IRC-Galleria

DiamonDie

DiamonDie

houdt van zeepaardjes, geitjes en codertjes

Blogi

- Vanhemmat »

Helsinki Pride jneKeskiviikko 07.07.2010 12:51

Oli tarkoitus höpistä vain jotain henk.koht juttuja (jotka karkotin postauksen loppuun), mutta ihan ensimmäiseksi on pakko sanoa pari sanaa Helsinki Pridestä. Sen voisi tietysti tiivistää sanoihin "nyt vittu oikeesti". Ei minua yllätä se, että Suomessakin on terrorismia ja viharikollisuutta (tuntemani ihmiset ovat joutuneet jälkimmäisen kohteeksi, tosin syynä on ollut ableismi eikä homofobia). Vaikka seksuaalivähemmistöihin suhtaudutaan noin keskimäärin yllättävän suvaitsevaisesti, Suomi on kuitenkin erittäin suvaitsematon ja vihaa täynnä oleva maa.

Olen osallistunut Helsinki Prideen nyt neljä kertaa - viime vuonna ei päässyt, mutta onneksi Amsterdam Pride aika hyvin kompensoi. Ihan tylsänä hetero/cisseksuaalina en osallistu Prideen pelkästään siksi, että rakastan sateenkaarenvärisiä vaatteita ja hymyileviä ihmisiä juhlimassa erilaisuutta, samanarvoisuutta, elämää ja rakkautta, vaan koska ihmisoikeudet ja suvaitsevaisuus ovat, sattuneista syistä ja muutenkin, minulle erittäin tärkeitä. Tänä vuonna satuin olemaan vain metrien päässä ko. terrori-iskusta. Onneksi ei käynyt pahemmin, vaikka tokihan se hiljaiseksi veti.

Itse iskua enemmän minua on kuitenkin järkyttänyt sen jälkipuinti. Joo, eihän se nyt yllätä, että Suomessa on idiootteja, mutta joku raja. Ihan oikeasti. Vaikka kuinka olisit homofoobikko (mikä vain tarkoittaa, että kiellät homoseksuaaliset taipumuksesi - ei pelkkää spekulaatiota vaan tieteellistä faktaa), niin miten voit vihata jotain ihmisryhmää, johon kaiken lisäksi itse kuulut, niin paljon, että hyväksyt siihen kohdistuvan väkivallan, lapsiin kohdistuvan väkivallan, terrorismin? Miksi muuten Suomessa terrorismia ei voi sanoa terrorismiksi, vaan alkuun poliisi yritti leimata koko teon nuorison "hölmöilyksi", vaikka sen järjestelmällisyys oli jo silloin hyvin tiedossa?

Priden jälkijunassa jouduin myös katkaisemaan välit erääseen ihmiseen, jota olin pitänyt oikein mukavana, empaattisena ihmisenä ja kaverinani. Osoittautui, että tämä korkeakoulutettu "älykkö" hyväksyy kyllä erilaisuuden, mutta ainoastaan sellaisen erilaisuuden, joka menee hänen asettamiensa tiukkojen normien sisään. Homot ovat OK, kunhan eivät pidä ällöttäviä, etovia, "surullisia" kulkueita, joiden "tavoitteena on provosoida vihaa" (tämä eittämättä on Priden tarkoitus, näinhän se toki menee). Myös vammaiset ovat OK, kunhan ovat _oikeita_ vammaisia kuten halvaantuneet, eivätkä jotain feikkejä, jotka kutsuvat itseään vammaisiksi vain saadakseen huomiota, vaikka pystyvät kävelemään ja näkökykykin on normaali.

Mikään ei ole karmivampaa kuin ihminen, jonka kognitiivinen dissonanssi on sitä tasoa, että kuvittelee olevansa suvaitsevainen, vaikka ei voi sietää erilaisuutta. Sekin on parempi, että avoimesti myöntää olevansa rasisti, homofoobikko tai ableisti. Ei ole mahdollista, että olisin tuollaisen ihmisen kaveri.

P.S. Kuvia pridestä: http://www.fiikus.net/?helsinki10

***

Elämä on ollut outoa lähiaikoina. Ollut kaikkea julkisuushässäkkää - olen ollut Voima-lehdessä, YleXillä ja laittamassa ruokaa TV-ohjelmassa - mutta ennen kaikkea on ollut odottamista. Olen odottanut nyt viikkokausia, että Suomen suosituin terveysblogaaja julkaisisi vihdoin lupaamansa arvostelun kirjastani, jota hän kutsui "erittäin hyväksi" ja "fantastiseksi". Mutta tämän lisäksi on odottamista kolmella päärintamalla, jotka enemmän tai vähemmän ratkaisevat koko tulevaisuuteni. 1. asia selviää 20.7. tai pian sen jälkeen. 2. on melko varma jo, mutta selviää lopullisesti elokuun loppuun mennessä (todennäköisesti). 3. asian selviämisestä ei ole tietoa - siihen voi mennä monia, monia kuukausia. Koeta nyt tässä sitten nukkua...

Vetäydyn neljän viikon kesälomalle perjantain jälkeen (minut tuntevat tietävät, että tämä on aika rohkea veto!). Sen jälkeen on taas kirjaprojekteja. Aiemmin mainituista jännitysmomenteista riippumatta tarkoitus on hakea apurahaa seuraavalle lääketieteelliselle tietokirjalleni, jolle kustantaja on jo näyttänyt vihreää valoa. Saatan kuitenkin vokotella myös muita kustantajia, en ole vielä varma. Nykyisen kustantajani kanssa minulla on käytännössä vapaat kädet, mutta toisaalta unelma jostain Otavasta kirjani kannessa houkuttelee myös. Loppuvuodesta ajattelin kirjoittaa seuraavan romaanini.

Tämän vuoden tavoitteet ovat tähän mennessä onnistuneet näin:

[/] pois Suomesta työn alla
[X] CFS/fibromyalgiakirja valmiiksi
[/] maalaamista ja muuta perinteistä taidetta, jäi vähän vähiin 2009 (yhtä kollaasiveistosta lukuunottamatta) maalasin vähän poptaidetta
[/] muitakin novelleita kuin vain raapaleita kirjoitin yhden scifinovellin, työn alla scifiä ja kauhua
[/] runoja valmiiksi asti kyllä se vähän etenee...
[X] uuden blogin perustaminen katso Vegventures
[/] telkkariin puhumaan kirjastani ;-> no radiossa olin
[/] enemmän artikkeleita painetussa mediassa kirjoitan artikkelia Kunto & Terveys -lehteen, toivottavasti tulee muitakin
[/] artikkeli lääketieteellisessä julkaisussa kirjoitin loistavan katsausartikkelin erääseen suom. tiedelehteen, joka päätti, etteivät voi julkaista sitä, koska en ole lääkäri*
[X] LDN-konferenssissa puhuminen Skotlannissa (sovittu juttu)
[_] toisen lääketiedekirjan kirjoittaminen (ja toivottavasti julkaisu) siirtynee ensi vuodelle
[/] romaani #6 valmiiksi ja sille kustannussopimus valmista on, jälkimmäinen työn alla
[/] romaani #7 valmiiksi tai ainakin ensimmäinen versio käsikirjoituksesta muistiinpanovaiheessa
[/] lisää hollannin opiskelua alkuvuodesta sujui hyvin, nyt pari kuukautta vähän lepsuillut
[_] espanjan ja ehkä ranskankin perusteet ei ole vielä ehtinyt näin pitkälle
[/] lehteen kolumnistiksi pitchasin ~25 julkaisua, syksymmällä uudestaan

* niin, mitä sitä nyt turhaan julkaista artikkelia kivun yleisimmästä aiheuttajasta kipua käsittelevässä tiedelehdessä, joka reilun 10-vuotisen historiansa aikana on maininnut asian kahdesti sivulauseessa...

Palautumista matkaltaSunnuntai 23.04.2006 16:35

Sellainen oli sitten Hollanti tällä kertaa. 10 päivää tuntui uskomattoman lyhyeltä ajalta eikä varmaan ihme.

Matkan kohokohdat olivat varmaankin Hortus Botanicus, Artis Zoo (erityisesti kirahvit, pelikaanit, jättiläiskilpikonnat, simpanssit, orangit ja norsut) sekä Prog as a Frog -housebileet. Muita mieleenjääneitä juttuja olivat esim. upea katutaide, Tropenmuseumin ruusuveden tuoksuinen hindunäyttely, piknikille pyrkinyt kissa, kaktuskauppa, Haarlemin malvan/fuksianväriset talot, katumarketin takapihalle piilotettu arabialainen basaari, kukkivat kirsikkapuut, suklaacroissantit, karhunvatukat, käsittämätön kiksutivoli kuninkaanlinnan pihalla, siirtolapuutarhan hilpeät vanhat sedät sekä tietysti Vondelpark ja ihana (intialainen/nepalilainen/thai/indonesialainen) etnoruoka.

Taas tuntuu siltä, että jotain olennaista itsestä jäi matkalle. Miksi kukaan haluaisi asua Suomessa, kun on niin paljon mukavampiakin maita. Pitänee toivoa, ettei Hollanti vielä hetkeen jää veden alle, jotta pääsisi asumaan paikkaan, jossa kokee olevansa oikeasti kotona.

Kevätpäivän tasausSunnuntai 26.03.2006 18:05

Siistiä kirjoittaa välillä vähän toisenlaisiin lehtiin. Kun on kirjoittanut reilut viisi vuotta vain tietotekniikasta, niin vaihtelu virkistää kummasti. Olen aika tyytyväinen artikkeliin sisustustuoksuista.

Synttäreihin enää viikon verran aikaa, sitten S.U.N. Project ja sitten Hollantiin reiluksi viikoksi. <3

Vielä jatkuuPerjantai 24.02.2006 23:42

Hyksillä olivat anteliaita, kortisonia piisaa vielä vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Elämä jatkuu vielä siis ainakin sen aikaa. Tammikuu meni siivotessa, sen jälkeen olen yrittänyt keskittyä muihin projekteihin, joita riittää. Olen taas muistanut, miten mukavaa on esimerkiksi siivota, laittaa ruokaa, leipoa, kävellä ulkona, tanssia, liikkua muuten, piirtää ja hoitaa kasveja, Huvittavaa, että jotkut tuntuvat kuvittelevan, että viihdyn vain tietokoneen ääressä. Pahoittelen, mutta erehdytte pahasti.

Hain töitä uudesta lehdestä, saa nähdä miten sen suhteen käy. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä taas työstää esseekokoelmaakin.

Uusi vuosi, uudet tunnelmatSunnuntai 01.01.2006 20:45

Sain vihdoin kortisonireseptin. Nyt voin toivottavasti elää edes vähän aikaa about normaalia elämää, ainakin tähän mennessä fiilikset ovat olleet tosi hyvät. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa uusi vuosi 5,5 vuoden hajoilun jälkeen.
- Vanhemmat »