä vieläkään mitään järkevää sanottavaa...

69 päivää Halloweeniin. Jo kesäkuussa keksin keneksi pukeudun, sitten Essi sanoi että sillä olisi hahmo idea, ja että jos suostuisin pukeutumaan sen hahmon siskoksi, niin saataisiin pieni teema asujemme välille. Tämä "sisko" oli juuri se keneksi olin ajatellutkin pukeutuvani, joten tämä pukupähkäily sujui yllättävän kivuttomasti.

Yöt pimenee entisestään ja lähestyvä syysmasennus nakertaa jossain aivojen ahdistuneessa sopukassa. Säästin rahaa ja tilasin läppärin, jota ajattelin lähinnä käyttää kirjoittamiseen, ainakin näin aluksi. Jos kerrankin saisi jotain kunnollista, loppuun asti vietyä aikaiseksi.

Tarvitsen manaajan karkottamaan päästäni nämä biisit, jotka olen kuullut liian monta kertaa töissä:

Jukka Poika - Mielihyvää
Petri Nygård - Selvä päivä
Poju - Poika (saunoo)

Siinä varmaan kolme pahinta. Jos joku saa pyyhittyä noiden kappaleiden sanat muististani niin, etten aina nolaa itseäni alkaessani tiedostamattomasti laulamaan mukana kun ne jossain soi, niin palkkioksi lupaan pullon punkkua (ehkä kaksikin).

On jotenkin niin helvetin tunkkainen olo että tekisi mieli kokeilla nestedieettiä, mutta silloin ei saisi kahvia käyttää enkä oikein tiedä, että miten pärjäisin yhtäkään työvuoroa ilman. Näkee sitten mihin tämä mun pähkäilyni johtaa.

Supernatural palaa ruutuun 23.9. Tiedän, että tulen taas joka jakson katsomaan, mutta jotenkin ei innosta yhtään uuden kauden valmistuminen, kun kuudeskin oli niin äärettömän paska. Olisivat vain lopettaneet siihen viidenteen, niin mullekin olisi jäänyt hyvä jälkimaku suuhun koko sarjasta.

Aamu puoli viiden kirjoittelut...

Mä en pidä pikkulapsista, koska suurin osa niistä on sadisteja, jotka kaa kiksinsä aiheuttaessaan toiselle pahaa mieltä jättämällä tämän pois leikeistä, olematta jakamatta lelujaan ja ollen vain yleisesti keljuja mini-ihmisiä.

Mä en pidä teini-ikäisistä, koska suurin osa niistä on idiootteja jotka haukkuu ihmisiä sanoilla "homo", "lepakko" ja "vammainen", ja ne nostaa kauheita itku-huuto -kohtauksia julkisilla paikoilla, ja nämä naispuoliset ovat yleisesti vain kamalia ämmiä, ja pojilla on suuri tarve todistaa kuinka oma pippeli on isompi kuin sen toisen.

Mä en pidä parikymppisistä ihmisistä, koska suurin osa niistä on ihan pehmeitä päästään ja sitten ne vahinkoraskauden kautta menee ja kehtaa vielä lisääntyä, tai sitten ne haluaa leikkiä aikuista ja lisääntyy ihan tarkoituksella, mikä on kenties vielä kamalampaa. Ja ne etsii "kumppania elämäänsä", ja sitten ne löytää jonkun "kivan" ihmisen ja sen jälkeen elämästä muuttuu yhtä vitun saippuasarjadraamaa jonka yksityiskohdat on PAKKO JAKAA jokaisen kanssa, jonka on koskaan tavannut.

Mä en pidä yli kolmekymppisistä naisista, koska monet niistä tajuaa alkavansa muuttua oikeasti iäkkäiksi ihmisiksi, joten ne rupeaa elämään teini-ikäänsä toistamiseen, ja ne käyttäytyy yhtä typerästi ja lapsellisesti kuin mitä ne teki 15 vuotta takaperin.

Yli neljäkymppiset... Joko ne on onnistunut kasvattamaan jonkin sortin järkeä kalloonsa, taikka sitten kaikki edellämainitut seikat pätee niihinkin.

Yleisisti ottaen, mä en pidä ihmisistä. Oletan aina valmiiksi, että kaikki on idiootteja, jollei ne pysty toisin todistamaan. Yleensä ne ei pysty.

"A while back, when Dick and Barry and I agreed that what really matters is what you like, not what you are like, Barry proposed the idea of questionnaire for prospective partners, a two- or three-page multiple-choice document that covered all the music/film/TV/book bases. It was intended a) to dispense with awkward conversation, and b) to prevent a chap from leaping into bed with someone who might, at a later date, turn out to have every Julio Iglesias record ever made. It amused us at the time, although Barry, being Barry, went one stage further: he compiled the questionnaire and presented it to some poor woman he was interested in, and she hit him with it. But there was an important and essential truth contained in the idea, and the truth was that these things matter, and it's no good pretending that any relationship has a future if your record collections disagree violently, or if your favourite films wouldn't even speak to each other if they met at a party."

Nick Hornby, High Fidelity (1995)

On ollut yleisesti vittuuntunut fiilis koko viikon, joten kirjotin pitkät pätkät tekstiä purkaakseni yleistä ihmisten inhoani, mutta se merkintä otti ja katosi. [ Emppu: "Sua ei voi kutsua edes rasistiksi, sä vihaat kaikkia tasapuolisesti." ]

No mutta, nyt on joka tapauksessa parempi fiilis. Tässä tanssiva Jensen Ackles kuvastamaan piristynyttä mieltäni