IRC-Galleria

..musta tuntuu,et mun elämällä on suunta.
Siis oikea suunta.
Vihdoin alkaa olee palaset kasassa.
Aika kauan oli niin,ettei millään ollu mitään väliä.
Hurjan paljo on pitäny tehdä virheitä ja monta kertaa on
pitäny käydä pohjalla.
Mut nyt musta oikeesti tuntuu,et kyl asiat järjestyy vielä.
Mut en mä kiirehdi.
Meen hiljaa ylämäkeen..varovasti.
Koska tiiän,et jos menee liian lujaa,vauhti hiipuu lopulta,
ja sit on taas edessä hurja alamäki.
Enkä mä enää halua.
Koska siel pohjal on aika vaikeaa.
Sinne hävittää itsensä..
Eikä o maailman helpointa sit,ku on hävittäny itsensä.

Ja nyt,ku ehkä oon kerranki itteni löytäny,
en enää halua hävittää mua.:D
Oon kuitenki loppujenlopuks aika ihana. :)


Toisaalta,kun tarkemmin ajattelee tätä ylämäki-alamäki-
juttua, ni ylämäkeen kulkeminenhan on paljopaljo vaikeempaa
kuin alamäkeen??Alamäkeen sä voit vaan laskee menemään,
kun taas sit,ku oot hiestä märkänä hurjan työn tuloksena saanu ittes
ylös huipulle asti, täytyy sun jatkuvasti varoa virheliikkeitä,
ettet horjahda reunan yli..

No joo.